Ydinenergian rauhanomainen käyttö

Kansainvälisen ydinmateriaalivalvonnan tavoitteena on varmistua, ettei ydinmateriaaleja siirretä rauhanomaisesta käytöstä ydinräjähteisiin ja ettei toiminnalla edistetä ydinaseiden leviämistä. Valvonnan perustana on vuonna 1970 voimaan tullut ydinsulkusopimus. 

Ydinmateriaalivalvonnan kansainväliset velvoitteet

Suomi solmi IAEA:n kanssa vuonna 1971 ydinsulkusopimuksen mukaisen valvontasopimuksen, joka oli ensimmäinen laatuaan. Se on ollut mallina myöhemmin neuvotelluille valtioiden ja IAEA:n välisille sopimuksille. Tämä sopimus korvattiin Suomen liityttyä Euroopan unioniin vuonna 1995 Euroopan unionin ydinaseettomien jäsenvaltioiden, Euroopan atomienergiayhteisön (EAEC, Euratom) ja IAEA:n välisellä valvontasopimuksella. Perusajatus sopimuksessa on, että kun kaikki rauhanomainen materiaali on IAEA:n valvonnassa, ei valvonnan ulkopuolelle voi jäädä niin paljon materiaalia, että sen varaan voisi rakentaa kokonaisen salaisen ydinaseohjelman. Valtioilla on ilmoitusvelvollisuus kaikesta valvonnanalaisesta ydinmateriaalista, ja IAEA:lla on oikeus tarkastaa materiaaleja valtion ilmoittamissa paikoissa.

Persianlahden sodan jälkeen 1990-luvulla paljastunut Irakin salainen ydinohjelma käynnisti kansainvälisen hankkeen IAEA:n valvontaoikeuksien laajentamiseksi siten, että IAEA:n valvontajärjestelmä pystyy havaitsemaan myös salassa pidetyt ydinohjelmat. Käytännössä IAEA:n valvonnan laajentaminen toteutettiin valvontasopimuksen lisäpöytäkirjalla, joka tuli voimaan Suomessa ja muissa ydinaseettomissa EU-maissa 30.4.2004. Lisäpöytäkirjan nojalla IAEA sai valtioilta entistä laajemmat tiedot valtion ydinpolttoainekierrosta. Lisäksi IAEA voi kerätä tietoja avoimista lähteistä, käyttää satelliitteja ja ottaa ympäristönäytteitä. Varmistuakseen valtion ilmoittamien tietojen oikeellisuudesta IAEA:lla on entistä laajemmat pääsyoikeudet tarkastaa ilmoitettuja toimintoja. Lisäksi IAEA voi tehdä tarkastuskäyntejä hyvin lyhyellä varoitusajalla.

EU-jäsenyyden myötä Suomi kuuluu myös Euroopan atomienergiayhteisöön, jonka perustamissopimus, (EAEC Treaty) vuodelta 1957 antaa perustan EU-maiden ydinmateriaalivalvonnalle. Perustamissopimuksen mukaisesti Euroopan komission ydinmateriaalivalvontaviranomaisilla on oikeus valvoa, että jäsenmaissa ydinaineita käytetään ilmoitettuun käyttötarkoitukseen. Euroopan komission toteuttaman ydinmateriaalivalvonnan toiminnanharjoittajia velvoittavat vaatimukset on annettu komission ydinmateriaalivalvonta-asetuksessa (No. 302/2005).

Ydinmateriaalivalvonta osana ydinlaitosten suunnittelua

Ydinmateriaalivalvonta, ydinturvallisuus ja turvajärjestelyt muodostavat perustan hyväksyttävälle ydinenergian käytölle. Ydinmateriaalivalvonnan toteutuksen avainkysymyksiä ovat tietämyksen lisääminen ydinmateriaalivalvontaan liittyvistä näkökohdista ydinalalla sekä itse toteutuksen tehostaminen. Safeguards by Design -periaate on tehokas väline näiden keskeisten kysymysten työstämiseen.

Safeguards by Design on lähestymistapa, jossa kansainvälinen ydinmateriaalivalvonta sisällytetään varhaisessa vaiheessa osaksi ydinlaitoksen rakentamisen, muutostöiden tai käytöstä poistamisen suunnitteluprosessia. Ydinmateriaalivalvonta nostetaan laitoksen olennaiseksi suunnitteluominaisuudeksi, mikä mahdollistaa tietoon perustuvat suunnitteluvalinnat, joissa taloudelliset, toiminnalliset ja turvallisuuteen liittyvät näkökohdat yhdistyvät optimaalisella tavalla kansainväliseen ydinmateriaalivalvontaan. Ydinmateriaalivalvonnan huomiointi suunnittelussa voi toteutua esimerkiksi ydinmateriaalivalvontalaitteiden fyysisellä erottamisella ja suojaamisella sekä kameravalvonnan mahdollistavalla valaistussuunnittelulla ja ydinmateriaalin siirtoreittien määrän minimoivalla tilasuunnittelulla.

Ydinmateriaalivalvonta tulee huomioida ydinlaitoksen suunnittelussa koko sen elinkaaren ajan aina suunnittelusta ja rakentamisesta käytöstä poistoon ja purkuun. Myös laitosmuutosten suunnitteluun tulisi sisältyä arvio siitä, miten muutos vaikuttaa laitoksen ydinmateriaalivalvonnan toteuttamiseen ja mahdollistaako muutos ydinmateriaalivalvonnan aiempaa tehokkaamman toteuttamisen.  

Ydinmateriaalivalvonnan tarpeiden huomiointi suunnittelussa voi auttaa luvanhaltijaa välttämään ylimääräiset kustannukset ja hankaluudet, joita aiheutuu ydinmateriaalivalvontatoimenpiteiden ja -laitteiden sovittamisesta laitoksen myöhemmässä rakentamis-, käyttö- tai käytöstäpoistovaiheessa. Jos ydinmateriaalivalvontaa koskevia vaatimuksia ei sisällytetä alkuperäisen laitostarjouksen vaatimusmäärittelyyn, laitteistojen asentamisesta koituvat lisäkustannukset voivat tulla toiminnanharjoittajan maksettaviksi. Ydinmateriaalivalvontalaitteiden avulla viranomaiset voivat vähentää tarkastajien läsnäoloa: esimerkiksi Suomen ydinvoimaloissa käyttöönotetut kattavat etävalvontajärjestelmät ovat vähentäneet tarkastuksia asianomaisilla laitoksilla.

Avain ydinmateriaalivalvonnan optimaaliseen toteuttamiseen suunnittelussa on yhteydenpito varhaisessa vaiheessa toiminnanharjoittajan, kansallisen valvontaviranomaisen ja IAEA:n välillä. Suomessa yhteydenpidon käynnistää toiminnanharjoittaja, joka toimittaa STUKille ja Euroopan komissiolle uuden laitoksen alustavat suunnittelutiedot 60 päivän kuluessa kyseistä laitosta koskevan periaatepäätöksen hyväksymisestä. Laitostietoihin sisällytettävät ydinmateriaalivalvonnan vaatimukset ja käsitteet muotoillaan toiminnanharjoittajan, STUKin, Euroopan komission ja IAEA:n välisissä neuvotteluissa.