Ydinlaitosten säteilyturvallisuus

Säteilyturvallisuuden valvonta on osa ydinlaitoksen toimintakuntoisuuden valvontaa. Tavoitteena on varmistaa, että niin työntekijöille kuin ympäristön asukkaille ydinlaitoksen käytöstä aiheutuva kokonaissäteilyaltistus pidetään niin pienenä kuin käytännössä mahdollista. Lisäksi säteilyaltistus pidetään yksilötasolla selvästi annosrajojen alapuolella.

Työntekijöiden säteilyaltistus

STUK valvoo ydinlaitosten työntekijöiden säteilyturvallisuutta tarkastamalla laitoksen annosvalvontaa, säteilymittauksia, säteilysuojelun menettelytapoja, laitoksen säteilyolosuhteita sekä laitoksella tehtävien huolto- ym. töiden säteilysuojelujärjestelyjä. STUK valvoo ydinlaitostyöntekijöiden henkilökohtaisia säteilyannoksia, jotta henkilökohtaiset annosrajat eivät ylittyisi. Säteilytyöstä työntekijälle aiheutuva efektiivinen annos ei saa ylittää arvoa 20 millisievertiä (mSv) vuodessa (Valtioneuvoston asetus ionisoivasta säteilystä, 1034/2018).

Suomen ydinlaitosten säteilyannosvalvonnan piiriin kuuluu vuosittain noin 3000–5000 henkilöä. Ydinvoimalaitosten työntekijöiden säteilyannokset syntyvät pääasiassa vuosihuoltojen aikana, jolloin työntekijät tekevät töitä radioaktiivisten komponenttien ja avattujen prosessijärjestelmien läheisyydessä. Vuosihuollon pituus ja sen aikana tehtävien säteilysuojelullisesti merkittävien huoltotöiden laajuus vaikuttavat työntekijöiden yhteenlasketun annoksen suuruuteen kyseisenä vuonna. 

Ympäristön säteilyvalvonta

Suomen ydinlaitosten ympäristötutkimukset alkoivat jo ennen laitosten käyttöönottoa, ja nykyään ydinlaitosten ympäristöä valvotaan monipuolisesti ja kattavasti. STUK hyväksyy ydinlaitosten ympäristövalvontaohjelmat sekä toteuttaa omaa riippumatonta valvontaansa. 

Laitosten ympäristöstä kerätään ja analysoidaan vuosittain yhteensä noin 600 näytettä mm. talousvedestä, elintarvikkeista, ilmasta, sadevedestä, maaperästä, merivedestä ja merenpohjasta. Myös ulkoista taustasäteilyä ja ympäristön asukkaiden radioaktiivisuutta mitataan säännöllisesti. Ydinvoimalaitosten ympäristön asukkaiden saamaa säteilyaltistusta arvioidaan vuosittain voimalaitosten päästötietojen ja ympäristönäytteiden sekä meteorologisten mittausten perusteella.

Ydinvoimalaitosten päästöt laimentuvat tehokkaasti voimalaitosten ympärillä olevaan valtavaan ilma- ja vesimäärään, eli ilmakehään ja mereen. Sen seurauksena voimalaitosten ympäristöön kertyy radioaktiivisia aineita vain hyvin pieninä pitoisuuksina, joita voidaan havaita ainoastaan herkillä mittausmenetelmillä (ks. ympäristön säteilyvalvonnan tulokset). Normaalikäytön päästömäärät ovat niin pienet, että niistä aiheutuvaa väestön säteilyannosta on mahdotonta mitata. Tämän vuoksi väestön säteilyannokset määritetään laskennallisesti.

Ympäristön asukkaiden säteilyaltistus

Ympäristön asukkaiden säteilyaltistusta arvioidaan vuosittain voimalaitosten päästötietojen ja ympäristönäytteiden sekä meteorologisten mittausten perusteella. Suomessa ydinvoimalaitosten normaalista käytöstä yksittäiselle ympäristön asukkaalle aiheutuvan säteilyannoksen rajoitukseksi on valtioneuvosto asettanut 0,1 millisievertiä vuodessa. Tämä on noin kuudeskymmenesosa keskimääräisestä säteilyannoksesta, jonka suomalaiset saavat eri lähteistä vuoden aikana. Viime vuosina Suomessa ydinvoimalaitosten aiheuttama säteilyannos ympäristön asukkaille on ollut alle prosentin em. annosrajoituksesta. 

Ydinlaitoksen ympäristön asukkaiden säteilyannosten arviointiin käytetyissä malleissa ei voida ottaa täysin huomioon ihmisten ja heidän elintapojensa yksilöllisiä eroja. Tämän vuoksi määritellään ns. edustava henkilö, joka edustaa iän ja elintapojen perusteella eniten altistuvaa väestöryhmää. Kyseessä on kuvitteellinen henkilö, joka asuu ydinvoimalaitoksen lähituntumassa. Hän syö pääasiassa voimalaitoksen ympäristöstä kerättyjä luonnontuotteita kuten marjoja, sieniä ja kaloja sekä hän juo läheisen maatilan maitoa ja käyttää paikallisia vilja- ja lihatuotteita. Lisäksi henkilö oleskelee ajallisesti paljon ydinvoimalaitoksen läheisillä rannoilla ja ui meressä. Tulos on hyvin konservatiivinen – käytännössä suurin mahdollinen säteilyannos, jonka henkilö voisi saada asuessaan ydinvoimalaitoksen ympäristössä. Todellisuudessa ydinvoimalaitosten ympäristön asukkaat saavat tätä paljon pienempiä säteilyannoksia.

Mikäli ydinvoimalaitoksilta pääsisi radioaktiivisia aineita niin paljon, että ne lisäisivät säteilytasoa lähiympäristössä, tilanne havaittaisiin välittömästi laitoksia ympäröivillä valvontaverkoilla. Verkot koostuvat 1–5 kilometrin etäisyydellä olevista mittausasemista, joiden tiedot välittyvät automaattisesti laitosten tietokoneille ja ovat milloin tahansa Säteilyturvakeskuksen tarkastettavissa. Jos annosnopeus jollakin asemalla nousee yli hälytysrajan 0,4 mikrosievertiä tunnissa, järjestelmä lähettää automaattisesti hälytysviestin STUKiin. Luonnollinen taustasäteily Suomessa vaihtelee välillä 0,05–0,30 mikrosievertiä tunnissa (µSv/h).

Radioaktiivisten aineiden päästöt

Ydinreaktorissa syntyvät radioaktiiviset aineet ovat pääasiassa kiinni ydinpolttoaineessa. Pieni osa aineista on kuitenkin myös reaktorin jäähdytysjärjestelmässä sekä siihen liittyvissä puhdistus- ja jätejärjestelmissä. Laitoksesta ulos laskettavat vesi- ja ilmapäästöt puhdistetaan suodattamalla ja viivästetään siten, että niiden säteilyvaikutus ympäristössä on hyvin pieni verrattuna luonnossa normaalisti olevien radioaktiivisten aineiden vaikutukseen. Päästöt mitataan huolellisesti ja varmistetaan, että ne alittavat selvästi asetetut raja-arvot. Päästöt pyritään pitämään niin alhaisina kuin käytännön toimenpitein on mahdollista.

Kaasumaiset päästöt johdetaan voimalaitosten ilmastointipiippuihin ja vesipäästöt jäähdytysveden mukana mereen. Jokaisesta voimalaitokselta päästettävästä neste-erästä otetaan näytteitä ennen kuin erät lasketaan päästöinä mereen. Lisäksi päästöaktiivisuus varmistetaan jatkuvatoimisin säteilymittauksin. Ennen kaasumaisten aineiden päästöä radioaktiiviset aineet mitataan jatkuvatoimisilla säteilymittareilla. Ilmasta kerätään myös jatkuvia näytteitä tarkempia päästöanalyyseja varten. Ydinvoimalaitosyhtiöt määrittävät kerätyistä näytteistä tarkoilla mittausmenetelmillä radioaktiivisten aineiden koostumukset ja aktiivisuusmäärät.

Ydinvoimalaitosyhtiöt raportoivat päästötiedot STUKille neljännesvuosittain. Ydinvoimalaitosten päästöjen mittausmenetelmät ovat STUKin hyväksymät. STUK myös tarkastaa voimalaitosten päästöjärjestelmät ajoittain.