Tšernobylin onnettomuuden vaikutukset Suomessa
Aamuyöllä huhtikuun 26. päivänä vuonna 1986 tapahtunut Tšernobylin ydinvoimalaitoksen onnettomuus aiheuttaa suomalaisille 50 vuoden aikana keskimäärin noin kahden millisievertin suuruisen säteilyannoksen. Se on noin puolet suomalaisten sisäilman radonista joka vuosi keskimäärin saamasta annoksesta. Puolet Tšernobylin aiheuttamasta säteilyannoksesta suomalaiset saivat kymmenen onnettomuutta seuranneen vuoden aikana.
Onnettomuuden yhteydessä suuria määriä radioaktiivisia aineita kohosi räjähdyksen ja tulipalon voimasta yli kilometrin korkeudelle. Tällä korkeudella tuulet puhalsivat aluksi Suomeen, Ruotsiin ja Norjaan päin.
Radioaktiiviset aineet, jotka onnettomuudessa vapautuivat ilmaan, kulkeutuivat ilmavirtausten mukana Suomen ylle noin vuorokaudessa. Nämä ilmamassat olivat kuitenkin niin korkealla, että niitä ei voitu havaita maan pinnalla.
Vasta lähes kahden vuorokauden kuluttua onnettomuudesta, 27. huhtikuuta, radioaktiiviset aineet laskeutuivat Suomessa niin, että ne havaittiin pintailmassa maanpinnan lähellä. Ensimmäiset havainnot tehtiin Nurmijärvellä Ilmatieteen laitoksen mittausasemalla ja sen jälkeen puolustusvoimien mittausasemalla Kajaanissa. STUK sai tiedon 28. huhtikuuta kello 10. Tilanteen selvittäminen alkoi silloin.
Ruotsin päällä ilmamassat laskeutuivat hieman aiemmin, ja siellä kohonneet radioaktiivisuuspitoisuudet huomattiin ennen kuin Suomessa. Ruotsissa luultiinkin ensin, että Forsmarkin ydinvoimalaitoksella on radioaktiivinen vuoto. Tieto osoittautui vääräksi.
Myöhemmin ilmavirtausten suunnan muuttuessa tuulet kuljettivat radioaktiivisia aineita myös muualle, etenkin Keski-Eurooppaan. Suurimmillaan radioaktiivisten aineiden pitoisuudet olivat Suomessa illalla 28. huhtikuuta. Ilmasta mitattiin yli 30 radioaktiivista ainetta. Parin kolmen päivän päästä ilma oli lähes täysin puhdistunut. Seuraavan kerran Tšernobylistä tuli radioaktiivisia aineita Suomeen noin parin viikon kuluttua onnettomuudesta. Määrät olivat kuitenkin pienempiä kuin ensimmäisessä pilvessä.
Suurin osa radioaktiivisista aineista huuhtoutui alas sateen mukana. Sateiden määrä ja voimakkuus vaihtelivat eri puolilla Suomea, joten maan pinnalle tulleiden radioaktiivisten aineiden määrä vaihteli tuntuvasti.
Laskeuman mukana tuli paljon melko lyhytikäisiä radioaktiivisia aineita, jotka hävisivät luonnosta jo muutamien päivien tai kuukausien kuluessa. Pitkällä aikavälillä säteilyannosten kannalta tärkeimmät aineet ovat cesiumin radioaktiiviset isotoopit eli cesium-137 ja cesium-134. Ensin mainitun puoliintumisaika on 30 vuotta ja jälkimmäisen noin kaksi vuotta.

Maaperän cesium aiheuttaa ylimääräisen ulkoisen säteilyannoksen
Ihmisten saama ulkoinen säteilyannos aiheutuu laskeumasta eli maahan laskeutuneista radioaktiivisista aineista. Aluksi Tšernobylin laskeumasta johtuva suurin mitattu annosnopeus oli viisi mikrosievertiä tunnissa. Se on 30–50 kertaa suurempi kuin normaali luonnon taustasäteilynopeus. Se ei kuitenkaan ollut niin suuri, että ihmisten suojaustoimenpiteet olisivat olleet tarpeen. Suojaustoimenpiteisiin pitää ryhtyä, jos säteilytaso ylittää 100 mikrosievertiä tunnissa. Lasten osalta raja on 10 mikrosievertiä tunnissa. Elintarviketuotannon suojaustoimet aloitetaan jo annosnopeuksilla yksi mikrosievert tunnissa.
Ihmisen saamien säteilyannosten mittayksikkönä käytetään millisievertiä (mSv)
Laskeumassa olleet lyhytikäiset radioaktiiviset aineet hajosivat nopeasti pois. Tällöin myös ulkoinen säteily pieneni. Toukokuun lopussa 1986 radioaktiivisten aineiden aiheuttama annosnopeus oli enää alle kymmenesosa heti laskeuman jälkeen mitatusta arvosta.
Tšernobylin laskeuman aiheuttama sisäinen säteilyannos on peräisin luonnontuotteista
Ravinnon mukana kehoon joutuneet radioaktiiviset aineet aiheuttavat lähes kaiken sisäisen säteilyannoksen. Maito, liha ja muut maataloustuotteet olivat ensimmäisenä vuonna onnettomuuden jälkeen suurin cesiumin lähde. Cesium-pitoisuudet niissä kuitenkin pienenivät nopeasti. Vuodesta 1988 lähtien eniten cesiumia on saatu sisävesikaloista, riistasta, metsäsienistä ja metsämarjoista. STUK seuraa elintarvikkeiden radioaktiivisuutta.
Ihmisessä olevaa cesiumin määrää voidaan mitata suoraan kehon ulkopuolelta. Suurimmillaan suomalaisten cesium-määrät olivat kesällä 1987. Suurimman laskeuman alueella määrät olivat keskimäärin 4000 becquereliä. Kaikkien mitattujen suomalaisten keskiarvo oli 2000 becquerelia cesium-137:ää. Runsaasti luonnontuotteita syövillä ihmisillä annokset olivat muihin verrattuna 5–10-kertaisia. Tällä hetkellä suomalaisissa on keskimäärin noin 100 becquereliä pääasiassa Tšernobylistä peräisin olevaa cesiumia. Vertailun vuoksi: meissä kaikissa on luonnosta peräisin olevaa radioaktiivista kalium-40:tä muutama tuhat becquereliä.
Suomalaiset saivat vuonna 1987 ruuan mukana radioaktiivisesta cesiumista keskimäärin 0,13 millisievertin suuruisen säteilyannoksen. Vuoteen 1996 mennessä sisäinen säteilyannos oli laskenut noin viidesosaan eli 0,02 millisievertiin vuodessa. Nykyisin ylimääräinen annos aiheutuu kokonaan cesium-137:stä ja on enää vajaa sadasosa vuotuisesta kokonaisannoksesta.
Onnettomuus ei näy Suomen syöpätilastoissa
Säteilyvaikutusten suhteen Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus vuonna 1986 on edelleen selvästi pahin laatuaan. Esimerkiksi Fukushiman onnettomuuden väestölle aiheuttama säteilyaltistus oli vain noin kymmenesosa Tšernobylin lähialueen asukkaille aiheutuneesta.
STUKin, Syöpärekisterin ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) vuonna 2013 ilmestyneen tutkimuksen mukaan Tšernobylin ydinvoimalaitosonnettomuuden aiheuttama laskeuma ei ole havaittavasti lisännyt syöpien määrää Suomessa.
Chernobyl fallout and cancer incidence in Finland 1988–2007 (2013) (Julkari.fi)
Tutkimuksessa selvitettiin, onko suomalaisten kokonaissyöpien määrä muuttunut vuoden 1986 Tšernobyl-onnettomuuden jälkeisen säteilyaltistumisen seurauksena. Tutkimuksessa ei saatu viitteitä siitä, että syöpäilmaantuvuus olisi kohonnut onnettomuutta seuranneena vuosikymmenenä tai sen jälkeen muuta maata enemmän alueilla, joille laskeumaa tuli eniten.
Tutkimukseen valittiin onnettomuuden jälkeen vähintään vuoden pysyvästi samoissa pientaloissa asunut Suomen väestö, noin kaksi miljoonaa henkilöä. Analyysi perustui maan kattavaan karttaruudukkoon (250 metriä x 250 metriä) ja kaikkiin tutkimusväestössä havaittuihin syöpätapauksiin pois lukien rinta-, eturauhas- ja keuhkosyövät, joiden yleisyyden alueelliset erot riippuvat suuresti seulonta-aktiivisuuden tai tupakoinnin vaihtelusta. Maa jaettiin myös neljään säteilyaltistumisalueeseen, mikä perustui STUKissa tehtyihin ulkoisen säteilyn mittauksiin. Syöpäilmaantuvuutta altistumisalueilla verrattiin ennen Tšernobyl-onnettomuutta ja sen jälkeen.
Tutkimuksessa pystyttiin käyttämään hyväksi Suomen korkealaatuisia rekistereitä, joten analyysi perustui hyvin suureen tutkimusväestöön.
Aikaisemmin Suomessa on selvitetty, että säteilylle herkimpinä pidetyt syövät, lasten leukemia ja kilpirauhassyöpä, eivät ole lisääntyneet Tšernobylin-onnettomuuden seurauksena.
Ruotsalaisessa tutkimuksessa on kuitenkin raportoitu, että Ruotsissa eniten Tšernobyl-laskeumaa saaneilla alueilla olisi esiintynyt odotettua enemmän syöpiä onnettomuutta seuranneena vuosikymmenenä. Tulosta ei kuitenkaan ole vahvistettu myöhemmin tehdyissä tutkimuksissa.
Tšernobylin onnettomuuden lähialueilla tilanne oli kuitenkin toinen. Ehdottomasti tärkein onnettomuuden aiheuttama terveysvaikutus on huomattavasti suurentunut kilpirauhassyövän ilmaantuvuus niillä, jotka altistuivat lapsena onnettomuudessa reaktorista vapautuneelle radiojodille. Lapset saivat radioaktiivista jodia maidosta.
YK:n Ionisoivan säteilyn vaikutusten tieteellisen komitean UNSCEARin mukaan vuoteen 2015 mennessä lapsena laskeumalle altistuneilla oli havaittu yhteensä lähes 20 000 kilpirauhassyöpää, joista yli puolet Ukrainassa. UNSCEARin arvion mukaan näistä joka neljäs kilpirauhassyöpä on radiojodin aiheuttama. Muissa syövissä ei ole havaittu yhtä kiistatonta yleistymistä, mikä liittyy siihen, että radiojodin takia kilpirauhaseen kohdistui paljon suurempi säteilyannos kun muihin elimiin. Lasten kilpirauhaseen kerääntyy enemmän radioaktiivista jodia kuin aikuisten, koska lasten kilpirauhasen toiminta on aktiivisempaa.
Aivan oma ihmisryhmänsä on onnettomuuden jälkeen alueelle puhdistustöihin komennetut yli puoli miljoonaa miestä eri puolilta silloista Neuvostoliittoa. He oleskelivat ja tekivät töitä reaktorin lähialueella yleensä 3–4 kuukautta. Heillä on saatu viitteitä siitä, että säteily on saattanut suurentaa leukemian vaaraa ja mahdollisesti myös verenkiertoelimistön sairauksien esiintyvyyttä.
Lisää aiheesta
- Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus 26.4.1986 (stuk.fi)
- Ihmisen radioaktiivisuus - elimistössä olevien radioaktiivisten aineiden määrittäminen (stuk.fi)
- Kokemukset onnettomuuksista ja poikkeuksellisista tapahtumista ydinlaitoksilla, tietoa Tšernobylin ydinvoimalaitoksesta alkaen pdf:n sivulta 24 (Säteily- ja ydinturvallisuus -kirjasarjan teos 7. Ydinturvallisuus, luku 6)
- Valokuvia Tšernobylin ydinvoimalaitoksesta (Flickr.com)
Kysymyksiä ja vastauksia Tšernobylin ydinvoimalaitoksen onnettomuudesta
-
Äkilliseen säteilysairauteen ja säteilypalovammoihin kuoli lähiviikkoina 30 henkilöä. Myöhempinä vuosina sairastuneista muutamia on kuollut luuytimen lamaantumiseen sekä mahdollisesti säteilyn aiheuttamaan syöpään.
Tšernobylin jodilaskeuma on lisännyt lasten kilpirauhassyöpää onnettomuuden lähialueilla, ja erityisesti alle 15-vuotiaina altistuneilla. Lapsilla on todettu yli 6000 tapausta. Varhaisvaiheen kilpirauhassyöpä on usein hoidettavissa, joten alle 20 heistä on menehtynyt syöpään. Aikuisena altistuneilla syöpävaara on pienempi. Kaikkiaan kolmen eniten laskeumaa saaneen maan väestössä (Venäjä, Ukraina , Valkovenäjä) on raportoitu yli 11 000 kilpirauhassyöpää, mutta vain osan näistä katsotaan johtuvan ydinvoimalaitoksen onnettomuuden laskeumasta.
Lisätietoa WHO:n julkaisussa: 1986-2016: CHERNOBYL at 30 (who.int)Onnettomuusalueen puhdistustöihin osallistuneilla säteilyannokset olivat huomattavasti suurempia kuin muussa väestössä. Heidän terveydentilaansa seurataan erityisen tarkkaan edelleen.
Laskennallisesti ylimääräisiä syöpäkuolemia Tšernobyl-altistuksesta tulee olemaan tuhansia. Tähän kuluu kuitenkin 80 vuotta eli kokonainen elinikä, ja samana aikana miljoonat ihmiset tulevat kuolemaan syöpään muista syistä. Tästä syystä Tšernobylin uhrien kokonaismäärää ei voida todeta eikä syöpäsairastavuudessa havaita tästä johtuvaa nousua. Tästä poikkeuksena ovat ensimmäisten vuosien niin sanotut puhdistustyöntekijät, joita oli noin 226000. Heidän joukossaan on odotettavissa tuhatkunta ylimääräistä syöpäkuolemaa, kun taustalla on noin 45000 syöpäkuolemaa muista syistä (viidesosa kaikista ihmisistä kuolee aikanaan syöpään). Tämä on sellainen ylimäärä, jota mahdollisesti tulevaisuudessa voidaan havaita käynnissä olevan seurantatutkimuksen ansiosta.
Tšernobylin ydinvoimalaitosonnettomuuden vaikutukset ihmisiin
-
Tšernobylin laskeuma levisi erittäin epätasaisesti Suomeen. Eniten laskeumaa saaneet alueet sijoittuvat Keski-Suomeen ja Hämeeseen kun taas Lappiin ja Itä-Suomeen laskeumaa tuli vain vähän. Kartta cesium-137 laskeuman jakautumisesta Suomeen löytyy STUKin internetsivulta. Kartassa Suomi on jaettu laskeumatasoltaan viiteen vyöhykkeeseen, joista vyöhyke 5 sai eniten laskeumaa ja alue 1 vähiten. STUKin sivuilta löytyy myös tiedot laskeumasta kunnittain.
Jos juomavesi tehdään pintavedestä, niin siihen tulee laskeumasta radioaktiivisia aineita, jos laskeuma tulee avoveden aikana. Jos käytetään pohjavettä juomaveden raakavedeksi, laskeumalla ei ole siihen välittömiä vaikutuksia. Ainoastaan avoimina olevat pohjavesilähteet joutuvat laskeuman kohteiksi, muuten pohjavesi on suojassa laskeumalta maakerrosten alla. Pintaveden tapauksessa cesium-137 väheni Tšernobylin onnettomuuden jälkeen nopeasti vedestä, jo muutamassa kuukaudessa alle puoleen eniten laskeumaa saaneilla alueilla. Lisäksi pintaveden käsittelyprosessi vesilaitoksilla poistaa osan radioaktiivisesta cesiumista.
-
Tšernobyl-laskeuma levisi Suomeen erittäin epätasaisesti. STUKin internetsivuilla näkyy Cs-137-laskeuman jakautuminen Suomeen. Siinä Suomi on jaettu viiteen alueeseen Cs-137-laskeuman mukaan. Alueella 1 on vähiten laskeumaa ja alueella 5 eniten laskeumaa.
Laskeuman mukana maan pinnalle tullut cesium-137 'laimenee' maata muokatessa ja siirtyy pinnasta syvemmälle. Se sitoutuu viljelysmaassa tiukasti hienojakoiseen maa-ainekseen.Se sitoutuu viljelysmaassa tiukasti hienojakoiseen maa-ainekseen, joten viljelyskasvien cesiumpitoisuudet ovat tyypillisesti pieniä. Sen sijaan metsäympäristössä cesium-137 pysyy kauan orgaanisessa pintakerroksessa ja on kasveille ja sienille käyttökelpoisessa muodossa. Samoin järvissä cesium-137 säilyy kauan ravintoketjussa. Luonnosta saatavien tuotteiden käytölle ei ole säteilyn takia rajoituksia, mutta tuotteita kannattaa syödä monipuolisesti, eri kala-lajeja ja eri sienilajeja. Kalalajien osalta pitoisuudet ovat korkeimmat petokaloissa ja pienimmät ei-petokaloissa. Metsämarjojen pitoisuudet ovat huomattavasti pienemmät kuin sienten. Sienilajien välillä on cesium-137-pitoisuuksissa eroja ja keittämisessä poistuu valtaosa sienten cesium-137:sta keitinveden mukana.
Cesium-137-laskeuma Suomessa kunnittain [linkki]
-
Mahdollisuus, että Tšernobylin laskeuma olisi vaikuttanut kilpirauhasen toimintaan Suomessa, on täysin poissuljettu. Kilpirauhasen vajaatoiminnan yleisin aiheuttaja on kilpirauhastulehdus, jota on useita muotoja. Se voi olla bakteerin tai viruksen aiheuttama, mutta useimmiten se on sisäsyntyinen eli syy on tuntematon. Paikalliset havainnot jonkin sairauden määrän vaihtelusta eivät välttämättä ole tieteellisesti perusteltuja. Jos havainto kuitenkin on oikea, syynä voi olla sattuma tai jokin muu tekijä, ei kuitenkaan säteily.
On totta, että ainoa syöpälaji joka on ollut liitettävissä Tšernobyl-laskeumaan on kilpirauhassyöpä. Tämä koskee kuitenkin vain lähiympäristössä asuvia (Valko-Venäjä, pohjois-Ukraina ja länsi-Venäjä) ja sielläkin selkeästi vain lapsuudessa altistuneita. Mitään näyttöä ei ole siitä, että aikuisena altistuneilla olisi lisääntynyt kilpirauhassyövän riski. On hyvä muistaa, että syöpä on yleinen tauti, johon on lukuisia muita syitä kuin säteily.
-
Suomessa ei ole terveysseurannoissa havaittu Tšernobylin aiheuttamaa lisäystä syövässä eikä epämuodostumien tai mutaatioiden määrässä. Sen sijaan Tšernobylin ympäristössä Valko-Venäjällä ja Ukrainassa havaittiin selvä lisäys lasten kilpirauhassyövässä, mikä johtui radioaktiivisesta jodista. Jodille lapset altistuivat sekä hengitysilman että maidon kautta ja osa sikiökaudella äidin kohdussa. Suomessa maidon jodipitoisuudet jäivät hyvin pieniksi, koska lehmät olivat vielä sisäruokinnassa huhtikuun lopulla. Ilmassakin jodipitoisuudet olivat meillä erittäin pieniä verrattuna Tshernobylin lähialueisiin.
Lasten kilpirauhassyöpätapausten lisäksi ei ole löydetty varmaa yhteyttä muiden terveysvaikutusten ja säteilyn välillä. Esimerkiksi lasten leukemiat eivät lisääntyneet eikä säteilyaltístuksen ja raskauden aikaisten häiriöiden välillä todettu yhteyttä edes pahiten saastuneilla alueilla. Vuosina 1985-1986 syntyneet suomalaiset voivat turvallisin mielin suunnitella tulevaisuutta ja perheen perustamista.
-
Säteilyannos ja sen merkitys ihmisen terveydelle on huonekalujen sisältämän cesium-137:n tapauksessa käytännössä merkityksetön. Altistumista voidaan verrata asumiseen hirsitalossa, mikä aiheuttaa Suomessa vain pienen osan rakennusmateriaaleista saatavasta hyväksyttävästä annoksesta. Huonekalun puuosat voivat sisältää vain erittäin pienen määrän jotakin radioaktiivista isotooppia, eikä puusta tehty huonekalu voi olla merkittävä säteilylähde.
Mänty ei puulajina aiheuta sen suurempaa riskiä kuin muutkaan pohjoisten metsien puulajit. Puutavara on Suomessa erittäin vähän kontaminoitunut Tšernobyl-laskeumasta. STUK tutkii sekä metsien että puutavaran radioaktiivisuutta. Tiedossani ei ole sellaista tuontipuun alkuperää, joka tulisi ottaa kysymyksenne johdosta erityisesti huomioon.
Lisätietoa metsien tuotteista Säteily- ja ydinturvallisuus -kirjasarjan Säteily ympäristössä -teoksen luvussa 6: Radioaktiiviset aineet ja ravinto (pdf)
-
Moskovassa sai vähemmän säteilyä Tšernobyl-laskeumasta kuin Suomessa.
-
Pahiten saastuneilta alueilta Tšernobylin ympäristössä ihmiset voitiin viedä pois ja ihmisten säteilyaltistusta voidaan myös monin eri keinoin muutoinkin vähentää. Kasvit ja eläimet ovat tässä suhteessa eri asemassa, ja monien eliöiden saamat säteilyannokset Tšernobylin ympäristössä olivat - ja ovat edelleen - huomattavan korkeita. Erilaisia mutaatioita ja kehityshäiriöitä on raportoitu muun muassa myyrissä, vesi- ja maakasveissa ja vesieliöissä Tšernobylin ympäristössä. Toisaalta eliökunta on myös useilla alueilla hyötynyt siitä, että ihmiset on siirretty sieltä pois ja alueet on jätetty luonnontilaan.
Tšernobylin onnettomuuden vaikutukset eläimiin ja ekosysteemiin
-
Tšernobylin laskeumassa oli vallitsevana radionuklidina pitkäikäinen cesium-137. Keinokuiduissa cesiumia ei ole. Luonnonkuidut ovat viljelykasveja, jotka kasvavat runsaasti ravinteita sisältävässä maassa. Tällaisesta maasta cesiumin siirtyminen kasveihin on hyvin vähäistä. Lisäksi kuitujen vahva prosessointi kankaan valmistuksen yhteydessä poistaa ne vähätkin cesium-määrät, joita kasveissa saattaisi olla. Eläimillä (ja ihmisellä) laskeumassa mahdollisesti ollut cesium kulkeutuu lihakseen, joten villassa sitä ei ole, ei myöskään Tšernobylin lähistöllä valmistetuissa vaatteissa.
-
Tšernobyliin jäi paljon vuoden 1986 onnettomuudesta aiheutuneita ydinjätteitä.
Tuhoutuneen nelosreaktorin voimakkaasti radioaktiivinen sydän levisi osin ympäristöön, mutta pääosa materiaalista jäi raunioituneen reaktorirakennuksen jäänteisiin.
Raunioiden päälle Neuvostoliiton hallitus rakennutti vielä samana vuonna sarkofagiksi kutsutun suojarakennuksen. Vaikeissa olosuhteissa, voimakkaan säteilyn alaisena rakennettua sarkofagia ei saatu ilmatiiviiksi eikä myöskään rakenteellisesti kovin kestäväksi.
Rakennuksen ulkopuolella pahimmin saastuneita rakenteita ja maata koottiin onnettomuuden jälkeen satoihin maahautoihin laitospaikan ympäristöön.
Ukrainan itsenäistyttyä 1990-luvun alussa aloitettiin kansainväliset yhteishankkeet Tšernobylin laitospaikan saattamiseksi pysyvästi turvalliseen tilaan. Tätä varten perustettiin Euroopan Jälleenrakennus- ja kehityspankin yhteyteen Tšernobylin suojarakennusrahasto, jota myös Suomen hallitus tukee. Rahaston päähanke on rakentaa sarkofagin päälle uusi ilmatiivis suojarakennus, josta radioaktiivisia aineita ei pääse vapautumaan ympäristöön ja jonka suojassa sarkofagi ja rauniot voidaan vähitellen purkaa ja pakata kuljettaviksi erikseen rakennettavaan loppusijoitustilaan. Näille tehtäville suunniteltu aikajänne on sata vuotta. Uuden suojarakennuksen on määrä valmistua vuonna 2017.
Uuden suojarakennuksen rakentamisen valmisteluna on pantu toimeen lukuisia pienempiä hankkeita. Rapautunutta sarkofagia on mm. vahvistettu sortumisen estämiseksi. Tšernobylin ydinvoimalaitoksen kolme muuta reaktoria on myös vuosien mittaan pysäytetty ja niiden purkamiseen liittyviä toimenpiteitä on menossa.
Tšernobylin voimalaitosta ympäröi säteilyarvojen perusteella määritelty suljettu suojavyöhyke, jonka säde on 30 kilometriä. Tilapäinen oleskelu tällä alueella ei ole vaarallista, mutta pysyvä asuminen tai maatalouden harjoittaminen ei ole sallittua. Säteilyä aiheuttavat reaktorin räjähtäessä ympäristön maaperään levinneet reaktorisydämen radioaktiiviset aineet. Aineiden poiskerääminen ei ole käytännössä mahdollista. Ympäristön säteilytaso pysyy poikkeuksellisen korkeana erityisesti muutaman kilometrin säteellä vielä tuhansia vuosia.
Luonnon eläimistöä ja kasvistoa jätteet eivät häiritse siinä määrin, että haittavaikutuksia olisi huomattu. Päinvastoin seudun alkuperäinen eläimistö on lisääntynyt ja monipuolistunut, kun ihmisten toiminta ei ole niille haitaksi.