Kaukomatkailua: Julia

Olen matkustellut aivan pienestä pitäen. Asuin Los Angelesissa taaperoikäisenä, ja lapsuuteeni kuuluivat myös jokakesäiset Kreikan matkat. Aikuisiällä olen viettänyt pitkiä aikoja Kaakkois-Aasiassa reppureissaillen, ja asuin Australiassa 2,5 vuotta.

Oleskelin Australiassa Working Holiday -viisumilla. Se on viisumi, joka mahdollistaa niin kutsutun kevyen työn harjoittamisen – kuitenkin niin, että oleskelun pääasiallinen syy on matkailu. Viisumia pidentääkseen on oleskelijan tehtävä 88 farmipäivää, mikä tarkoitti siis käytännössä muutaman kuukauden mittaista työjaksoa maatalousalalla. Minun kohdallani se tarkoitti täysipäiväistä viikkoa kukkakaalifarmilla. Pelloilla olimme polttavan auringon armoilla, lämpötilan lähennellessä 40 astetta. Järkytyin, kun puhelimeni ilmoitti UV-indeksin olevan 12. En silloin tiennyt, että tuollainen lukema on edes mahdollinen. Siitä hetkestä lähtien rupesin käyttämään aurinkorasvaa, enkä välittänyt enää rusketuksesta.

Australiassa koulujen pihoilla oli isot kyltit, joissa käskettiin pikkuisia oppilaita pitämään tietynlaista aurinkohattua päässä. Ilman sitä ei saanut olla pihalla leikkimässä. Muutoin en muista nähneeni minkäänlaista UV-kampanjointia. Tuntui, että jokaisen lähipiirissä oli joku, jolla oli ollut melanooma tai muu ihosairaus. 

Olen polttanut ihoni useasti elämässäni. Nenä ja poskipäät ovat varmasti useimmin palaneet. Yksi pahimmista oli tapaus eräältä surffikerralta. Olin suojautunut päästä varpaisiin, mutta olin vain hätäisesti sutaissut aurinkorasvaa jalkojeni takaosiin. Kevyt voide oli liuennut varmaan heti kättelyssä veteen, enkä ollut tajunnut, kuinka haavoittuvaisessa asemassa jalkojen takaosat olivat olleet maatessani laudan päällä.

Nuoruudessani syvä rusketus oli yksi kauneusihanteista. Kävimme teineinä solariumissa ja läträsimme itseruskettavien kanssa. Halusin ruskettua mahdollisimman paljon: öljysin ihoani ja käytin pikkuruisia toppeja ja shortseja. Ihoni on aina ollut melko vaalea, joten tuntui, että jouduin tekemään keskivertoa enemmän ”töitä” tämän ihanteen saavuttamiseksi. Tuo aika tuntuu nyt kovin kaukaiselta. Nykyään käytän väljiä pitkähihaisia vaatteita. Jos päivä on erityisen kuuma ja joudun laittamaan jotain vähemmän suojaavaa päälleni, käytän aurinkorasvaa paljaalle iholle. Vietän myös enemmän aikaa varjossa, enkä käristä itseäni auringossa.

Kerran asioin eräässä kosmetiikkaliikkeessä. Haussa oli uusi meikkivoide, enkä ollut oikein varma oikeasta sävystä. Myyjä katsoi hetken ihoani ja sanoi, että minulla on ”todella kaunis vaalea iho”. Ehkä myyjä halusi vain olla kohtelias, mutta nuo sanat tekivät minuun syvän vaikutuksen. Olen nyt kirjaimellisesti tyytyväinen omissa nahoissani.