Kellojen, kompassien, tähtäimien ja mittarien valoväreissä saattaa olla käytetty radioaktiivisia aineita, kuten radiumia, tritiumia ja joskus myös prometium-147:ää. Vanhoissa kelloissa valovärinä voi olla vielä radiumia, mutta 1970-luvulla gammasäteilevä radium on korvattu beetasäteilijöillä, tritiumilla (H-3) ja prometium-147:llä. Nykyään kompasseissa ja kelloissa käytetään yleensä hohtavia väriaineita, jotka eivät ole radioaktiivisia, mutta tritiumia ja prometium-147:ää käytetään edelleen joissakin kelloissa.

Yleisin valoväreissä käytetty radioaktiivinen aine on tritium, jota käytetään kapseloituna kaasuna niin sanotuissa tritiumlampuissa, esimerkiksi itsevalaisevissa navigointilaitteissa ja lentokoneiden, laivojen ja julkisten tilojen exit-kylteissä. Tritiumlamppuja saatetaan käyttää myös nestekidenäyttöisten kellojen valolähteenä, kellotauluissa tai avaimenperissä. Tritium- ja prometiumpitoiset valolähteet eivät aiheuta käyttäjälleen säteilyaltistusta silloin, kun kellon, kompassin tai mittarin suojalasi on ehjä. 

Pöytäkellojen viisarit ja kellotaulun osat sisältävät radiumia, annosnopeus pinnalla 1,2 mikrosievertiä tunnissa. Radiumia sisältävä rannekello on 1950–60 lukujen vaihteesta ja annosnopeus kellon pinnalla on noin 8 mikrosievertiä tunnissa.

Lisätietoa [email protected]

Jotkin lamput saattavat sisältää pieniä määriä radioaktiivista ainetta, jolla parannetaan lampun syttymistä ja muita ominaisuuksia. Tällaisia kaasupurkauslamppuja käytetään pääasiassa ammatti- ja erikoisvalaistuksessa. Käyttökohteita ovat suuret julkiset tilat kuten stadionit, rautatieasemat tai ostoskeskukset. Yhtenä hyväksyttynä käyttösovelluksena ovat myös autojen ksenonlamput. Lampuissa käytettävät radioaktiiviset aineet ovat toriumia (Th-232), kryptonia (Kr-85) tai tritiumia (H-3). 

Yhdessä lampussa radioaktiivisen aineen määrä on tyypillisesti muutamasta becquerelistä muutamaan sataan becquereliin. Lampun sisältämää radioaktiivisuutta ei voi havaita tavallisella säteilymittarilla, eikä se aiheuta käyttäjille säteilyaltistusta. 

Joidenkin kaasu- tai öljylamppujen hehkusukissa on aikaisemmin käytetty toriumoksidia valon miellyttävän värin vuoksi. Palamisen ja erityisesti sytytysprosessin aikana toriumia ja sen hajoamistuotteita vapautuu ilmaan pieni määrä. Tällöin hengityksen kautta tapahtuva pieni sisäinen säteilyaltistus on mahdollista. Säteilyaltistusta voi myös aiheutua esimerkiksi huolimattomasta hehkusukan käsittelystä vaihdettaessa haurasta, loppuun palanutta sukkaa, uuteen. Tällöin hengitysteihin voi joutua pölyn mukana toriumia ja sen hajoamistuotteita. Markkinoilla on nykyään myös hehkusukkia, jotka eivät sisällä toriumnitraattia. Tällaistenkin hehkusukkien käsittelyssä on huomioitava, ettei hengitysteihin joudu hehkusukkien sisältämiä myrkyllisiä aineita. 

Kaasupurkauslamppuja, jotka sisältävät radioaktiivista kryptonia (Kr-85, puoliintumisaika n. 10 vuotta) aktiivisuudella n. 130 becquereliä ja 250 becquereliä vuonna 2012. 

Kaasulampun sukka, joka sisältää torium-232:ta. Aktiivisuus 100 becquereliä.

Lisätietoa [email protected]

Jalokivetkin saattavat pitää sisällään pieniä määriä radioaktiivisia aineita. Jalokiviä voidaan säteilyttää joko gammasäteilyllä tai neutronisäteilyllä, jotta niihin saadaan kauniimmat ja syvemmät värit. Neutronisäteily synnyttää kivissä radioaktiivisia aineita. Jalokiviä varastoidaan yleensä muutama kuukausi ennen myyntiä, jolloin suurin osa radioaktiivisuudesta on puoliintunut pois. 

Säteilylain mukaan radioaktiivista aineita ei saa käyttää koruissa tai asusteissa, kuten kelloissa. Sellaisten tuotteiden maahantuonti on myös kielletty.

Lisätietoa [email protected]

Suomessa tässä tarkoitettujen antistaattisten harjojen hallussapito edellyttää turvallisuuslupaa, eikä niitä ole hyväksytty vapaaseen myyntiin. 

Staattisen sähkön poistamiseksi esimerkiksi linsseistä, filmeistä ja äänilevyistä on valmistettu radioaktiivista ainetta sisältäviä harjoja. Niissä käytetään alfasäteilyä ionisoimaan ilmaa staattisella sähköllä varautuneen esineen ympärillä. Aktiivisena aineena käytetään polonium-210:tä noin 20 megabecquereliä keraamisiin mikropalloihin sitoutettuna tai metallifoliossa. Poloniumin puoliintumisaika on 138 päivää, minkä johdosta harjoilla on tehokasta käyttöikää noin vuoden verran. 

Antistaattiset harjat eivät aiheuta käyttäjilleen mainittavaa säteilyaltistusta, mutta niissä oleva polonium on huomioitava jätteen käsittelyssä. 

Antistaattiset poloniumia sisältävät harjat, joita on käytetty äänilevyjen pölynpoistoon. Käytössä elokuvayhtiössä 1950–1960 luvuilla.

Lisätietoa [email protected]

Terveyssuolat sisältävät kalium-40:tä, koska niissä osa suolan natriumista on korvattu kaliumilla ja magnesiumilla. Kaliumista pieni osa on aina kalium-40:tä. Hyvin suuret määrät kaliumsuoloja voisivat altistaa ulkoiselle säteilylle, mutta kotitalouksien ja vähittäiskauppojen suolamäärät ovat niin pieniä, että niiden aiheuttama ulkoinen säteily ei erotu taustasäteilystä. Suolaa käyttämällä sisäinen säteilyaltistus kalium-40:lle ei lisäänny, koska ylimääräinen kalium ei varastoidu elimistöön solujen ylläpitämän kaliumtasapainon vuoksi. 

Lisätietoa [email protected]

Joihinkin kuluttajatuotteisiin lisättiin radioaktiivisia aineita kuvitteellisten terveyshyötyjen uskossa erityisesti 1920-luvulla. Lisäaineina käytettiin uraania, toriumia ja radiumia mm. terveysjuomissa ja ihonhoitotuotteissa. Esimerkiksi terveyspatjat, -tyynyt ja -siteet saattoivat sisältää monatsiittimineraalia, jossa on toriumia. Historialliset esineet esimerkiksi radonpitoisuuden kasvattamiseen tarkoitetut laitteet tai radontyynyt sisälsivät radiumlähteen, jonka avulla tuotettiin radonia. 

Lisätietoa [email protected]

Suojakaasulla varustettujen sähköhitsauslaitteiden (TIG, tungsten inert gas arc welding) elektrodit voivat sisältää toriumia. Torium helpottaa valokaaren syttymistä, stabiloi sähkövirtaa ja pidentää elektrodin ikää. TIG-hitsauslaitteiden elektrodeissa voidaan käyttää 0,4–4 prosentin toriumpitoisuuksia. TIG-hitsauslaitteella ja toriumelektrodilla tehdyissä hitsaussaumoissa ei ole toriumia. TIG-hitsauslaitteet ovat ammattikäytössä eivätkä ne aiheuta säteilyaltistusta tavallisille kansalaisille. Työpaikoilla altistus jää vähäiseksi ja viitearvoja pienemmäksi, kun toriumia sisältävien elektrodien radioaktiivisuus on huomioitu toimintatavoissa.  

Toriumia sisältävien hitsauselektrodien aiheuttama ulkoinen säteilyaltistus on hyvin pientä, mutta huolimattomasti käytettynä erityisesti elektrodien käytöstä syntyvä pöly aiheuttaa sisäistä altistusta hengityksen kautta. Hengityksen kautta tapahtuvaa altistusta voidaan pienentää hitsauspaikan hyvällä ilmanvaihdolla, kohdeilmapoistolla ja käyttämällä hengityssuojainta. 

Hyvillä työskentely- ja hygieniakäytännöillä voidaan varmistaa, että toriumpitoisten elektrodien käsittelystä syntyvä pöly tai hiomajäte ei leviä esimerkiksi käsissä, vaatteissa tai jätteiden mukana. 

Hyviin käytäntöihin kuuluu, että kun työpisteeltä poistutaan, pestään kädet, työpisteellä ei ruokailla, juoda tai tupakoida, ja työskentelyssä käytetään siihen tarkoitettuja suojaimia ja työvaatteita. Lisäksi toriumia sisältävien elektrodien kanssa olisi hyvä käyttää vain niille tarkoitettuja työkaluja ja -välineitä. 

Toriumelektrodien käytöstä syntyvä jäte on sekajätettä, eikä käytöstä poistettuja toriumelektrodeja tai niiden jäämiä tule kierrättää metallina. 

Säilytyksellä voidaan vähentää ulkoista altistusta esimerkiksi siten, että elektrodeja ei säilytetä taskussa, varastoitavien elektrodien määrä pidetään mahdollisimman pienenä ja elektrodit varastoidaan niille tarkoitetussa paikassa, jossa ei työskennellä pitkiä aikoja. Hitsauspuikoissa olisikin hyvä olla merkintä niiden radioaktiivisuudesta. 

Aina kun mahdollista, on suositeltavaa käyttää muita kuin toriumia sisältäviä hitsauspuikkoja. 

Lisätietoa [email protected]

Luonnon toriumia, joka on radioaktiivinen alkuaine, on käytetty kameroiden ja kiikarien linsseissä. Torium parantaa linssien optisia ominaisuuksia. Toriumia sisältävät linssit eivät aiheuta säteilyaltistusta normaalissa kameroiden ja kiikarien käytössä. Yksityishenkilöt voivat tarvittaessa hävittää sekajätteenä yksittäiset tuotteet, joissa on käytetty toriumlinssejä. 

Posliiniteollisuudessa on käytetty uraanin ja toriumin suoloja tiettyjen värisävyjen aikaansaamiseksi. Nykyään näiden väriaineiden käytöstä on lähes kokonaan luovuttu. Uraaniyhdisteitä käytettiin väriaineina ja fluoresoivan pinnan saamiseksi keramiikka- ja lasiteollisuudessa jo 1830-luvulla. Lasite voitiin värjätä esimerkiksi mustaksi, ruskeaksi, keltaiseksi, vihreäksi tai punaiseksi. Uraanin käyttöä rajoitettiin 1940-luvulla, ja tilalle tuli edullisempia väriaineita. 

Joidenkin vanhojen maljakoiden tai ruukkujen lasimassasta tai lasitteesta huomattava osa voi olla luonnon uraania, esimerkiksi keltaisissa ja vihreissä lasiesineissä. Uraanipitoisuus lasiesineissä on yleensä 0,1–1,5 prosenttia ja suurin osa pitoisuuksista on alle 0,5 prosenttia. 1900-luvun alussa pitoisuus saattoi kuitenkin olla jopa 25 prosenttia. 

Uraanisuoloja on voitu joskus käyttää väriaineina myös lasitetuissa tiilissä, keramiikkalaatoissa sekä lasitiilissä. 

Koriste-esineinä uraanilasin säteilysuojeluongelma on vähäinen, koska koristeastioita ei juuri käsitellä. Uraanilasin ulkoinen säteily ei yleensä eroa taustasäteilystä, mutta käsittelemällä lasiesineitä voi altistua ihon kautta hyvin pienelle määrälle beetasäteilyä. Koska säteilyaltistus tulisi pitää mahdollisimman pienenä, uraania sisältävien lasiesineiden käyttöä elintarvikkeiden säilyttämiseen ei suositella. 

Myös emaloiduissa koruissa ja muissa emaloiduissa esineissä on voitu käyttää uraanisuoloja väriaineena. Säteilysuojeluongelma on vähäinen, koska myöskään tällaisia antiikkiesineitä ei juuri käsitellä. Uraanipitoisilla väriaineilla värjättyjä koruja ei tule käyttää ihoa vasten. Jos yksityishenkilön pitää hävittää uraanilasiesineitä tai pieniä emaloituja esineitä, ne hävitetään sekajätteenä. 

Suomessa 1960-luvulla tehty keramiikkalautanen, jonka pintaväri on saatu käyttämällä pinnoitteessa uraanipitoista suolaa. Lasimaljakon keltainen väri on peräisin uraanista. Uraanilasi hohtaa valaistuna UV-valolla.

Lisätietoa [email protected]

Luonnon radioaktiivisuutta (kaliumia, uraania, toriumia ja näiden hajoamistuotteita) saattaa olla tavallista suurempina pitoisuuksina myös esimerkiksi kalium- ja fosfaattilannoitteissa ja rakennusmateriaaleissa. Kaliumlannoitteet ja kaliumsuolat säteilevät kalium-40:n vuoksi, jota on luonnostaan aina osa kaliumista. Kaliumpitoisia materiaaleja rahtinaan kuljettavat junavaunut tai rekat havaitaan rajanylityspaikkojen säteilyvalvonta-asemilla, koska kuljetettavat materiaalimäärät ovat suuria. Kaliumlannoitteiden käyttäminen tai käsittely ei aiheuta viitearvoa suurempaa altistusta, eikä lannoitteiden käyttö juuri lisää viljelymaan luonnollista radioaktiivisuuspitoisuuta. 

Lisätietoa: Lannoitteiden radioaktiivisuus: Lannoitteiden radioaktiivisuus: ympäristön säteilyvalvonnan toimintaohjelma (Julkari.fi)

Rakennusmateriaaleissa voivat sisältää sellaisia kiviaineksia tai tuhkaa, jossa esiintyy tavallista enemmän luonnon radioaktiivisia aineita uraanin tai toriumin hajoamissarjoista tai Tšernobylin laskeumasta peräisin olevaa cesium-137:ää. Cesium-137:ää on pieniä määriä kotimaisessa puussa ja myös osassa tuontipuuta. Puun cesium-137 voi kertyä puutuhkaan, mutta puutavarassa cesium-137:n määrä on pieni. Joskus suurien puukuormien cesium-137 voidaan havaita Tullin tekemissä mittauksissa raja-asemilla, vaikka aktiivisuuspitoisuudet ovatkin pieniä.

Puutavaran radioaktiivisuus Suomessa: Ympäristön säteilyvalvonnan toimintaohjelma (Julkari.fi)

Säteilylaissa velvoitetaan selvittämään tiettyjä kiviaineksia sisältävien rakennustuotteiden sekä sellaisten rakennustuotteiden radioaktiivisuus, joiden raaka-aineena on käytetty tuhkaa tai mineraalipohjaisia raaka-aineita.

Myös kuumuutta kestävät materiaalit, kuten tulitiilet, voivat sisältää luonnon radioaktiivisia aineita, jotka ovat peräisin niiden valmistukseen käytetyistä raaka-ainemineraaleista. 

Rakennustuotteiden ja tuhkan radioaktiiviset aineet (stuk.fi)

Lisätietoa [email protected] (luonnonsäteilyn valvonta)

Romumetallin joukossa voi olla säteileviä tuotteita. Romuttamoilla ja romupihoilla on käytössä laitteita säteilyn havaitsemiseksi, koska metalliromun joukkoon voi joskus päätyä vahingossa säteilylähteitä. Tšernobylin laskeumalla saastuneissa materiaaleissa, kuten vanhoissa kattopelleissä, voidaan joskus myös havaita cesium-137:stä johtuvia kohonneita annosnopeuksia. 

Tšernobylin laskeumasta peräisin olevaa cesium-137:ää voi periaatteessa olla pieniä määriä esimerkiksi laskeuma-alueelta peräisin olevissa tavaroissa ja huonekaluissa. Radioaktiivisuus tavaroissa on kuitenkin yleensä vähäistä, taustasäteilyn tasoa.

Lisätietoa [email protected]

Romumetallin joukossa voi olla myös säteileviä tuotteita tai aineksia, joihin voi olla kertyneenä luonnon radioaktiivisia aineita uraanin tai toriumin hajoamissarjasta. Niitäkin voidaan havaita esimerkiksi romuttamoilla säteilyporteilla tai -mittareilla, jos materiaalien säteily erottuu taustasäteilystä. Esimerkiksi pohjavedenkäsittelyssä, malminrikastuksessa tai pigmenttiteollisuudessa prosessilaitteiston osiin voi kertyä saostumia, joissa on luonnon radioaktiivisia aineita. 

Lisätietoa [email protected] (luonnonsäteilyn valvonta)

Kiviharrastajilla voi olla kokoelmissa kivi- tai malminäytteitä, joissa on uraani- tai toriummineraaleja. Säteilevät kivet olisi aina syytä merkitä hyvin. Lisäksi täytyy huolehtia, että niistä rapautuva aines ei leviä tahattomasti ja siten aiheuta säteilyaltistusta. 

Ydinenergialain mukaiseksi uraanimalmiksi katsotaan kiviaines, jossa uraanin keskimääräinen pitoisuus on suurempi kuin 1 kg tonnissa (1000 milligrammaa kilogrammassa [mg/kg] uraania). Toriummalmiksi katsotaan kiviaines, jossa toriumin keskimääräinen pitoisuus on suurempi kuin 30 kg tonnissa, jollei kyse ole monatsiitista, tai suurempi kuin 100 kg tonnissa, jos kyse on monatsiitista. Kun pitoisuudet ovat malmin osalta näitä rajoja suurempia, luvat ja ilmoitukset määräytyvät ydinenergialain mukaan. Esimerkiksi uraanimalminäytteen maahantuonnista on tehtävä ilmoitus Säteilyturvakeskukselle. Yli 1 kg:n uraania sisältävän malmin vientiin pitää hakea lupa.

Jos kivien uraani- ja toriumpitoisuudet ovat ydinenergialain mukaisia rajoja pienempiä, toimitaan säteilylain mukaisesti. Säteilylaissa on rajattu, että esimerkiksi yksityisten henkilöiden kivikokoelmiin ei sovelleta luonnonsäteilyaltistuksen selvitys- tai ilmoitusvelvollisuutta. Kaupallisen toiminnan osalta säteilylain mukainen ilmoitusvelvollisuus koskee toimintoja, joissa käsitellään materiaaleja, joiden uraani-238 tai torium-232 tai näiden hajoamistuotteen aktiivisuuspitoisuus on suurempi kuin 1 becquereliä grammassa. Tämä aktiivisuuspitoisuus vastaa uraanin pitoisuutta noin 80 mg/kg ja toriumin pitoisuutta noin 240 mg/kg. Silloin toiminnasta vastaavan tulee ilmoittaa Säteilyturvakeskuksen luonnonsäteilyn valvonnalle toiminnastaan. Tämä voi koskea esimerkiksi julkisia kivi- tai mineraalikokoelmia.

Lisätietoa [email protected] (luonnonsäteilyn valvonta)