Säteily laitteissa

Matkapuhelimen ja tukiaseman välinen tietoliikenne on toteutettu radioaaltojen avulla. Radioaaltojen ainoa tieteellisesti todennettu vaikutus kudoksessa on lämpeneminen. Matkapuhelimet lämmittävät kudosta niin vähän, ettei lämpenemisestä ole terveydellistä haittaa. 

Matkapuhelinten radioaallot eivät nykytiedon mukaan aiheuta terveyshaittoja 

Radioaaltojen ainoa tieteellisesti varmennettu vaikutus ihmiseen on kudosten lämpeneminen. Matkapuhelimet eivät missään tilanteessa lämmitä kudoksia niin paljon, että siitä olisi terveydellistä haittaa. 

Radiotaajuisten kenttien terveysvaikutuksista on tehty tuhansia tutkimuksia. Riippumattomat asiantuntijapaneelit, kuten Euroopan komission tiedekomitea SCHEER (Scientific Committee on Health, Environmental and Emerging Risks), WHO (World Health Organisation) ja ICNIRP (International Commission on Non-Ionizing Radiation Protection), ovat julkaisseet laajoja kirjallisuuskatsauksia radiotaajuisten kenttien terveysvaikutuksista. Johtopäätökset ovat tiivistettävissä siihen, että nykyiset raja-arvot alittavalla altistuksella ei ole todennettuja haitallisia terveysvaikutuksia. 

Kehon lähellä pidettävien radiolaitteiden säteilyturvallisuusvaatimukset ja valvonta 

Säteilyturvakeskus (STUK) valvoo viranomaisena kuluttajille suunnattujen kehon lähellä pidettävien radiolaitteiden säteilyturvallisuutta. Valvontaa tehdään testaamalla erilaisia markkinoilla olevia radiolaitteita, kuten matkapuhelimia ja tablettitietokoneita. Valmistaja, EU:n alueella laitteita markkinoille tuova tai viime kädessä myyjä on kuitenkin ensisijaisesti vastuussa laitteiden turvallisuudesta. Valmistajan velvollisuus on varmistaa radiolaitteen vaatimustenmukaisuus ennen sen markkinoille tuloa. 

Radiolaitteen aiheuttaman altistuksen mittana käytetään ominaisabsorptionopeutta eli SAR-arvoa (specific absorption rate), joka kuvaa radioaallosta pään tai vartalon alueen kudoksiin imeytyvää tehoa. Sen yksikkö on W/kg. Suurin sallittu arvo 2 W/kg on vahvistettu sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella 1045/2018. Raja-arvo on reilusti alle sellaisen altistustason, jolla on todettu olevan haitallisia terveysvaikutuksia. 

Kehon lähellä pidettävien radiolaitteiden valmistajat mittaavat päätelaitteen SAR-arvon ja varmistavat, että raja-arvo ei ylity. Osassa radiolaitteista lähetysteho on niin pieni, ettei SAR-testaukselle ole tarvetta. Tällaisia ovat esimerkiksi suurin osa Bluetooth-tekniikalla toimivista laitteista. 

SAR-testauksen periaatteena on, että mitattu SAR-arvo on vähintään yhtä suuri kuin todellisessa suurimman altistuksen aiheuttavassa käyttötilanteessa. Esimerkiksi matkapuhelimen osalta tämä vastaa tilannetta, jossa puhelin on huonossa kentässä ja käyttäjän puhuessa tai siirtäessä tietoa puhelin on joko päässä tai kehossa kiinni. 

STUK on SAR-testannut matkapuhelimia vuodesta 2003 ja muita päätelaitteita vuodesta 2013. Testaukset tehdään kansainvälisiä IEC- ja CENELEC-standardeja soveltamalla. Kaikkien STUKin testaamien radiolaitteiden SAR-arvo on ollut raja-arvoa matalampi. 

Langattomassa lähiverkossa eli WLANissa (wireless local area network) päätelaite, kuten tietokone, tulostin, televisio, pelikonsoli tai matkapuhelin, yhdistetään tietoverkkoon tai toiseen päätelaitteeseen langattomasti mikroaalloilla. WLANia käytetään yleisesti kotona, työpaikoilla, hotelleissa, kokoustiloissa ja kahviloissa. Myös kouluissa ja päiväkodeissa langaton tekniikka on käytössä opetuksessa, sillä tieto- ja viestintätekniikan osaaminen ja internetin käytön hallinta on tärkeää nyky-yhteiskunnassa. WLAN on pienitehoinen, ja siten sen käyttö on turvallista.  

Langattoman lähiverkon keskus on WLAN-tukiasema tai -reititin. Siinä on yleensä myös modeemi, joka muodostaa kaapelilla tai mikroaalloilla yhteyden internetin tarjoajan tietoverkkoon. Tukiasema jakaa verkkoyhteyden lähiverkon päätelaitteille. Tukiasemassa ja päätelaitteessa on antennit, jotka lähettävät ja ottavat vastaan signaaleita ja näin mahdollistavat langattoman tiedonsiirron laitteiden välillä. Pienen lähetystehon vuoksi päätelaite voi olla enintään 100–200 metrin etäisyydellä tukiasemasta. Tiedonsiirtonopeus pienenee etäisyyden kasvaessa, joten langattoman lähiverkon peittoalueen eri osiin on sijoitettava useita tukiasemia, jotta yhteys olisi riittävän nopea koko alueella.  

WLAN-laitteiden pienen lähetystehon vuoksi mikroaallot ovat heikkoja laitteiden läheisyydessäkin ja heikkenevät nopeasti, kun etäisyys laitteisiin kasvaa. Useatkaan samassa tilassa olevat WLAN-laitteet eivät aiheuta tilaan niin voimakkaita mikroaaltoja, että niistä olisi terveydellistä haittaa, vaikka tilassa oleskeltaisiin pitkäaikaisesti. Siten koulun luokkahuoneessa kaikki oppilaat voivat turvallisesti käyttää WLANia samanaikaisesti.   

Voimakkaimmat mikroaallot ovat tukiaseman läheisyydessä, sillä kaikki liikenne päätelaitteiden välillä sekä päätelaitteiden ja tietoverkon välillä kulkee tukiaseman kautta. Lisäksi internetiä selattaessa tietoa siirtyy enimmäkseen päätelaitteisiin päin, eli tukiasema lähettää mikroaaltoja suurimman osan ajasta. WLAN-tukiasema onkin järkevää sijoittaa kauemmaksi oleskelutiloista, jotta yhteys olisi häiriötön. Tukiaseman voi sijoittaa esimerkiksi huoneen kattoon.

Älymittareita ovat langattomasti tai sähköverkon kautta etäluettavat mittarit, joilla sähkö-, vesi- ja kaasuyhtiöt seuraavat kotitalouden sähkön, veden ja kaasun kulutusta. Lisäksi on yksityiseen käyttöön tarkoitettuja lämpömittareita, joita voidaan lukea langattomasti matkapuhelimella. Kaikki langattomat älymittarit lähettävät mikroaaltoja pienellä teholla ja vain silloin, kun niitä luetaan. Älymittarit voivat olla talon kellarissa, teknisessä tilassa tai asuinhuoneiston seinällä (sähkömittari) eli sellaisissa paikoissa, joiden lähellä ei oleskella pitkäaikaisesti. Tällaisia paikkoja voivat olla esimerkiksi talon kellari, tekninen tila tai asuinhuoneiston seinä (sähkömittari). Siten älymittarien säteilystä ei ole terveydellistä haittaa.  

Induktioliedessä sähkövirta synnyttää keittolevyyn voimakkaan magneettikentän, joka kuumentaa levylle asetetun keittoastian pohjan. Pieni osa magneettikentästä voi kohdistua induktiolieden käyttäjään. Altistus on kuitenkin vähäistä, eikä siitä ei ole todettu aiheutuneen terveydellistä haittaa lapselle, aikuiselle, raskaana olevalle tai sikiölle. Magneettikenttä saattaa kuitenkin häiritä sydämentahdistimia tai muita aktiivisia kehon lääkinnällisiä laitteita.  

Induktioliesi toimii verkkovirran 50 hertsin (Hz) taajuutta korkeammilla niin sanotuilla välitaajuuksilla (20000–100000 Hz). Lieden keittolevyyn syötettävä virta synnyttää magneettikentän, joka lämmittää magneettisesti häviöllisestä materiaalista valmistetun keittoastian pohjan. Siten keittolevy ei kuumene kuten sähköliedessä vaan ainoastaan keittoastian pohja. Astian sisältö lämpenee nopeasti, sillä energiaa kuluu vain keittoastian pohjan lämmittämiseen eikä keittolevyn lämmittämiseen kuten perinteisellä sähköliedellä.   

Induktiolieteen syntyy magneettikenttä vain silloin, kun sen keittolevyyn on kytketty virta. Virta ei kytkeydy, jos levylle asetetun astian materiaali ei sovellu induktioliesikäyttöön tai astia ei peitä riittävän suurta osaa levystä. Suurin osa magneettikentästä jää astian pohjaan.  

Induktioliettä voi käyttää turvallisesti toimimalla seuraavasti:  

• Noudata induktiolieden valmistajan laatimia käyttöohjeita.  
• Käytä vain induktioliedelle sopivia astioita, joiden pohjassa lukee ”induction” tai jotka ovat valurautaisia. Astian sopivuuden voi helposti varmistaa kokeilemalla, jääkö kestomagneetti siihen kiinni.  
• Valitse keittolevyn kokoinen keittoastia ja aseta se liedelle siten, että koko keittolevy peittyy.  

Altistuksesta induktiolieden magneettikentälle ei ole terveydellistä haittaa lapselle, aikuiselle, raskaana olevalle tai sikiölle.  

Sydämentahdistimet ja muut aktiiviset kehon lääkinnälliset laitteet saattavat häiriintyä induktioliettä käytettäessä. Kysy näiden laitteiden häiriintymisvaarasta hoitavalta lääkäriltäsi ja varmista, että niiden kanssa on turvallista käyttää induktioliettä.  

Ultraviolettisäteily (UV-säteily) jaetaan säteilyn aallonpituuden ja fotonienergian perusteella kolmeen osaan, UV-A-, UV-B- ja UV-C-säteilyyn. UV-C-säteilyn aallonpituus on lyhin ja fotonienergia suurin. Luonnossa UV-C-säteilyä ei esiinny, sillä ilmakehä suodattaa UV-C-säteilyn kokonaan pois auringon säteilystä. UV-C-säteilyä käytetään ilman, veden ja pintojen desinfiointiin sairaaloissa ja teollisuudessa. UV-C-säteily on ihmisille vaarallista ja polttaa ihon ja vaurioittaa silmiä helposti. 

UV-C-säteily soveltuu hyvin ilman ja veden desinfiointiin. Pintojen desinfiointiin UV-C-säteily ei sovellu yhtä hyvin. UV-C-säteily ei tunkeudu syvälle, joten se ei läpäise materiaaleja hyvin. Pienikin likakerros tai varjostus estää UV-C-säteilyn pääsyn desinfioitavaan kohteeseen. Huokoisten pintojen desinfiointiin UV-C-säteily soveltuu huonosti. Pintojen desinfiointiin täytyykin käyttää suuria säteilyannoksia. Pintoja desinfioitaessa UV-C-desinfiointi täydentää muita desinfiointimenetelmiä. 

UV-C-säteily on ihmisille, eläimille ja kasveille vaarallista 

UV-C-säteily polttaa ihoa ja vaurioittaa silmiä. Vahingot voivat syntyä nopeasti, tehokkailla lampuilla sekunneissa. UV-C-säteilylle on annettu sekä väestö- että työntekijäaltistusta koskevat altistuksen raja-arvot. Näitä arvoja ei UV-C-desinfiointia käytettäessä saa ylittää. Desinfiointiin tarvittava UV-C-annos vaurioittaa sekä ihoa että silmiä ja ylittää altistuksen raja-arvot selvästi. UV-C-lamppuja ei saa suunnata ihmisiä kohti, eikä tiloissa, joissa tehdään UV-C-desinfiointia, saa olla ilman ihon ja silmien suojaamista. 

UV-C-säteily on vahingollista myös eläimille ja kasveille, joten niitäkään ei saa altistaa UV-C-säteilylle. 

UV-C-säteily tuottaa otsonia. Otsoni on myrkyllinen kaasu, joka aiheuttaa hengitystieoireita ja silmien ärsytystä. Otsonin määrä riippuu UV-C-lampputyypistä. UV-C-desinfiointia käytettäessä on huolehdittava tilan riittävästä tuulettamisesta. Otsonilla on tunnusomainen pistävä haju, ”sähkön haju”. Jos otsonin pystyy haistamaan, on sitä tilassa hyvin todennäköisesti liikaa. 

UV-C-säteily vanhentaa materiaaleja. Se kellastuttaa ja haurastuttaa muoveja, kumia ja muita materiaaleja. UV-C-desinfiointia käytettäessä tulisi varmistua siitä, että materiaalit kestävät UV-C-säteilyn käytön.