Säteilyn terveyshaittojen torjuminen

Säteilyn aiheuttamat terveysvaikutukset voidaan jaotella suoriin terveyshaittoihin ja satunnaisiin myöhäisvaikutuksiin. Suorat vaikutukset ovat varmoja haittavaikutuksia, kudosvaurioita, jotka johtuvat laajasta solutuhosta. Satunnaiset vaikutukset ovat tilastollisia haittavaikutuksia, jotka johtuvat perimämuutoksesta yhdessä solussa. Oikea-aikaisilla suojelutoimilla voidaan säteilyn terveyshaittoja vähentää merkittävästi.

Lue lisää suojelutoimista Toiminta säteilyvaaratilanteessa -sivulta.

Säteilyvaaratilanteessa säteilylle voi altistua ulkoisesti esimerkiksi radioaktiivisia aineita sisältävästä pilvestä sen ylikulun aikana, maahan ja pinnoille laskeutuneista radioaktiivisista aineista tai suojaamattomasta säteilylähteestä. Radioaktiivisia aineita voi myös saada kehoon (sisäinen altistus) esimerkiksi hengityksen kautta radioaktiivisia aineita sisältävän pilven ylikulun aikana, elintarvikkeiden kautta niihin kulkeutuneista radioaktiivisista aineista tai ihon kautta imeytymällä.

Säteilyn suorat terveyshaitat

Ionisoivan säteilyn haitat ovat suoria eli deterministisiä, kun altistus on äkillinen ja suuri. Suoria haittoja ovat esimerkiksi säteilysairaus ja säteilyvamma.

Säteilysairaus on hengenvaarallinen tila, joka seuraa suuresta, äkillisestä kokokehon altistuksesta. Luuydin tuhoutuu ja kaikista verisoluista tulee puute. Lisäksi suoliston limakalvo vaurioituu ja suolistoon syntyy haavaumia. Säteilysairaus on hyvin harvinainen, eikä tällaista tapausta ole Suomessa sattunut koskaan.

Palovamma on toinen tärkeä säteilyyn liittyvä vaara. Jos voimakas säteilylähde joutuu suoraan kosketukseen ihon kanssa, lyhytaikainenkin kontakti riittää aiheuttamaan palovamman. Vamma ei kuitenkaan tule ilmi heti eikä altistusta edes pysty aistimaan, toisin kuin koskettaessa kuumaan esineeseen. Vasta useiden tuntien jälkeen altistunut ihoalue rupeaa punoittamaan, ja varsinaisten palorakkuloiden kehittyminen vie pari viikkoa.

Vakavassa ydinvoimalaitoksen onnettomuudessa, jossa radioaktiivisia aineita on levinnyt runsaasti laajalle alueelle ympäristöön, vain onnettomuuspaikalla ja sen läheisyydessä oleva suojautumaton henkilö voi saada niin suuren säteilyannoksen, että sillä on välittömästi vaikutusta hänen terveyteensä. Oireita esiintyisi korkeintaan parinkymmenen kilometrin säteellä laitoksesta.

Ydinaseen käytön seurauksena suojautumattomat ihmiset voivat saada säteilysairauden jopa muutaman sadan kilometrin säteellä ydinräjäytyspaikasta.

Säteilysuojelussa on tärkeä varmistaa, ettei kukaan altistu voimakkaille säteilylähteille tai muulla tavalla niin korkeille annoksille, että suorat haitat olisivat mahdollisia. Käytännössä mahdolliset säteilyannokset jäävät kuitenkin yleensä paljon alle suorien haittojen kynnysarvojen. Tällöin suojelutoimien tavoitteena on, että syöpäriski pysyisi mahdollisemman pienenä. Perinnöllisen haitan riski tulee samalla huomioiduksi.

Suora eli deterministinen haitta

Välttämätön, väistämätön, suora haitta, varhaishaitta. Ionisoivan säteilyn haitat ovat deterministisiä, kun altistus on äkillinen ja suuri. Deterministisiä haittoja ovat esimerkiksi säteilysairaus ja säteilyvamma. Vrt. stokastinen haitta.

Säteilyn satunnaisvaikutukset

Useimmat syöpälajit voivat syntyä säteilystä. Tämä on saatu selville seuraamalla laajoja säteilylle altistuneita ihmisryhmiä usean vuosikymmenen ajan. Jos sen sijaan yksi säteilylle altistunut ihminen sairastuu syöpään jossakin elämänsä vaiheessa, ei voida tietää, onko juuri tämä kasvain säteilyn aiheuttama. Syöpä on hyvin yleinen tauti, eikä säteilyn aiheuttamaa syöpää voida erottaa muulla tavalla syntyneestä syövästä.

Vaikka henkilö olisi altistunut melko suurellekin annokselle, vanhemmalla iällä ilmenevä syöpä todennäköisesti ei ole säteilyn aiheuttama. Säteily aiheuttaa vain pienen tilastollisen lisän yleiseen syöpäsairastuvuuteen. Syöpä ilmaantuu vasta vuosia altistuksen jälkeen, mutta ylimääräinen riski säilyy koko loppuelämän.

Vakavakaan ydinvoimalaitoksen onnettomuus Suomessa tai lähialueella ei aiheuttaisi maassamme välitöntä vaaraa terveydelle. Tällaisessa onnettomuudessa suojelutoimenpiteiden tarkoituksena onkin lähinnä myöhäisvaikutusten vähentäminen. Suuren ihmisryhmän säteilyaltistusta vähentävät suojelutoimenpiteet ovat perusteltuja syöpäriskin vähentämiseksi riippumatta siitä, tulisiko lisäys koskaan tilastollisesti näkyviin. Yksilön riski sairastua syöpään on kuitenkin kaikissa tilanteissa pieni.

Koska syöpä on yleinen tauti, ei pienten säteilyannosten aiheuttamaa syövän lisääntymistä voi tilastollisesti havaita. Poikkeuksena tästä on lasten kilpirauhassyöpä, joka on hyvin harvinainen normaalioloissa. Kilpirauhassyöpää aiheuttaa radioaktiivinen jodi. Jos on odotettavissa, että jollakin alueella Suomessa on ulkoilmassa suuria määriä radioaktiivista jodia, viranomaiset kehottavat ihmisiä ottamaan lääkejoditabletin. Lisätietoa joditablettien ottamisesta löydät Joditabletti suojaa kilpirauhasta -sivulta.

Satunnainen eli stokastinen haitta

Satunnainen, sattumanvarainen, tilastollinen haitta, pitkäaikaishaitta. Ionisoivan säteilyn stokastinen haitta on myöhäisvaikutuksena ilmenevä syöpä tai sukusolulinjan soluvauriosta aiheutuva perinnöllinen haitta. Jos esimerkiksi 1000 ihmisen suuruisessa väestöryhmässä jokainen saa 20 millisievertin (mSv) säteilyannoksen, tästä ryhmästä tulee nykyisen riskiarvion mukaan 1–2 ihmistä sairastumaan säteilyn aiheuttamaan syöpään.

Esimerkkejä säteilyannoksista

Säteilyannos kuvaa säteilyn aiheuttamaa terveydellistä haittaa. Sen yksikkö on sievert (Sv). Annos ilmoitetaan usein sievertin tuhannesosina eli millisieverteinä (mSv) tai miljoonasosina eli mikrosieverteinä (µSv).

Annoksen suuruus	Mitä annos aiheuttaa
0,01 mSv	Hammasröntgenkuvauksesta potilaalle aiheutuva annos
0,1 mSv	Keuhkojen röntgenkuvauksesta potilaalle aiheutuva annos
2 mSv	Annos, jonka lentokoneessa työskentelevä saa kosmisesta säteilystä vuodessa
5,9 mSv	Suomalaiselle säteilystä (sisäilman radon, röntgentutkimukset jne.) aiheutuva keskimääräinen annos vuodessa
20 mSv	Säteilytyöntekijöille suurin sallittu annos vuoden aikana
1000 mSv	Annos, joka alle vuorokaudessa saatuna aiheuttaa säteilysairauden oireita (esim. väsymystä ja pahoinvointia)
6000 mSv	Annos, joka alle vuorokaudessa saatuna aiheuttaa säteilysairauden ja saattaa johtaa henkilön kuolemaan

Esimerkkejä säteilyn annosnopeuksista

Annosnopeus ilmaisee, kuinka suuren annoksen ihminen saa tietyssä ajassa. Annosnopeuden yksikkö on sievertiä tunnissa (Sv/h).

Annosnopeus	Esimerkki
0,04–0,30 µSv/h	Luonnon taustasäteily Suomessa.
0,2–0,4 µSv/h	Annosnopeus, jonka ylittyessä Suomen säteilyvalvontaverkon automaattinen säteilymittari hälyttää. Suomessa jokaisella mittausasemalla on oma hälytysraja, jonka taso määräytyy asemakohtaisesti. Hälytysrajat Suomessa ovat 0,2–0,4 µSv/h. Erot johtuvat pääasiassa anturin ympärillä olevan maaperän luonnon radioaktiivisuuden tasosta.
5 µSv/h	Annosnopeus lennettäessä 10 kilometrin korkeudessa.
5 µSv/h	Tšernobylin onnettomuuden aikana suurin mitattu annosnopeus Suomessa.
10 µSv/h	Aloitetaan joitakin suojelutoimia. Esimerkiksi vältetään tarpeetonta ulkona olemista.
30 µSv/h	Isotooppihoitoa saaneesta potilaasta metrin etäisyydellä mitattu annosnopeus, jonka alittuessa potilas pääsee kotiin.
100 µSv/h	Suojaudutaan sisätiloihin. Lisäksi tarvitaan muita suojelutoimia, esimerkiksi estetään pääsy vaara-alueelle.