Työtä säteilyturvallisen Itämeren hyväksi

Itämeri on ollut intensiivisen radioekologisen tutkimuksen kohteena jo 1950-luvun lopulta alkaen. Tšernobylin ydinvoimalaitoksessa vuonna 1986 tapahtunut onnettomuus lisäsi edelleen siihen kohdistunutta mielenkiintoa, sillä Itämereen kulkeutui maailman merialueista kaikkein eniten onnettomuudesta syntynyttä radioaktiivista laskeumaa.

Viime vuosikymmeninä keinotekoisten radioaktiivisten aineiden pitoisuudet Itämeressä ovat laskeneet huomattavasti. Tämä johtuu siitä, että aineiden aktiivisuus on vähentynyt luonnollisesti radioaktiivisen puoliintumisen kautta, sekä siitä, että osa radioaktiivisista aineista on vajonnut meren pohjaan.

Jäljellä olevan radioaktiivisuuden vähentäminen käytännön toimenpitein on lähes mahdotonta; sen sijaan seuranta, tutkimus ja yhteistyö Itämeren suojelemiseksi on tärkeää. Itämeri ja sen eliöstö ovat vähäisen vesimäärän, pienen veden vaihtuvuuden sekä murtovesiluonteen vuoksi tavallista herkempiä saastumiselle mahdollisissa radioaktiivisia päästöjä aiheuttavissa onnettomuuksissa.

Itämeri on säteilyn suhteen ihmiselle turvallinen

Kaikki Itämeren maat ovat ratifioineet Helsingin sopimuksen eli Itämeren merellisen ympäristön suojelusopimuksen. Itämeren merellisen ympäristön suojelukomissio eli Helsingin komissio (HELCOM) koordinoi kansainvälistä yhteistyötä, joka huolehtii sopimuksen täytäntöönpanosta. Säteilyturvakeskus (STUK) osallistuu kansainväliseen Itämeri-yhteistyöhön radioaktiivisuusasiantuntijana ja vastaa monitoroinnin Suomen osuudesta. STUKissa noin viisi henkilöä tekee työtä Itämeren radioaktiivisuuden parissa.

Suomen osuutena on ottaa vuosittain noin sata näytettä Itämeren vedestä, pohjasedimenteistä, kaloista ja muista eliöistä, analysoida niissä olevat radioaktiiviset aineet ja raportoida tulokset komission tietokantaan. Näytteet otetaan tutkimusalus Arandalla, sekä rannikon läheisyydessä STUKin tai paikallisten näytteenottajien toimesta. Lisäksi STUK ylläpitää päästörekisteriä, johon kaikkien Itämeren piirissä toimivien ydinvoimalaitosten radioaktiivisten aineiden päästöt raportoidaan vuosittain. Ydinvoimalaitosten päästöjen hallinnan kehittyminen on vaikuttanut suotuisasti Itämeren tilanteeseen. Meriympäristöstä kerätyissä näytteissä havaittiin v. 2022 pieniä määriä voimalaitoksista peräisin olevia radioaktiivisia aineita, ja määrät ovat jo pitkään olleet laskusuunnassa.

Merkittävin keinotekoinen radioaktiivinen aine Itämeressä on cesium-137 (Cs-137) ja toiseksi merkittävin strontium-90 (Sr-90). Vaikka keinotekoisten radioaktiivisten aineiden pitoisuudet Itämerellä ovat yhä korkeita verrattuina muihin merialueisiin, on Itämeri säteilyn suhteen ihmiselle turvallinen. Esimerkiksi kaloissa mitattavat radioaktiivisuuspitoisuudet ovat hyvin pieniä. Itämeren kaloista suomalaisille aiheutunut sisäisen säteilyannos oli alle 0,0005 millisievertiä (mSv) vuonna 2022. Vertailun vuoksi, suomalaisen vuotuinen kokonaissäteilyannos on noin 5,9 millisievertiä. Veden ja kalojen radioaktiivisuuden osalta Itämeri on jo palautunut lähelle Tšernobylin onnettomuutta edeltänyttä tilaa.

Lue lisää:

Ydinvoimalaitosten ympäristön säteilyvalvonta Suomessa: Vuosiraportti 2022 (Julkari.fi)

Ympäristön säteilyvalvonta Suomessa: Vuosiraportti 2022 (Julkari.fi)