Lääketieteelliset tutkimukset
Röntgentutkimukset ja -toimenpiteet
Potilaan röntgenkuvaus on yleisin tapa käyttää säteilyä terveydenhuollossa. Vuosittain tehdään yhteensä noin 5,7 miljoonaa röntgentutkimusta ja -toimenpidettä. Yleisin röntgentutkimus on yksittäisen tai muutaman vierekkäisen hampaan intraoraaliröntgentutkimus, joita tehdään vuosittain noin 1,8 miljoonaa. Kaiken kaikkiaan vuosittain tehdään noin 2,2 miljoonaa hampaiston röntgentutkimusta.
Hammaskuvausten ohella yleisiä ovat tavanomaiset röntgentutkimukset. Yleisin tavanomainen röntgentutkimus on thorax- eli keuhkokuvaus, joita otetaan noin 0,5 miljoonaa vuosittain. Myös rintojen mammografiaseulontatutkimukset sekä erilaiset raajojen röntgentutkimukset ovat yleisiä. Röntgentutkimuksia tehdään vuosittain yhteensä noin 2,6 miljoonaa.
Sekä hammas- että natiiviröntgentutkimukset ovat jonkin verran vähentyneet viime vuosina. Sen sijaan tietokonetomografiatutkimusten (TT-tutkimusten), verisuonten varjoainetutkimusten ja radiologisten toimenpiteiden määrät ovat kasvaneet selvästi. Viime vuosina kuitenkin natiivi- ja hammasröntgentutkimusten määrä on laskenut nopeammin kuin muiden röntgentutkimusten määrä on kasvanut.
Yleisin TT-tutkimus on pään tutkimus, joita tehdään noin 180 000 vuosittain. Yleisiä ovat myös vartalon, vatsan ja thoraxin TT-tutkimukset. TT-tutkimuksia tehdään vuosittain noin 650 000. Verisuonten varjoainetutkimuksia tehdään noin 46 000 ja radiologisia säteilylle altistavia toimenpiteitä noin 65 000.
Isotooppitutkimukset
Potilaille tehdään vuosittain noin 43 000 isotooppitutkimusta. Yleisimpiä isotooppitutkimuksia ovat kasvainten kuvantaminen, luuston ja pehmytosien tutkimukset ja verenkiertoelimistön tutkimukset. Lapsille isotooppitutkimuksia tehdään melko vähän, noin tuhat tutkimusta vuodessa. Isotooppitutkimusten määrä on säilynyt viime vuosina melko samana vuosittain. Noin viimeisten kymmenen vuoden aikana gammakuvausten ja yksifotoniemissiotomografia (SPET) -kuvausten määrä on vähentynyt voimakkaasti, ja SPET-TT- ja PET-TT-tutkimusten määrä on vastaavasti lisääntynyt.
Isotooppitutkimuksissa yleisimmin käytetyt radionuklidit ovat Tc-99m, F-18 ja I-123 . Perinteisten isotooppitutkimusten lukumäärien pieneneminen näkyy myös Tc-99m-leimattujen radioaktiivisten lääkkeiden käytön vähenemisenä. Toisaalta PET-tutkimusten voimakas kasvu näkyy F-18:n käytön lisääntymisenä.
Sädehoito
Syöpädiagnoosin saa suomessa vuosittain noin 40 000 potilasta, joista noin puolet saa hoidon yhteydessä sädehoitoa. Potilasmäärien odotetaan kasvavan lähitulevaisuudessa muutaman prosentin vuosivauhtia.
Isotooppihoitoa saa vastaavasti noin 3000 potilasta vuodessa.
Suomalaisten säteilyaltistus terveydenhuollossa
Röntgentutkimukset ja -toimenpiteet sekä isotooppitutkimukset ovat olleet useita vuosia suurin keinotekoisen säteilyaltistuksen lähde. Väestölle aiheutunutta altistusta voidaan arvioida yhdistämällä kaikkien eri tutkimusten säteilyannokset, jotka on kerrottu kunkin tutkimuksen määrällä.
Väestötasolle aiheutunutta säteilyannosta eli kollektiivista annosta voidaan vertailla eri vuosien tai eri maiden kesken. Tällöin kollektiivinen annos ilmoitetaan tyypillisesti yksilöä kohti, ikään kuin tutkimuksista aiheutunut säteilyaltistus jakautuisi tasaisesti väestön kesken.
Röntgentutkimukset ja -toimenpiteet
Röntgentutkimuksista ja -toimenpiteistä aiheutuu laskennallisesti jokaiselle suomalaiselle vuosittain noin 0,7 mSv:n efektiivinen annos. Kokonaisuutena vuoden aikana suomalaisen keskimääräinen efektiivinen annos on hieman alle 6 mSv.
Vaikka hammas- ja tavanomaisia röntgentutkimuksia tehdään paljon, aiheutuu niistä vain pieni osa kollektiiviannoksesta – hammastutkimuksista alle prosentti ja tavanomaisista röntgentutkimuksista noin 10 %. Sen sijaan noin 70 % röntgentutkimuksista ja -toimenpiteistä aiheutuneesta kollektiivisesta efektiivisestä annoksesta aiheutui TT-tutkimuksista. Koska TT-tutkimukset yleistyvät koko ajan, myös niiden osuus kollektiivisesta annoksesta kasvaa.
Radiologiset ja kardiologiset toimenpiteet edustavat pientä osaa tutkimusten kokonaismäärästä, mutta niistä aiheutuva säteilyaltistus on suurempi. Tämän vuoksi merkittävät muutokset tutkimusmäärissä ovat kiinnostavia. Kokonaisuutena röntgentutkimuksista ja -toimenpiteistä aiheutuva kollektiivinen efektiivinen annos on kasvanut merkittävästi viimeisten kymmenen vuoden aikana, mutta se on silti melko matala kansainvälisesti vertailtuna.
Isotooppitutkimukset
Isotooppitutkimuksista aiheutuu laskennallisesti noin 0,04 mSv:n efektiivinen annos jokaiselle suomalaiselle. Tästä reilusti yli puolet johtuu radioisotoopin käytöstä ja loput isotooppitutkimuksen yhteydessä tehtävästä TT-kuvauksesta. Kokonaisuudessaan isotooppitutkimusten aiheuttama kollektiivinen efektiivinen annos on hieman kasvanut viime vuosina. Kasvua on TT-kuvausten osalta, mutta radioaktiivisten lääkkeiden aiheuttama kollektiivinen efektiivinen annos on pysynyt samana.
Sädehoito ja isotooppihoidot
Sädehoidoista ja isotooppihoidoista aiheutunutta altistusta ei huomioida, kun määritetään väestölle terveydenhuollossa käytetystä säteilystä aiheutuvaa altistusta. Sädehoitoja saa vain pieni osa väestöstä ja ainoastaan potilaat, joilla on diagnosoitu sädehoitoa vaativa sairaus. Tällainen sairaus voi olla esimerkiksi syöpä. Tämän vuoksi on kansainvälisesti sovittu, että näistä aiheutuvia altistuksia ei laskennallisesti jaeta koskemaan koko väestöä.