Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus

Tšernobylissä, nykyisen Ukrainan alueella, tapahtui ydinvoimalaonnettomuus 26.4.1986. Onnettomuus saastutti epätasaisesti Ukrainassa, Valko-Venäjällä ja Venäjällä monen tuhannen neliökilometrin alueen useilla eri radioaktiivisilla aineilla. Ihmiset ja osa kotieläimistä evakuoitiin, mutta lähialueen luonnonvaraiset eläimet ja kasvit altistuivat suurelle määrälle säteilyä ja säteilyn haitallisia vaikutuksia havaittiin useissa lajeissa. Tšernobylin ydinvoimalaitoksen onnettomuus aiheutti suoria terveysvaikutuksia parille sadalle ihmiselle. Turman myöhäisvaikutukset koskettavat miljoonia ihmisiä.

Osa Tšernobylin laitoksella onnettomuusyönä työskennelleistä sai vaikeita säteilyvammoja. Onnettomuusyönä laitosalueella menehtyi kolme ihmistä. Yksi heistä kuoli palovammoihin, toinen jäi sortuvien rakenteiden alle ja kolmannen kuoleman aiheutti sydänkohtaus. Onnettomuutta seuranneena aamuna 203 ihmistä vietiin sairaalaan, koska heidän epäiltiin sairastuneen säteilysairauteen. Myöhemmin säteilysairauksien määräksi varmistui 134. Sairastuneista kuoli muutaman seuraavan viikon aikana 28. Eloonjääneistä 106 henkilöstä 19 kuoli vuoteen 2006 mennessä. Heistä neljä kuoli luuytimen pahanlaatuiseen sairauteen, mikä todennäköisesti johtuu säteilyaltistuksesta. Säteilysairaudesta toipuneiden joukossa säteilyn aiheuttamat ihovauriot ja kaihi olivat yleisimipiä seurauksia.

Laskeumalle altistuneessa väestössä kukaan ei tiettävästi saanut säteilysairautta tai säteilypalovammoja.

Lähialueilta evakuoitiin yli 100 000 ihmistä

Tšernobylin ydinvoimalaitosta lähinnä oleva kaupunki, 49 000 asukkaan Pripjat, evakuoitiin parin vuorokauden kuluessa onnettomuudesta. Voimalaitoksen ympärille muodostettiin suoja-alue, joka tyhjennettiin ihmisistä toukokuun ensimmäisen viikon aikana. Tältä 30 kilometrin etäisyydelle onnettomuuspaikasta ulottuvalta alueelta evakuoitiin yhteensä 50 000 ihmistä. Seuraavina kuukausina evakuoitiin vielä 17 000 ihmistä pahiten saastuneista kylistä suoja-alueen ulkopuolelta. Evakuoitujen oli vuonna 1986 yhteensä 116 000. Myöhempinä vuosina Valko-Venäjän, Ukrainan ja Venäjän kylistä on siirretty vielä kymmeniä tuhansia ihmisiä.

Kilpirauhassyöpä lisääntyi 1990-luvulla

Onnettomuusalueen lähellä olleet ihmiset saivat merkittäviä kilpirauhasannoksia radioaktiivisten jodipäästöjen vuoksi. Osa kilpirauhasannoksesta aiheutui alkupäivinä hengitysilman mukana saadusta jodista ja osa myöhemmin elintarvikkeiden, erityisesti maidon, kautta saadusta jodista. Jodi kertyy erityisesti kilpirauhaseen, joten radioaktiiviselle jodille altistuneiden ihmisten kilpirauhasen säteilyannos nousee moninkertaiseksi verrattuna muiden elinten saamiin annoksiin.

Vuoden 1990 jälkeen lasten ja nuorten kilpirauhassyöpätapausten määrä on saastuneella alueella Valko-Venäjällä, Ukrainassa ja Venäjällä lisääntynyt voimakkaasti. Vuosina 1991−2005 rekisteröitiin lähes 20 000 kilpirauhassyöpätapausta niiden joukossa, jotka vuonna 1986 olivat alle 18 vuotiaita. YK:n Ionisoivan säteilyn vaikutusten tieteellinen komitean UNSCEARin arvion mukaan näistä joka neljäs kilpirauhassyöpä on radiojodin aiheuttama. Toistatuhatta on sairastunut jo alle 15 vuoden iässä, ja nämä kasvaimet ovat varmasti melkein kaikki säteilyn aiheuttamia. Ne olisi voitu välttää, jos lapsille olisi annettu ajoissa joditabletteja, ja jos saastuneen maidon käyttö olisi heti alussa kielletty.

Suurin sairastumisriski on niillä, jotka altistumishetkellä olivat alle viiden vuoden ikäisiä. Vanhemmilla lapsilla ja nuorilla riski on pienempi. Onnettomuuden jälkeen syntyneillä lapsilla kilpirauhassyövän ilmaantuvuus ei ole suurentunut. Aikuisiässä altistuneilla ei ole osoitettu selvää yhteyttä altistuksen ja kilpirauhassyövän välillä. Kuolleisuus kilpirauhassyöpään on ollut hyvin alhainen (noin 1 %), mutta potilaat tarvitsevat hormonilääkitystä koko loppuelämänsä ajan.

Muita säteilyvaikutuksia ei ole havaittu väestön joukossa

Erilaisten sairauksien lisääntymisestä Tšernobylin onnettomuuden seurauksena on julkaistu monia raportteja. Kilpirauhassyöpätapausten lisäksi ei ole löydetty varmaa yhteyttä väestön muiden terveysvaikutusten ja säteilyn välillä. Esimerkiksi lasten leukemiatapausten määrä ei muuttunut lainkaan onnettomuutta seuranneiden kymmenen vuoden aikana. Säteilyaltistuksen ja raskauden aikaisten häiriöiden välillä ei ole osoitettu olevan yhteyttä. Ei ole löydetty säteilyaltistukseen yhdistettävää lisäystä epämuodostumien tai muiden kehityshäiriöiden määrässä, kromosomipoikkeamissa kuten Downin syndroomassa, eikä kuolleina syntyneiden lasten määrässä.

Onnettomuus aiheutti paljon sosiaalisia, taloudellisia ja psykologisia ongelmia sekä evakuoiduille ihmisille että niille, jotka jäivät asumaan saastuneille alueille. Väestönsiirrot toivat mukanaan omat ongelmansa, kun ihmiset menettivät tutun ympäristön ja sosiaaliset rakenteet. Tilannetta kärjistivät vielä Neuvostoliiton hajoamisesta johtuneet taloudelliset ja sosiaaliset muutokset. Vanhempien ahdinko on varmasti heijastunut myös lapsiin. Kaikki nämä tekijät vaikuttavat väestön yleiseen terveydentilaan. Näitä ongelmia on käsitelty lähemmin vuonna 2002 julkaistussa YK-raportissa.

Sairastavuustilastoihin on kuitenkin eniten vaikuttanut se, että saastuneilla alueilla asuville ja evakuoiduille ihmisille on tehty toistuvia terveystarkastuksia, ja kaikki poikkeavat löydökset on tilastoitu. Näin saadut luvut eivät ole vertailukelpoisia sellaisten lukujen kanssa, jotka saadaan väestöstä, joka hakeutuu hoitoon vain oma-aloitteisesti.

Mahdollisia syöpätapauksia on vaikea havaita tilastollisesti

Eniten altistuneet väestöryhmät ovat puhdistustöihin vuosina 1986−1987 osallistuneet, lähialueilta evakuoidut sekä saastuneille alueille asumaan jääneet, yhteensä 600 000 ihmistä. Kansainvälinen asiantuntijaryhmä on arvioinut, että näiden joukossa syöpäkuolleisuus voi altistuksen vuoksi kasvaa muutaman prosentin verran, mikä tarkoittaisi noin neljä tuhatta ylimääräistä syöpäkuolemaa tulevina vuosikymmeninä. Samana aikana odotettavien syöpäkuolemien määrä kaikista muista syistä yhteensä on yli 100 000. Muissa väestöryhmissä säteilyannokset ovat pieniä ja syöpätapausten määrän ennakointi on hyvin epävarmaa.

Pieni lisäys syöpäsairastuvuudessa on hyvin vaikea havaita tilastollisesti. Toistaiseksi ei ole kilpirauhassyövän lisäksi pystytty osoittamaan selkeää yhteyttä väestön säteilyaltistuksen ja syöpäsairastuvuuden välillä. Puhdistystyöntekijöiden joukossa on raportoitu leukemian ja kaihin lisääntymistä.

Julkaisuja

Onnettomuuden vaikutukset eläimiin ja ekosysteemiin

Tšernobylin onnettomuus on tarjonnut mahdollisuuden tutkia ionisoivan säteilyn vaikutusta ekosysteemeihin. Ulkoisen säteilyn aiheuttama annosnopeus on eristetyllä 30 kilometrin etäisyydelle onnettomuusreaktorista ulottuvalla suojavyöhykkeellä pysynyt niin suurena, että säteilyn vaikutuksia luonnonvaraisiin eläimiin on voitu ylipäätään tutkia. Tutkimuksia on tehty useita ja niissä on tutkittu muun muassa hyönteisiä (mm. perhosia, kimalaisia, heinäsirkkoja, sudenkorentoja), hämähäkkejä, lintuja ja nisäkkäitä (mm. hirviä, peuroja, susia, ilveksiä, villisikoja, lepakkoja).

Vieläkään, lähes 40 vuotta Tšernobylin ydinvoimalaitosonnettomuuden jälkeen, tiedeyhteisössä ei kuitenkaan ole päästy yksimielisyyteen siitä, miten pitkäaikainen altistuminen säteilylle on vaikuttanut luonnonvaraisiin eläimiin. Säteilyn vaikutuksista on ristiriitaista tietoa. Esimerkiksi luonnossa tehdyt havainnot ja Kansainvälisen säteilysuojelutoimikunnan (ICRP) suosittelemat vertailuarvot eivät aivan yksiselitteisesti kerro, minkä raja-arvon yläpuolella säteilyllä olisi vaikutusta eläimiin.

Epäselvyyttä on myös siitä, mikä säteilytaso aiheuttaa merkittäviä vaikutuksia ekosysteemiin. Tutkimustulosten epävarmuutta lisää muun muassa radioaktiivisten aineiden pitoisuuksien epätasainen jakautuminen tutkimusalueella, vaihtelu aineiden kulkeutumisessa ja sen myötä eliöstön todellisen säteilyannoksen arvioiminen. Tutkimukset ovat kuitenkin antaneet viitteitä siitä, että ekosysteemit voivat toipua suuristakin häiriöistä ja niiden monimuotoisuus palautua. Muun muassa Tšernobylin alueen mäntyjen siementuotanto palasi lähes ennalleen jo muutama vuosi onnettomuuden jälkeen.

Onnettomuuden ja sen aiheuttaman radioaktiivisen saastumisen takia muun muassa ydinvoimalaitoksen lähellä olleen mäntymetsän männyistä suurin osa kuoli, mäntyjen siementuotanto väheni, maaperän selkärangattomien eliöiden määrän väheni ja pienten nisäkkäiden kuolleisuus kasvoi. Vaikutukset olivat selkeitä ja yhteneväisiä vakiintuneiden käsitysten kanssa säteilyn haittavaikutuksista.

Kuolleiden mäntyjen metsää kutsutaan punaiseksi metsäksi. Säteilyn suorat vaikutukset tappoivat puut ja sitä seuranneiden epäsuorien vaikutusten takia alueen valo- ja ravinneolosuhteet muuttuivat. Ajan kuluessa punaisen metsän alueelle kasvoi lehtimetsä. Kun metsän tyyppi muuttui, myös eläimistö muuttui uudelle metsälle ominaiseksi ja lajien monimuotoisuus lisääntyi.

Tšernobylin onnettomuuden aiheuttamat häiriöt ja sen jälkeiset muutokset lajistossa ja lajiston monimuotoisuudessa ovat vaikuttaneet siihen, miten alue on edelleen muuttunut ajan mittaan. Ennen onnettomuutta myös ihmisellä oli vaikutusta ekosysteemiin. Kun alue evakuoitiin ja ihmisten vaikutus hävisi, tarjoutui eri eläinlajeille aivan uusia elinmahdollisuuksia. Pitkän aikavälin tutkimukset suurista nisäkkäistä ovatkin osoittaneet, että nyt alueella kukoistavat lajit, joita siellä ei ole ennen ollut, kuten biisoni ja Przewalskin hevonen.

Lisätietoa

Kysymyksiä ja vastauksia Tšernobylin ydinvoimalaitoksen onnettomuudesta