STUKlaisena yli 30 vuotta: Elina Martikka
Säteilyturvakeskuksessa (STUK) viihdytään pitkään, keskimääräinen työskentelyaika on lähes 15 vuotta, kertoo STUKin henkilöstöraportti viime vuodelta. Usean STUKlaisen kohdalla ura on kuitenkin jatkunut talossa jo useamman vuosikymmenen. Yksi pitkän linjan konkareista on kansainvälisten asioiden päällikkö Elina Martikka, jonka ura on ollut vaiherikas ja monien erilaisten tehtävien – ja jatkuvan muutoksen – värittämä.
Elina aloitti työt STUKissa lokakuussa 1989. Vuotta aiemmin, 1988, Elina oli valmistunut maisteriksi Jyväskylän yliopistosta, jossa hän oli opiskellut ydinfysiikkaa ja matematiikkaa. Opintojen alussa Elinan alkuperäisenä suunnitelmana oli suuntautua opettajaksi. Kasvatustiede ei kuitenkaan tuntunut omalta jutulta. Pienen pohdinnan jälkeen yliopistolla vastikään alkanut tiedotusoppi päätyi täydentämään matemaattisia aineita. Ja kuinka ollakaan, tiedottajan virkaan Elina päätyi Säteilyturvakeskukseen, sen silloiseen tiedotusyksikköön – tilanteessa, jossa tiedontarve ydinvoimasta ja kiinnostus aihetta kohtaan oli kasvanut merkittävästi vuoden 1986 Tšernobylin ydinonnettomuuden myötä.
STUK-uransa aikana Elina on tähän mennessä ehtinyt toimia myös tarkastajana, toimistopäällikkönä, projektipäällikkönä, valmiustehtävissä, Alara-lehden päätoimittajana sekä monipuolisissa kansainvälisissä tehtävissä. Hän on osallistunut kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) ja Euroopan komission tilaisuuksiin Suomessa ja monessa maailman maassa, edustanut Suomea eri delegaatioissa yhdessä ministeriöiden kanssa ja valmistellut maailman ensimmäisen ydinpolttoaineen loppusijoituslaitoksen ydinmateriaalivalvontaa sekä osallistunut useiden maiden viranomaisvalvonnan pystyttämiseen.
Tavoitteena maailmanrauhan edistäminen
Tiedottajan tehtävän ja kahden äitiysloman jälkeen, kesällä 1994, Elina siirtyi ydinmateriaalivalvonnan tarkastajan tehtävään, juurikaan tehtävän sisältöjä ennakkoon tuntematta. ”Se vain kuulosti niin kiinnostavalta”, Elina naurahtaa. Suomi oli liittymässä Euroopan unioniin ja sen myötä Euroopan atomienergiayhteisön (Euratom) valvontajärjestelmään. Elina pääsi uudessa tehtävässään tarkastuskierroksille niin IAEA:n kuin Euratomin tarkastajien kanssa. Vuorovaikutus ja erilaiset neuvottelutilanteet innostivat kovasti Elinaa. Työ opetti tekijäänsä.
”Opin valtavasti siitä, mitä kansainvälinen ydinmateriaalivalvonta, safeguards, on ja kuinka ydinvoimalaitokset toimivat. Kansainväliset sopimukset, kuten ydinsulkusopimus ja sen pohjalta neuvoteltu valvontasopimus lisäpöytäkirjoineen sekä Euratom-sopimukset oli vain opeteltava, jotta tiesin, mitä oikein tehdään ja millä perusteella.”
Nuorella tarkastajalla oli selvä visio työnsä tärkeydestä. ”Muistan, kun olin koulutustilaisuudessa, jossa piti kertoa jotakin itsestään. Kerroin sitten, että haluan tehdä työtä, jossa voin edistää maailmanrauhaa. Useimmat kuulijat sille vähän hymähtivät. Mutta nythän tästä lausahduksesta on tullut tosiasia. Säteily- ja ydinturvallisuusviranomaisten työllä voidaan oikeasti tehdä maailmasta turvallisempi.”
Muutoksessa, muutoksesta, muutokseen
Vuonna 1998 Elina eteni ydinmateriaalivalvonnan toimiston päälliköksi ja pääsi jälleen isojen muutosten ja haasteiden pariin. IAEA:n ydinmateriaalivalvontasopimuksen lisäpöytäkirja (Additional Protocol), muutti koko valvonnan luonteen ja vaati neuvotteluja mm. lainsäädännön suhteen. Lisäpöytäkirja, joka takaa IAEA:lle entistä laajemmat tiedot ydinenergian käyttöön liittyvistä toiminnoista, tuli voimaan Suomessa ja EU:n jäsenvaltioissa vuonna 2004.
Toimistopäällikön monipuolisesta tehtävästä Elina jäi pois vuonna 2018 keskittyäkseen kansainväliseen toimintaan ja hankkeisiin, kuten Saudi-Arabia-yhteistyön johtamiseen ja kansainvälisten asioiden koordinointiin. Yhteistyöprojekti käynnistyi vuoden 2014 alussa ja sen tavoitteena oli kehittää Saudi-Arabialle osaava säteily- ja ydinturvallisuusviranomainen. Helmikuusta 2022 Elina on toiminut STUKin kansainvälisen yhteistyön päällikkönä. Tehtävä on uusi, ja sen tavoitteena on koordinoida STUKin monipuolista kansainvälistä toimintaa ja asiantuntijapalvelutehtäviä. Elina oli ehtinyt olla uuden yksikön päällikkönä vain 24 päivää, kun maailma muuttui Venäjän hyökättyä Ukrainaan; samalla muuttui iso osa yksikön toiminnasta sekä koko kansainvälinen toimintaympäristö.
Elina muistelee, kuinka hän uransa alkuaikoina toivoi työltä säännöllisyyttä ja ennakoitavuutta. ”En halunnut puhua englantia enkä matkustaa. Ja tässä sitä nyt ollaan, kansainvälisissä verkostoissa ja hankkeissa”, Elina toteaa.
Perhe on tärkein tukija ja innostaja
STUK-uran mieleenpainuvimpia tapahtumia ja hauskoja tarinoita Elinalla riittää. ”Pitäisiköhän mieleenpainuvimpana mainita, että tapasin aviomiehenikin STUKin käytävillä?” No jos vielä kuitenkin mietitään esimerkkiä työtehtävistä.
Vuonna 1995 Elina oli nuorena tarkastajana Euratomin ja IAEA:n edustajien kanssa Loviisan ydinvoimalaitoksella. ”Näillä tahoilla oli siihen aikaan hieman nokittelua siitä, miten asiat tulisi tehdä ja kummalla on enemmän päätäntävaltaa”, kuvailee Elina. Laitoksella oli tarkoitus verifioida käytettyjä polttoainenippuja. IAEA:n tarkastaja halusi aloittaa tarkistukset oikealta ja Euratomin edustaja vasemmalta. Lopulta Loviisan laitoksen edustaja kysyi Elinalta, että miten nyt tehdään moisessa pattitilanteessa. Siinä vaiheessa Elinalle, tuolloin 2- ja 4-vuotiaiden lasten äidille, välähti mieleen ehdotus: ”Tehdäänkö niin, että tänään aloitetaan oikealta ja huomenna vasemmalta”, totesi Elina tarmokkaasti. Ja sehän toimi, aivan niin kuin vastaava diplomaattinen neuvottelu lasten kanssa. Aina pitää siis muistaa, mitä on vanhemman roolissa oppinut! Elina korostaakin, että vaikka työ on aina ollut hänelle tärkeää, vielä tärkeämpää on perhe ja sen antama tuki ja kannustus.
STUKissa Elina kokee voineensa tehdä asioita, joilla on merkitystä. ”STUKissa on joustavuutta, täällä on voinut kasvaa ja kehittyä ja jakaa sitä osaamista, jota itse on kerryttänyt ja saanut muilta.”