Radioaktiivisten aineiden kuljetus
Radioaktiivisen aineen kuljetus on säteilylain perusteella säteilyn käyttöä. Lisäksi tarvitset korkea-aktiivisten umpilähteiden maantie- ja raidekuljetuksiin Säteilyturvakeskuksen myöntämän turvallisuusluvan.
Säteilyturvakeskus (STUK) tarkastaa kuljetusjärjestelyitä sekä hyväksyy kuljetuspakkauksia ja kuljetuksia erityisjärjestelyin. Kuljetukseen kuuluvat kaikki radioaktiivisten aineiden kuljetukseen sisältyvät ja liittyvät toimenpiteet. Näitä ovat esimerkiksi
- pakkauksen suunnittelu, valmistus, kunnossapito ja korjaaminen
- radioaktiivisia aineita sisältävien kuormien ja kollien valmistelu, lähettäminen, kuormaaminen, kuljettaminen
- kuljetusolosuhteista johtuvat matkan väliaikaiset keskeytykset
- purkaminen ja vastaanottaminen määräpaikassa.
Kaikkien vaarallisten aineiden kuljetustoimintaa säännöllisesti harjoittavien tulee nimetä turvallisuusneuvonantaja (TNA) seuraamaan ja ohjaamaan kuljetustoimintaa sekä selvittämään keinoja, joiden avulla vaarallisten aineiden kuljetukseen liittyvät tehtävät tehdään mahdollisimman turvallisesti. Turvallisuusneuvonantajan tehtäviin kuuluu muun muassa antaa neuvoja ja seurata säädösten noudattamista yrityksessä. Turvallisuusneuvonantajan on läpäistävä erityinen koe, jonka ottaa vastaan Liikenne- ja viestintävirasto (Traficom).
Toiminnanharjoittajan on huolehdittava, että kaikilla työntekijöillä, jotka osallistuvat säteilytoimintaan tai joiden tehtävät muutoin edellyttävät erityisosaamista säteilysuojelussa, on toiminnan ja tehtävien edellyttämä kelpoisuus, säteilysuojelukoulutus ja perehdytys tehtäviinsä.
Toiminnanharjoittajan on myös huolehdittava, että säteilytoimintaan osallistuvat työntekijät saavat säteilysuojelua käsittelevää täydennyskoulutusta riittävästi ja säännöllisesti. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella annetaan tarkemmat säännökset säännöllisestä säteilysuojelun täydennyskoulutuksesta ja sen sisällöstä. Toiminnanharjoittajan on pidettävä kirjaa vastuullaan olevasta säteilysuojelukoulutuksesta työntekijäkohtaisesti.
Maantiekuljetuksessa radioaktiivisten aineiden kuljettajalla pitää pääsääntöisesti olla ADR-ajolupa, joka kattaa radioaktiiviset aineet.
Tietyissä tapauksissa ADR-ajoluvan voi radioaktiivisten aineiden osalta korvata ns. tiedostavalla koulutuksella. Kuljettajien on kuitenkin saatava sopivaa, tehtävien mukaista ja riittävää koulutusta radioaktiivisten aineiden kuljetusta koskevista vaatimuksista. Koulutuksen on annettava heille riittävät tiedot radioaktiivisten aineiden kuljetukseen liittyvistä säteilyriskeistä. Tiedostava koulutus on vahvistettava työnantajan antamalla todistuksella.
Jos lähetystä valmistellaan ilmakuljetusta varten, esimerkiksi pakkaajalla ja lähettäjällä on oltava erityinen vaarallisten aineiden ilmakuljetuksia koskeva pätevyys.
Lisätietoja ajoluvasta ja ADR-koulutuksesta saa Traficomilta.
Kuljetusten osapuolilla on oltava johtamisjärjestelmä, jota noudattamalla varmistetaan, että henkilöstön koulutus on ajan tasalla ja että valmistetut ja käytetyt pakkaukset ovat vaatimusten mukaisia. Johtamisjärjestelmän pitää kattaa soveltuvin osin kaikki kuljetukseen liittyvät toimet. Koska säteilyn käyttö on yleensä osa jotain laajempaa toimintaa, tarkoituksenmukaista olisi, että säteilyturvallisuuteen liittyvät asiat olisivat integroituna osaksi koko toimintaa koskevaa johtamisjärjestelmää.
IAEA:n opas TS-G-1.4 The Management System for the Safe Transport of Radioactive Material käsittelee johtamisjärjestelmää hyvin laajasti, eikä se sellaisenaan välttämättä sovellu toiminnanharjoittajalle. Oppaasta voi kuitenkin poimia soveltuvia osia.
Toiminnanharjoittajalla on oltava säteilysuojeluohjelma, jonka avulla työntekijöiden ja väestön säteilyturvallisuus varmistetaan. Säteilysuojeluohjelman laajuus ja tarkkuus riippuu kuljetustoiminnan laajuudesta, ja se voi olla esimerkiksi osa johtamisjärjestelmää.
Traficomin maantiekuljetuksia koskevassa määräyksessä (TRAFICOM8213303.04.03.002019, Liite A, kohta 1.7.2) säädetään minimivaatimukset säteilysuojeluohjelmalle. Ohjelmassa käytettävät toimenpiteet ja niiden laajuus on suhteutettava säteilyaltistuksen määrään ja todennäköisyyteen.
Säteilysuojeluohjelmassa on oltava vähintään
- ohjeet säteilyaltistuksen minimoimiseksi
- tarvittaessa annostarkkailu tai työolojen tarkkailu (säteilytyöntekijät)
- työntekijöiden koulutus
- tarvittaessa kollien erottelu kuljetuksen aikana.
IAEA on julkaissut ohjeen säteilysuojeluohjelman sisällöstä, TS-G-1.3 Radiation Protection Programmes for the Transport of Radioactive Material. Ohjeistuksen perusteella säteilysuojeluohjelma koostuu tyypillisesti seuraavista osioista:
- soveltamisala yrityksessä
- roolit ja vastuiden jako yrityksessä
- työstä aiheutuva annos
- sovellettavat annosrajoitukset / annoksen optimointi
- pintakontaminaatiomittaukset
- kollien erottelu esim. tilapäisessä varastoinnissa
- hätätilanteen ohjeet
- koulutus
- laadunvarmistus.
Kaikkia edellä mainittuja asioita ei yleensä tarvitse käsitellä, jos kuljetustoiminnasta aiheutuvat säteilyannokset työntekijöille ovat pieniä. On yrityksen tehtävä arvioida annos. Arvio on tarvittaessa pystyttävä perustelemaan valvovalle viranomaiselle, esimerkiksi STUKille.
Lisätietoja annoksen arviointiin voi tiedustella yrityksen turvallisuusneuvonantajalta tai STUKista.
Radioaktiiviset aineet muodostavat vaarallisten aineiden kuljetuslainsäädännössä luokan 7. STUK valvoo radioaktiivisten aineiden kuljetuksia pääasiassa vaarallisten aineiden kuljetuslainsäädännön (VAK-laki) ja säteilylain nojalla.
Valtioiden rajat ylittävistä kuljetuksista säädetään myös kansainvälisissä sopimuksissa ADR-sopimus (maantiekuljetukset), RID-sopimus (raidekuljetukset), ICAO-TI (ilmakuljetusten tekniset määräykset) ja IMDG-koodi (merikuljetukset).
STUK on julkaissut Radioaktiivisten aineiden kuljetus (2012) -oppaan, jossa on kerrottu perustiedot kuljetuksiin liittyvistä vaatimuksista kuljetusten eri osapuolten näkökulmasta. Radioaktiivisten aineiden kuljetuksiin liittyy myös turvajärjestelyihin liittyviä velvoitteita. Näitä on avattu oppaassa Turvajärjestelyt radioaktiivisten aineiden tiekuljetuksissa (2015). Kumpikin opas on kirjoitettu tiekuljetusten näkökulmasta. Perusperiaatteet koskevat kuitenkin myös muita kuljetusmuotoja (meri ja ilma).
Kansainvälinen atomienergiajärjestö (IAEA) on julkaissut useita oppaita kuljetussäädöksistä. Ne löytyvät englanninkielisinä IAEA:n verkkosivuilta.
Linkkejä säädöksiin ja oppaisiin:
- Säteilylaki (859/2018) (finlex.fi)
- Valtioneuvoston asetus ionisoivasta säteilystä (liite 5) (finlex.fi)
- Laki vaarallisten aineiden kuljetuksesta (719/1994) (finlex.fi)
- Radioaktiivisten aineiden kuljetus (STUK opastaa, syyskuu 2012) (julkari.fi)
- Turvajärjestelyt radioaktiivisten aineiden tiekuljetuksissa (STUK opastaa, kesäkuu 2015) (julkari.fi)
- IAEA:n julkaisemat kuljetusoppaat (iaea.org)
- Liikenne ja viestintävirasto Traficom (traficom.fi)
Korkea-aktiivisten umpilähteiden kuljetus
Säteilylain nojalla korkea-aktiivisten umpilähteiden maantie- ja raidekuljetukset edellyttävät turvallisuusluvan. Kuljetuksesta tulee ilmoittaa Säteilyturvakeskukseen (STUK) etukäteen. Umpilähteellä tarkoitetaan radioaktiivista ainetta sisältävää säteilylähdettä, jonka rakenne tai ominaisuudet estävät suunnitelluissa käyttöolosuhteissa radioaktiivisen aineen leviämisen ympäristöön. Umpilähteellä on yksilöivä tunnus ja todistus (sertifikaatti), joka osoittaa sen täyttävän standardien mukaiset vaatimukset umpilähteelle. Korkea-aktiiviseksi luokitellaan sellainen umpilähde, jonka radioaktiivisuuden määrä ylittää määräyksen STUK S/5/2019 liitteeseen 1 kirjatun nuklidikohtaisen raja-arvon. Kaikkiin radioaktiivisten aineiden kuljetuksiin sovelletaan lakia vaarallisten aineiden kuljetuksesta 719/1994 (VAK-laki).