Radonkorjaukset

Radonkorjauksella voidaan helposti pienentää sisäilman radonpitoisuutta. Tehokkaimmat korjausmenetelmät ovat radonimuri ja radonkaivo. Ennen korjaukseen ryhtymistä on tärkeä tarkistaa, että ilmanvaihto toimii, koska huonosti toimiva ilmanvaihto kasvattaa radonpitoisuutta. Myös tiivistyksillä voidaan pienentää radonpitoisuutta, mutta ne voivat olla erittäin haastavia varsinkin puutaloissa.

Tarkempia tietoja radonkorjauksista löytyy Asuntojen radonkorjaaminen -oppaasta (Julkari). Opas soveltuu kaikkien rakennusten radonkorjausten suunnitteluun. Kunnan rakennusvalvonnasta tai rakentamisen asiantuntijoilta kannattaa kysyä tarkempia ohjeita.

Päätös radonkorjauksesta kannattaa tehdä luotettavan, vähintään kaksi kuukautta kestävän, radonmittauksen perusteella. Lyhyempiin radonmittauksiin vaikuttaa muun muassa sään vaihteluista johtuva radonpitoisuuden satunnainen vaihtelu.

Radonkorjaus kannattaa suunnitella ja kilpailuttaa rauhassa ja huolella. Radonkorjauksista kannattaa tiedustella radonkorjauksiin erikoistuneista sekä LVI- ja remonttialan yrityksistä. Tarjouksia kannattaa pyytää useammasta yrityksestä ja niiden vertailussa kannattaa kiinnittää huomiota mm. siihen, miten korjaus tehtäisiin ja minkälainen takuu työhön sisältyy. Radonkorjaus kannattaa tehdä vuoden sisällä siitä, kun viitearvoa suurempi radonpitoisuus on mitattu. Jos mittaustulos on poikkeuksellisen suuri (yli 1500 Bq/m³), radonkorjaus kannattaa tehdä viimeistään mittausta seuraavana kesänä.

Kuluttaja- ja kilpailuviraston ohjeet remontteihin, joita kannattaa soveltaa myös radonkorjauksiin.

Lopuksi korjauksen onnistuminen tarkistetaan uudella radonpurkkimittauksella, joka on vähintään kaksi kuukautta pitkä ja tehdään mittauskaudella eli syyskuun ja toukokuun välisenä aikana.

Korjausmenetelmiä

Yleisin syy sisäilman kohonneisiin radonpitoisuuksiin on yleensä rakennuksen alla oleva maaperä. Muita syitä voivat olla huonosti/väärin toimiva ilmanvaihto, porakaivovesi tai rakennusmateriaalit.

Maaperästä radon pääsee kulkeutumaan sisälle ilmavirtausten mukana. Ilmavirtaus syntyy rakennuksessa vallitsevasta alipaineesta, joka puolestaan syntyy koneellisesta ilmanvaihdosta sekä lämpötilaerosta ulkoilman ja sisäilman välillä. Yleisin vuotokohta on maanvaraisen lattialaatan ja sokkelin/seinän välinen rako, joka syntyy betonin kutistuessa, kun se kuivuu.

Radonpitoisen ilman vuotoreittejä maanvaraisen laatan perustuksissa. Paljon radonia sisältävä ilma pääsee rakennuksen sisään perustuksissa olevien läpivetojen, reikien ja rakojen kautta. — Radonpitoisen ilman vuotoreittejä maanvaraisen laatan perustuksissa. Kuva: Symboli.fi

Radonimurilla imetään ilmaa lattialaatan alta. Radonimuri voidaan tehdä joko lattialaatan tai sokkelin läpi. Lattian läpi toteutetussa radonimurissa laatan alle tehdään imukuoppa. Imukuopasta viedään poistokanava vesikatolle, jonne sijoitetaan huippuimuri. Laatan alle syntynyt alipaine ja tuuletusvaikutus pienentävät tehokkaasti radonin virtausta sisätiloihin. Radonimurilla radonpitoisuus sisätiloissa pienenee yleensä 60–90 prosenttia.

Yhdellä radonimurilla on mahdollista korjata jopa 120 m²:n tila, jos lattialaatta on yhtenäinen. Imupiste pyritään sijoittamaan mahdollisimman keskelle korjattavaa tilaa. Tarvittaessa on rakennettava useampi imupiste. Sokkelin läpi toteutetun radonimurin etuna on se, että sisätiloissa ei tarvitse tehdä korjaustöitä. Toisaalta yksi sokkelin läpi tehty imupiste ei välttämättä ole riittävä. Radonimurin poistamassa ilmassa on paljon radonia, joten ilma pitää puhaltaa riittävän kauas korvausilmaventtiileistä, ilmanottopisteistä ja tuuletusikkunoista sekä terassista ja muista oleskelualueista. Paras paikka radonimurin poistolle on katolla.

Radonimurissa rakennuksen lattialaatan alla on tilavuudeltaan 20-30 litran imukuoppa, joka täytetään kivillä tai sepelillä. Imukuopasta johdetaan katolle poistokanava, joka on muovinen lämpöeristetty viemäriputki, jonka halkaisija on 75-125 mm. Vesikaton läpiviennin jälkeen on 50-100 W:n huippuimuri. — Radonimurin periaatekuva. Kuva: Symboli.fi

Radonimurin maaperästä imemälle ilmalle on annettu mitoitusarvot, joilla rajoitetaan mahdollisia kylmän ilman aiheuttamia ongelmia. Mitoitusarvot löytyvät radonkorjausoppaasta.

Radonimurin hinta yrityksen asentamana on noin 3000–5000 euroa. Suurin osa kustannuksista tulee työn osuudesta.

Joissakin tapauksissa radonimuriin kertyy haitallisen paljon jäätä. Jos huippuimuriin kertyy niin paljon jäätä, että imuri pysähtyy, nousee sisäilman radonpitoisuus takaisin alkuperäiselle korkealle tasolle. Siksi radonimurin toimintaa kannattaa tarkkailla erityisesti pitkien kovien pakkasjaksojen aikana tai jos katolle kertyy paljon lunta. Radonimurin toimintaa valvovia sähköisiä hälytysjärjestelmiä on myös markkinoilla.

Radonkaivolla imetään ilmaa maaperästä rakennuksen ulkopuolelta, jolloin maaperän huokosilman radonpitoisuus pienenee ja talon alle syntyy ilmavirtaus, joka hidastaa radon liikkumista. Radonkaivo soveltuu vain karkeille sora- ja hiekkamaille, joilla kaivon aiheuttama virtauskenttä pääsee etenemään korjattavan rakennuksen alle. Radonkaivon syvyys on 4–5 metriä.

Yhdellä radonkaivolla voidaan esimerkiksi rivitaloyhtiössä korjata jopa kymmenen asunnon radonpitoisuus.

Radonkaivon kokonaiskustannukset ovat noin 4000–6000 euroa.

Radonkaivo pienentää radonpitoisuutta keskimäärin 70–95 prosenttia.

Radonkaivo tehdään rakennuksen ulkopuolelle. Kaivon pohjalla, 4–5 metrin syvyydessä on 1 metri sepeliä. Tästä 0,5 metriä on poistoputken alla. Sepelikerroksen päällä on muovikalvo ja suodatinkangas. Tämän päällä on silttiä tai hiekkaa. Poistopuhallin sijoitetaan kaivonrenkaan ja kannen alle. Poistoputki kulkee kaivon pohjalta ulkoilmaan. — Periaatekuva radonkaivosta. Radonkaivo tehdään muutaman metrin päähän perustuksista rakennuksen ulkopuolelle ja se on noin 4 – 5 m syvä. Yhden pientalon radonkaivoon sopiva puhallinteho on 150 W.

Valokuva radonkaivosta talonkulmalla. Valokuvassa näkyy kaivonkansi sekä talon kulmassa oleva poistoputki, joka menee talon harjan korkeudelle asti. — Radonkaivon poistopuhallin on sijoitettu kaivonrenkaaseen, jonka päällä on kaivonkansi. Lämmöneristetty poistoputki on viety vesikaton yläpuolelle.

Erilaisia ilmanvaihtoon liittyviä toimenpiteitä on useita: korvausilmaventtiilien asennus, ilmanvaihdon tehostaminen sekä koneellisen tulo- tai poistoilmanvaihdon tasapainottaminen ja kanavistojen puhdistus. Näiden toimenpiteiden ansiosta radonpitoisuutta on tosin vain poikkeustapauksissa saatu pienennettyä yli 50 prosenttia. Ilmanvaihtotekniset korjaukset auttavat eniten sellaisissa kohteissa, joissa ilmanvaihto on ensimmäisen mittauksen aikana toiminut huonosti.

Tukkeutuneet ilmanvaihdon suodattimet heikentävät ilmanvaihtoa ja kasvattavat rakennuksen alipainetta. Suodattimet kannattaa vaihtaa säännöllisesti ilmanvaihtokoneen tai venttiilin valmistajan ohjeiden mukaisesti.

Rakennuksissa, joissa on koneellinen poistoilmanvaihto, alipaineisuus on merkittävästi suurempi kuin painovoimaisella ilmanvaihdolla tai koneellisella tulo- ja poistoilmanvaihdolla varustetuissa rakennuksissa. Alipaineisuus kasvattaa radonpitoisen ilman virtauksia maaperästä. Alipaineen tuomat ongelmat ovat merkittävimpiä, kun seinä- ja kattorakenteet ovat tiiviitä, esimerkiksi betonielementtitaloissa.

Korvausilmaventtiilien asennus pienentää rakennuksen alipaineisuutta.

Korvausilmaventtiilien lisääminen maksaa satasia, uuden koneellisen tulo- ja poistoilmanvaihtolaitteen asentaminen maksaa eniten (noin 10 000 euroa tai enemmän). Sen takia uuden koneellisen tulo- ja poistoilmavaihtokoneen asennus on yleensä perusteltua vain, jos halutaan muutenkin parantaa sisäilman laatua ja/tai energiatehokkuutta lämmöntalteenotolla. Koneellisen poistoilmanvaihdon asennuksella saadut hyödyt ovat keskimäärin pieniä ja joskus radonpitoisuus saattaa jopa kasvaa.

Kun tiivistetään maata vasten olevia rakenteita ja liitoskohtia, voidaan vähentää radonpitoisen ilman virtauksia maaperästä rakennuksen sisälle. Kaikkia mahdollisia vuotokohtia voi olla kuitenkin vaikea löytää ja tiivistää.

Kyselytutkimusten mukaan pientaloissa, joissa on puiset kantavat seinärakenteet, radonpitoisuus on tiivistämistöillä tavallisesti pienentynyt 10–20 prosenttia. Kun korjaukseen on yhdistetty ilmanvaihdon tehostaminen, on radonpitoisuus alentunut 20–40 prosenttia. Betonirunkoisissa rakennuksissa tiivistyksillä on saavutettu parempia tuloksia: radonpitoisuus laskee tyypillisesti 30–60 prosenttia.

Lattialaatan ja sokkelin välisen raon tiivistämisessä voidaan käyttää polyuretaanipohjaisia elastisia sauma-aineita sekä liima- ja vedeneristysmassoja. Niiden käytössä on noudatettava valmistajien ohjeita. Tiivistykset pitää tehdä betonipintoja vasten.

Tiivistämistöiden merkittävimmät kuluerät ovat valmistelutyö (rakenneavaukset) ja varsinainen tiivistystyö sekä pintamateriaalien uusiminen.

Muiden rakennusten radonkorjaukset

Korkeita radonpitoisuuksia esiintyy yleisesti alimman kerroksen asunnoissa, joissa lattia on suoraan yhteydessä maaperään. Putkikanavia pitkin radonpitoinen ilma voi päästä myös ylempiin kerroksiin, mutta tällaiset havainnot eivät ole kuitenkaan kovin yleisiä. Alipaineisuuden hallinta korostuu kerrostaloasuntojen radonkorjauksissa tiiviiden seinärakenteiden takia.

Työpaikoilla käytetään samoja radonkorjausmenetelmiä kuin pien- ja kerrostaloissa. Merkittävin ero aiheutuu rakennusten suuresta pinta-alasta ja ilmanvaihtojärjestelmästä.

Työpaikoilla ja julkisissa rakennuksissa ilmanvaihtuvuus on työaikana yleensä säädetty merkittävästi suuremmalle teholle kuin asunnoissa. Öisin ja viikonloppuisin ilmanvaihto on yleensä minimiteholla tai kokonaan pois päältä. Tämä vaikuttaa radonpitoisuuden vaihteluihin ja mittaustulosten tulkintaan. Jos rakennuksessa on ajastettu ilmanvaihto ja vähintään kahden kuukauden purkkimittauksella on mitattu viitearvoa suurempi radonpitoisuus, kannattaa ennen varsinaista radonkorjausta tehdä viikon jatkuvatoiminen radonmittaus yö-päivävaihtelun selvittämiseksi. Joissakin tapauksissa työnaikaista radonpitoisuutta voidaan pienentää viitearvoa pienemmäksi aikaistamalla käytönaikaisen ilmanvaihdon aloitusta. Yleensä ilmanvaihdon tehostus kaksi tuntia ennen työajan alkua on riittävä.

Suurten rakennusten maanvastaiset lattiarakenteet koostuvat usein monista erillisistä laatoista, joiden väliset saumat lisäävät radonpitoisen ilman vuotoja. Laatanalaiset salaojajärjestelmät voivat myös olla merkittäviä radonpitoisen ilman vuotoreittejä.

Työpaikkojen radonimuriratkaisuissa voidaan käyttää useita imupisteitä, jotka voidaan kytkeä yhteen tai useampaan poistopuhaltimeen. Joissakin tapauksissa on hyödyllistä mitata lattian alle syntynyt alipaine rakennuksen eri kohdista.

Radonkaivo soveltuu sora-alueille rakennettujen suurten rakennusten radonkorjauksiin. Laajojen rakennuksien ympärille voidaan asentaa useita radonkaivoja. Radonkaivon paras paikka on rakennuksen pitkän sivun keskellä ja ylärinteen puolella, jos rakennus sijaitsee rinteessä.

Kysyttävää radonkorjauksista?

Asuntojen radonkorjausasioissa ota ensisijaisesti yhteyttä korjausyrityksiin, kunnan rakennusvalvontaan tai terveydensuojeluviranomaiseen.

Työpaikkojen radonkorjausasioissa ota ensisijaisesti yhteyttä korjausyrityksiin.

Radonkorjauskoulutusten materiaalit

Onko kotisi radonkorjaaminen ajankohtaista?

Alla linkki STUKin järjestämään webinaariin, jossa STUKin ylitarkastaja Olli Holmgren kertoi radonista ja radonkorjauksista.

• Video luennosta (STUKin Youtube -kanavalla)
• Esitysmateriaali radonkorjauksista (pdf)

STUK on myös järjestänyt radonkorjauskoulutusta viranomaisille ja alan yrityksille.

Alta löydät vuoden 2023 marraskuussa pidetyn koulutuksen materiaalit.