Radioaktiiviset jätteet ja päästöt avolähteiden käytössä
Radioaktiivisia avolähteitä käytetään esimerkiksi merkkiaineina tai radioaktiivisina lääkkeinä terveydenhuollossa, tutkimuksessa ja teollisuudessa. Avolähteiden käsittelystä syntyy usein jätettä, joka sisältää radioaktiivisia aineita. Muodostuva radioaktiivinen jäte pitää käsitellä asianmukaisesti ja siitä tulee olla kirjanpito.
Avolähteiden käytöstä terveydenhuollossa, tutkimuksessa tai teollisuudessa voi syntyä jätettä, jossa on avolähteistä peräisin olevaa radioaktiivisuutta. Avolähteiden käyttö edellyttää turvallisuuslupaa säteilyn käyttöön. Avolähteitä ovat esimerkiksi radioaktiiviset lääkkeet tai merkkiaineet. Radioaktiivisen jätteen pakkaukset tulee merkitä varoitusmerkinnällä ionisoivasta säteilystä. Lisäksi pakkaukseen merkitään tiedot esimerkiksi radionuklidista, aktiivisuudesta tai aktiivisuuspitoisuudesta, aktiivisuuden tai aktiivisuuspitoisuuden toteamisajankohdasta, jätepakkauksen alkuperästä ja jätteen fysikaalisesta tai kemiallisesta olomuodosta tai muista tiedoista, jotka ovat tarpeen jätteen käsittelemiseksi turvallisesti. Toiminnanharjoittajan jätekirjanpidossa on oltava vastaavat tiedot radioaktiivisesta jätteestä.
Kun avolähteiden käytössä muodostuneen jätteen aktiivisuus on enintään vapauttamisrajan suuruinen, se ei ole radioaktiivista jätettä. Jäte voidaan luovuttaa jätelaissa tarkoitettuun jätteen hyödyntämiseen polttamalla tai loppukäsittelyyn. Yhdessä jätepakkauksessa oleva aktiivisuus voi olla tällöin enintään vapaarajan suuruinen, ja kuukauden aikana yhdestä säteilyn käyttöpaikasta toimitettavan jätteen aktiivisuus on enintään 10 kertaa vapaarajan suuruinen. Usean radionuklidin seoksen ollessa kyseessä vapaarajat huomioidaan nuklidikohtaisesti.
Avolähteiden käytöstä aiheutuvat päästöt ympäristöön ja viemäriverkkoon on pidettävä mahdollisimman vähäisinä. Päästöjen määrä ei saa olla vähäisen päästön raja-arvoja suurempi. Päästöistä on pidettävä kirjanpitoa, jossa eritellään nuklidikohtaisesti kokonaismäärä ja päästöjen ajallinen vaihtelu siten, että päästöjä koskevien raja-arvojen noudattaminen voidaan osoittaa.