Ydinaseen räjäytyksessä syntyvät radioaktiiviset aineet ovat keskimäärin lyhytikäisempiä kuin ydinvoimalaitosonnettomuudessa ympäristöön vapautuvat radioaktiiviset aineet. Esimerkiksi jos ydinräjäytyksen aiheuttama säteilytilanne on tunnin kuluttua räjäytyksestä tuhatkertainen vakavan ydinvoimalaitosonnettomuuden aiheuttamaan säteilytilanteeseen verrattuna, on ero säteilytilanteiden vakavuudessa tasoittunut muutamassa vuorokaudessa.

Vuoden kuluttua ydinräjäytyksen aiheuttama radioaktiivisten aineiden laskeuma on noin kolme prosenttia ydinvoimalaitosonnettomuuden aiheuttamasta laskeumasta. Toisaalta ydinräjähdyksessä syntyvien radioaktiivisten aineiden lyhyempi puoliintumisaika myös tarkoittaa, että ydinaseen räjähtämisen jälkeen annosnopeudet nousevat alkuvaiheessa paljon korkeammaksi kuin ydinvoimalaitosonnettomuuden jälkeen.

Ydinräjäytyksen ja ydinvoimalaitosonnettomuuden erot pitää ottaa huomioon myös suojautumisen suunnittelussa. Suojautuminen ydinräjäytykseltä vaatii nopeaa siirtymistä väestönsuojiin, mutta ydinvoimalaitosonnettomuudessa sisälle suojautuminen (asuntoon tai julkiseen rakennukseen) on tärkein suojelutoimenpide.

Ydinräjähdyksen laskeuma voi pahimmillaan ulottua useiden valtioiden alueelle satojen, jopa tuhansien kilometrien etäisyydelle. Tähän vaikuttavat räjähteen ominaisuudet, räjähdyskorkeus, maanpinnan laatu ja sääolosuhteet. Varsinkin räjähdyskorkeudella on erittäin suuri vaikutus siihen, syntyykö lähilaskeumaa lainkaan, ja jos syntyy, kuinka kauas se leviää.

Ydinaineella tarkoitetaan ydinenergian aikaansaamiseen soveltuvia erityisiä halkeamiskelpoisia aineita ja lähtöaineita. Erityisiä halkeamiskelpoisia aineita ovat plutonium-239 (Pu-239) ja isotooppien uraani-235 (U-235) tai uraani-233 (U-233) suhteen rikastettu uraani. Lähtöaineita ovat luonnonuraani, köyhdytetty uraani ja torium.

Ydinmateriaalilla tarkoitetaan ydinaineita sekä ydinaseisiin tai niiden suunnitteluun ja valmistukseen käytettäviä muita aineita (esimerkiksi deuterium ja grafiitti), laitteita (mm. polttoaineen käsittelylaitteet), laitteistoja (mm. rikastus- ja jälleenkäsittelylaitokset), tietoaineistoja ja sopimuksia.

Ydinpommin räjähtäessä vapautuu valtava määrä lämpösäteilyä, jolloin kaikki pommin osien jäänteet kuumenevat useiden kymmenien miljoonien asteiden lämpötilaan ja höyrystyvät. Koska kaikki kaasut syntyvät pommin alkuperäisessä tilavuudessa, höyrystyminen aiheuttaa valtavan paineen, joka on noin miljoonakertainen normaaliin ilmakehään verrattuna. Kuumien kaasujen lämpösäteily on pääosin röntgensäteitä, jotka ilmaräjähdyksessä imeytyvät ympäröivään ilmaan muutaman metrin säteelle. Tulipallo syntyy ilman ja aseen höyrystyneiden jäännösten materiaalien kemiallisten prosessien seurauksena.

Säteilyturvakeskus (STUK) valvoo Suomessa ydinmateriaalin käyttöä ja on kansallinen tietokeskus ydinkoevalvontaan liittyvissä asioissa. STUK tekee tässä myös yhteistyötä kansainvälisten toimijoiden, kuten IAEA:n ja CTBTO:n kanssa. STUK kerää tietoa ja ylläpitää tilannekuvaa. STUKilla on myös valmiustehtävä, jos ase räjähtää paikassa, joka voi uhata väestöä. 

Käytetty ydinpolttoaine ei ole ensisijainen ydinaseen rakentamiseen. Käytetyn polttoaineen plutoniumin isotooppien suhde on epäsuotuisa pommin rakentamisen kannalta, mikä tekee hyvin toimivan ydinaseen rakentamisesta haastavampaa kuin jos käytettäisiin varsinaista ydinasekelpoista plutoniumia. Plutoniumin erottaminen käytetystä polttoaineesta vaatii myös hankalaa kemiallista jälleenkäsittelyä. Lisäksi tämä aiheuttaisi suuria poliittisia ja taloudellisia seurauksia, sillä tällainen toiminta rikkoisi ydinmateriaalivalvonnan ja polttoaineen ostosopimusten tiukkoja käyttöehtoja.

Ydinaseiden suurimmat vaarat johtuvat varsinaisesta käytöstä pommina, mutta myös valmistukseen, varastointiin ja kuljetukseen liittyy pienempimuotoinen ydinaseonnettomuuden vaara.  

Ydinpommeja on esimerkiksi tuhoutunut niitä kantavien lentokoneiden onnettomuuksissa Thulessa (1968) ja Palomareksessa (1966). Onnettomuudet saastuttivat ympäristöä. Vuonna 2012 Jekaterinenburg-sukellusvene, jossa oli ydinkärkiä, syttyi huollon aikana palamaan Kuolassa Venäjällä. Mikäli myös ydinkärjet olisivat syttyneet, plutoniumia olisi voinut levitä ympäristöön. 

Sodissa on käytetty kahta ydinpommia. Toisen maailmansodan aikana vuonna 1945 USA räjäytti ydinpommit Hiroshimassa and Nagasakissa. Sen lisäksi ydinkokeissa on räjäytetty yli 1000 ydinpommia, joista suurin osa paljon voimakkaampia kuin Hiroshimassa ja Nagasakissa käytetyt pommit.

Betoni ja kaikki muutkin mineraalipohjaiset rakennustuotteet sisältävät luonnon radioaktiivisia aineita (uraani, torium ja kalium). Eniten näitä esiintyy graniittipohjaisissa rakennustuotteissa sekä joissain teollisuuden sisutuotteissa, joita hyödynnetään osana rakennustuotetta. Tämän vuoksi rakennustuotteiden radioaktiivisuutta valvotaan Suomessa (jo vuodesta 1991 alkaen) ja nykyisin koko EU:n alueella (~2018 alkaen).

Säteilylainsäädännössä (ks. https://finlex.fi/fi/laki/alkup/2018/20181034) määritetään rakennustuotteet, jotka tulee mitata ennen käyttöä:

1) rakennuksen runkorakenteet, jotka valmistetaan mineraalipohjaisista raaka-aineista;
2) rakennustuotteet, joiden pääasiallisena raaka-aineena on käytetty graniittia tai muita granitoideja kuten granodioriittia, tonaliittia tai gneissiä sisältävää kalliomursketta, soraa tai hiekkaa;
3) rakennustuotteet, joiden raaka-aineena on käytetty tuhkaa tai mineraalipohjaisia luonnon raaka-aineita hyödyntäviltä teollisuudenaloilta syntyneitä väli- tai sivutuotteita tai jätteitä.

Betonirakenteisissa kerrostaloissa betonin radioaktiivisuus pitää siis selvittää. Jos asuu esimerkiksi uudehkossa kerrostalossa, sen rakenteissa käytetty betoni on hyvin todennäköisesti selvitetty olevan radioaktiivisuutensa perusteella soveltuva runkorakenteeksi. 

Lisätietoa rakennustuotteiden aiheuttamasta säteilyaltistuksesta

Tuholaiskarkottimet käyttävät usein ultraääntä tuholaisten karkottamiseen. Yleisesti sanoen tämän tyyliset laitteet aiheuttavat niin matalan ultraäänenpaineen, ettei siitä ole haittaa ihmisille tai kotieläimille pitkäaikaisessakaan käytössä. Laite voi häritä korkeintaan hiiren/rotan kokoisia tai pienempiä eläimiä. Sähköturvallisuuden vuoksi laite kannattaa sijoittaa niin, että vauvat tai pienet lapset eivät pääse koskettamaan sitä.

Ei voi. Zaporizzjan ydinvoimalaitoksen jäähdytys onnistuu, vaikka vesi Kahovkan tekojärvestä häviäisikin tavoittamattomiin. Laitoksen tarvitsema jäähdytysvesi otetaan normaalisti suoraan tekojärvestä, mutta laitos on varautunut siihen, että vettä ei sieltä saada. Tarvittava jäähdytysvesi otetaan silloin suuresta vesialtaasta, joka rakennettu ydinvoimalaitoksen viereen. Viimeinenkin laitoksen kuudesta reaktorista lopetti sähköntuotannon syksyllä 2022, eli kaikki reaktorit on sammutettu. Näin ollen jäähdyttämiseen tarvitaan huomattavasti vähemmän vettä kuin tarvittaisiin reaktorien ollessa normaalisti sähköntuotannossa, eli vesialtaan vesi on jäähdyttämiseen riittävä.

Köyhdytetty uraani on ydinvoimaloissa käytettävän uraanipolttoaineen tai ydinasemateriaalin valmistuksessa syntyvä sivutuote. Luonnon uraanista tai käytetystä polttoaineesta on tällöin poistettu fissiokelpoista uraani-235-isotooppia. Uraani on raskasmetalli, jonka kaikki isotoopit ovat kemiallisesti myrkyllisiä. Köyhdytetty uraani on vähemmän radioaktiivista mutta kemiallisesti yhtä myrkyllistä kuin luonnon uraani.

Köyhdytettyä uraania käytetään suuren painonsa ja lujuutensa vuoksi esimerkiksi ammuksissa, tankkien suojamateriaalina, sairaaloissa säteilylähteiden suojamateriaalina, lentokoneissa ja laivoissa painoina. Ammuksissa köyhdytettyä uraania käytetään sen läpäisyominaisuuksien, ei radioaktiivisuuden takia. Köyhdytettyä uraania sisältäviä ammuksia on käytetty viimeisten yli kahdenkymmenen vuoden aikana sodissa niin Lähi-idässä kuin Balkanilla. Kriisialueella sodan jälkeen olleiden rauhanturvaajien tai alueen väestön keskuudessa ei ole tutkimuksissa voitu havaita uraanin aiheuttamia terveyshaittoja.

Lisätietoa köyhdytetystä uraanista

Ravintolisäjodina myytävät tuotteet eivät suojaa kilpirauhasta säteilyvaaratilanteessa. Suomessa myytävän Jodix-lääkejodivalmisteen vahvuudessa on tuhatkertainen ero ravintolisänä myytävään jodiin verrattuna.

Kaliumjodidin haittavaikutukset ovat hyvin harvinaisia. Jos kuitenkin sairastat kilpirauhassairautta, kannattaa noudattaa varovaisuutta. Keskustele tarvittaessa tabletin ottamisesta oman hoitavan lääkärin kanssa.

Niille, joilta kilpirauhanen on poistettu, ei suositella kaliumjodidia. Kilpirauhasen liikatoimintaa, ihokeliakiaa (dermatitis herpetiformis) tai vaskuliittia, johon liittyvät pienentyneet komplementtipitoisuudet (hypokomplementeeminen vaskuliitti), sairastavien henkilöiden ei myöskään tulisi käyttää kaliumjodidia sisältäviä joditabletteja. Älä myöskään ota joditablettia, jos olet aiemmin saanut vakavan allergisen reaktion jodista.

Varjoaineiden käyttöön liittyvä jodiallergia ei estä joditablettien käyttöä.

Kilpirauhasen vajaatoimintaan tyroksiinia tai muita kilpirauhashormoneja käyttävillä potilailla kaliumjodidin kilpirauhasta suojaava merkitys on vähäinen.

Joditabletit on luokiteltu lääkkeiksi ja niiden kohdalla tulee noudattaa pakkausselosteessa olevia ohjeita säilyvyyden osalta. Älä käytä lääkettä pakkauksessa mainitun viimeisen käyttöpäivämäärän jälkeen. Vanhentuneita ja käyttämättä jääneitä lääkkeitä ei tule heittää viemäriin eikä hävittää talousjätteiden mukana. Palauta käyttämättä jääneet lääkkeet apteekkiin hävitettäväksi.

Suomessa ei ole tällä hetkellä vaaraa säteilyn suhteen tai tarvetta joditablettien ottamiseen. Ukrainan tilanne on kuitenkin nostanut kansalaisten varautumistarvetta, ja joditablettien kysyntä on kasvanut. Tablettien saatavuusongelma apteekeissa on tilapäinen. Suomalainen lääkevalmistaja reagoi mahdollisuuksien mukaan joditablettien suureen kysyntään ja säätelee lääketuotantoa.

Sisälle suojautuminen on ensisijainen suojautumiskeino radioaktiiviselta säteilyltä. Joditablettien ottaminen on täydentää sisätiloihin suojautumista.

Tarkempia ohjeita sisälle suojautumisesta (72tuntia.fi)

Yhden jodiannoksen antama suoja kestää yhden vuorokauden ja jatkuu osittaisena vielä toisen vuorokauden. Jodiannos tulisi ottaa 1–6 tuntia ennen altistumista radioaktiiviselle jodille, jotta suoja on täydellinen. Suojausvaikutus heikkenee sitä enemmän mitä myöhemmin jodiannos otetaan. Jodiannoksesta ei ole hyötyä, jos radioaktiivisten aineiden hengittämisestä on yli 12 tuntia. Oikean ajoituksen varmistamiseksi joditabletti tulee ottaa vain viranomaisten ohjeiden mukaisesti.

Aikuisilla ei ole havaittu yhteyttä radioaktiiviselle jodille altistumisen ja kilpirauhassyövän välillä. Tämän vuoksi Maailman terveysjärjestö WHO ei suosittele joditabletteja yli 40-vuotiaille säteilyvaaratilanteissa. Poikkeuksena ovat raskaana olevat sekä säteilyvaaratyöntekijät. Säteilyvaaratilanteessa haavoittuvin joukko on pienet lapset ja sikiöt. Myös riski ylimääräisen jodin aiheuttamille haittavaikutuksille kasvaa iän myötä, kun myös kilpirauhassairauksien esiintyvyys kasvaa.

Julkinen terveydenhuolto jakaa vastasyntyneille jodivalmistetta, jonka tarkka annostus alle 3-vuotiaille tai alle kuukauden ikäisille on mahdollista. Joissakin apteekeissa on myös saatavilla vastaavia 65 mg:n vahvuisia joditabletteja, jotka on mahdollista jakaa riittävän pieneksi alle 3-vuotiaiden annosta varten. Joditabletti on lääke. Lääkkeiden annostelussa tulee noudattaa valmistajan antamaa pakkauksesta löytyvää ohjetta. 

Yleisimmin apteekeissa myynnissä olevia 130 mg:n vahvuisia joditabletteja (Jodix) ei voi luotettavasti jakaa riittävän pieneksi alle 3-vuotiaiden annosta varten. Tämän valmisteen pakkausselosteessa ei myöskään oteta kantaa lääkejodin annosteluun alle kolmevuotiaille.

Säteilyvaaratilanteessa joditablettien ottaminen viranomaisen ohjeistamana on erityisen tärkeää lapsille ja raskaana oleville naisille. Lasten ja sikiöiden kilpirauhaset ovat herkempiä säteilylle kuin aikuisten. Myös kilpirauhasen toimintahäiriötä sairastavaa, raskaana olevaa henkilöä suositellaan ottamaan joditabletti sikiön turvaamiseksi. Tarvittaessa keskustele oman hoitavan lääkärin kanssa joditabletin ottamisesta.