Säteilyaltistuksen selvitysvelvollisuus

Toiminnasta vastaavan on tehtävä selvitys sellaisista luonnonsäteilylle altistavista toiminnoista, joissa säteilyaltistus voi olla viitearvoa suurempi. Tällaisia toimintoja ovat ainakin

• toiminnot, jossa käsitellään, käytetään, varastoidaan tai hyödynnetään luonnon radioaktiivisia aineita sisältäviä aineksia ja jätteitä, joiden uraani-238:n, torium-232:n tai näiden hajoamistuotteen aktiivisuuspitoisuus on suurempi kuin yksi becquerel grammassa (1 Bq/g)
• kaivostoiminta
• harvinaisten maametallien tuotanto
• toriumyhdisteiden tuotanto ja toriumia sisältävien tuotteiden valmistus
• niobi-tantaalimalmin prosessointi
• öljyn ja kaasun tuotanto ja jalostus
• geotermisen energian tuotanto
• titaanidioksidipigmentin tuotanto
• terminen fosforin tuotanto
• zirkoni- ja zirkoniumteollisuus
• fosfaattilannoitteiden tuotanto
• sementin tuotanto ja siinä käytettyjen klinkkeriuunien huolto
• turve- ja hiilivoimalaitosten käyttö ja näiden laitosten kattiloiden huolto, korjaus ja käytöstä poistaminen
• fosforihapon tuotanto
• metallimalmien ja -rikasteiden pelkistyssulatus
• talousveden tuottaminen pohjaveden käsittelylaitoksessa
• muiden malmien kuin uraanimalmin louhinta ja rikastus
• raudan alkutuotanto.

STUK voi vaatia selvitystä myös muilta toiminnoilta, jos niissä on mahdollista aiheutua viitearvoa suurempi luonnonsäteilystä aiheutuva säteilyaltistus.

Malminetsintä ei ole suoraan selvitysvelvollista toimintaa, mutta toiminta voi vaatia selvittämistä, jos uraanin tai toriumin pitoisuudet kiviaineksissa ovat suurempia kuin becquerel grammassa (1 Bq/g). Malminetsinnässä on tiedettävä porausjätteen ja kairasydänten keskimääräiset luonnon radioaktiivisten aineiden pitoisuudet, jotta tarvittaessa säteilysuojelu ja vapauttamisrajat voidaan huomioida jätteenkäsittelyssä.

Vuonna 2018 uudistetun säteilylainsäädännön mukaisesti selvitysvelvollisten tahojen tulee tehdä selvitys ennen toiminnan aloittamista. Jos toiminta on jo käynnissä eikä selvitystä ole kuitenkaan tehty, se tulee tehdä viivytyksettä.

Selvityksen sisältö on kuvattu STUK määräyksessä S/6/2022, 3 §, 5–7 §. Selvityksessä on esitettävä toiminnassa syntyvien luonnon radioaktiivisia aineita sisältävien materiaalien, jätteiden ja päästöjen määrä ja laatu sekä kuvaus niiden jatkokäsittelystä tai loppukäsittelystä. Selvitykseen voi sisältyä myös altistuksen arviointi.

Selvitystä varten toiminnasta vastaavan on otettava näytteitä radioaktiivisuustutkimuksia varten. Tulosten valmistuttua laaditaan selvitys. STUK tarkastaa selvityksen ja varmistaa, että työntekijöiden ja väestön altistuksen on osoitettu olevan viitearvoja pienempää.

Selvitys toimitetaan STUKiin tällä sähköisellä lomakkeella (Formbox)

Selvitystä varten tulee  tuntea käsiteltävien ainesten radioaktiivisuus. Tätä varten materiaaleista on otettava edustavat näytteet ja teetettävä radioaktiivisuusmääritykset. Lisäksi ulkoisen säteilyn annosnopeutta on mitattava eri työpisteissä, jos työpisteellä käsitellään sellaisia aineksia, joissa annosnopeus voi olla suurempi kuin taustasäteilyn taso. Annosnopeusmittauksia voi hyödyntää myös näytteenotossa kertymien kartoittamiseksi ja näytteenoton kohdentamiseksi.

Materiaalien radioaktiivisuustutkimuksia teetetään esimerkiksi tuhkista, lietteistä, sakoista, suodattimista, raaka-aineista, lopputuotteista, sivutuotteista tai jätteistä. Jos toiminnassa syntyy vesipäästöjä, niiden radioaktiiviset aineet tulee tutkia. Erityisesti kaivos- tai metallimalmien rikastustoiminnassa päästöveden luonnon radioaktiiviset aineet tulee tutkia.

STUKin luonnonsäteilyn valvonnalta saa tarvittaessa apua tutkittavien materiaalien valintaan.
Radioaktiivisuustutkimukset kestävät tyypillisesti noin kaksi kuukautta laboratoriossa.

Toiminnasta vastaava ilmoittaa mittaustulokset selvityksessä. Annosnopeusmittauksista ilmoitetaan käytetty mittari, etäisyys mitattavaan kohteeseen, yksikkö (yleensä µSv/h) ja taustan annosnopeus. Annosnopeusmittauksen suureena käytetään vapaata annosekvivalenttinopeutta H*(10).

Materiaalien radioaktiivisuustutkimukset tulee teettää luotettavalla ja tarkoitukseen sopivalla menetelmällä, jonka tulokset ovat metrologisesti jäljitettäviä. Onkin suositeltavaa käyttää laboratoriota, jolla on akkreditointi radioaktiivisuusmäärityksiin.

Toiminnasta vastaava vertaa materiaalitutkimusten tuloksia vapauttamisrajoihin:
Vapauttamisrajat kiinteissä materiaaleissa oleville luonnon radionuklideille (STUK SY/1/2018, Stuklex.fi):                             

Uraani-238-sarjan nuklideja ovat esimerkiksi torium-234, protaktinium-234m, radium-226, lyijy-210 ja polonium-210.

Torium-232-sarjan radionuklideja ovat esimerkiksi radium-228 ja torium-228.

Toiminnasta vastaavan on arvioitava selvityksessä työntekijöiden ja väestön altistus, jos kiinteiden materiaalien uraani-238- ja torium-232-sarjan yhden tai useamman radionuklidin aktiivisuuspitoisuus on suurempi kuin 1 Bq/g.

Jos kiinteiden materiaalien uraani-238- ja torium-232-sarjan kaikkien tutkittujen radionuklidien aktiivisuuspitoisuudet ovat pienempiä kuin 1 Bq/g, selvitykseen riittää kuvaus toiminnassa käsiteltävistä aineksista ja toiminnan kuvaus. Luonnonsäteilyaltistusta ei tarvitse arvioida enempää.

Kiinteille materiaaleille annettu vapauttamisraja ei koske vesipäästöjä. Niiden aiheuttama säteilyaltistus väestölle täytyy arvioida aina tapauskohtaisesti. Vähäisen päästön raja-arvo on 0,1 millisievertiä vuodessa (mSv/v).

Altistus on arvioitava, kun kiinteissä materiaaleissa uraani-238- tai torium-232-sarjan yhden tai useamman radionuklidin aktiivisuuspitoisuus on suurempi kuin 1 Bq/g tai jos syntyy vesipäästöjä, jotka sisältävät luonnon radioaktiivisia aineita.

Altistuksen arvioinnissa kannattaa hyödyntää säteilyturvallisuusasiantuntijaa (STA). 

Säteilyaltistuksen arvioinnissa on huomioitava työntekijöiden ja väestön ulkoinen ja sisäinen altistuminen, mukaan lukien potentiaalinen altistus toiminnan aikana ja sen päätyttyä. Mikäli toiminnassa syntyy jätteitä, joissa aktiivisuuspitoisuudet ovat vapauttamisrajoja suurempia, selvityksessä haetaan STUKin hyväksyntä jätteen loppukäsittelylle.

Lisätietoa jätteistä (stuk.fi)

Sisäinen altistus arvioidaan laskennallisesti prosessissa käytettävistä materiaaleista tehtyjen radioaktiivisuusmäärityksien perusteella. Ulkoinen säteilyaltistus lasketaan työpisteiden annosnopeuksien ja työpisteissä käytetyn työajan avulla. Vaihtoehtoisesti myös ulkoinen altistus voidaan arvioida laskennallisesti pitoisuustietojen avulla.

Altistumisen arvioinnissa STUKille on ilmoitettava

• selvityksen tekijä
• altistuksen kannalta merkittävät radionuklidit ja altistusreitit sekä altistuksen keskeiset arviointiperusteet
• arvio työntekijälle aiheutuvista säteilyannoksista ja säteilylle altistuvien työntekijöiden lukumäärästä
• arvio väestölle aiheutuvista säteilyannoksista ja säteilylle altistuvien henkilöiden lukumäärästä
• säteilyaltistusta rajoittavat toimet, jotka on huomioitu työperäistä ja väestön altistusta arvioitaessa.

Selvitys on tehtävä uudelleen tai päivitettävä, jos toiminta tai olosuhteet muuttuvat niin, että altistuminen voi olla viitearvoja suurempaa. Näin voi käydä esimerkiksi silloin, kun raaka-aine tai sen alkuperä muuttuu.

STUK suosittelee, että selvitys päivitetään viiden vuoden välein.

Selvitys toimitetaan STUKiin oheisella sähköisellä lomakkeella (Formbox)