Itämeri pyristelee irti radioaktiivisuudesta

Itämeri on ainutlaatuinen, pieni ja haavoittuva. Tshernobylin ydinvoimalaitosonnettomuudesta liikkeelle lähteneestä radioaktiivisten aineiden päästöstä vuonna 1986 merkittävä osa päätyi Itämereen. Tämä riitti muuttamaan sen yhdeksi maailman radioaktiivisesti saastuneimmista merialueista. Toipuminen on hidasta mutta jatkuvaa.

Radioaktiivisen cesium-137:n pitoisuudet Itämeren eri osien pintavedessä vuosina 1980–2023

Tshernobylistä ja ilmakehässä 1950- ja 1960-luvuilla tehdyistä ydinasekokeista peräisiä radioaktiivisia aineita on Itämeressä yhä. Lähes neljänkymmenen vuoden aikana Tshernobylinkin saasteet ovat kuitenkin suurimmaksi osaksi painuneet meren pohjan sedimentteihin. Osa on myös kulkeutunut Tanskan salmien kautta Pohjanmereen ja Atlanttiin. Radioaktiivisuutta vähentää myös radioaktiivisten aineiden radioaktiivisuuden luonnollinen puoliintuminen.

Säännöllisen tutkimuksen ja seurannan takia Itämeren radioaktiivisuus tunnetaan hyvin. STUK osallistuu kansainväliseen Itämeri-yhteistyöhön. STUKissa analysoidaan ja mitataan joka vuosi noin sata Itämeren vedestä, pohjasedimenteistä, kaloista ja muista eliöistä otettua näytettä. Lisäksi STUK pitää yllä päästörekisteriä, johon kaikkien Itämeren piirissä toimivien ydinvoimalaitosten radioaktiivisten aineiden päästöt raportoidaan vuosittain.