Radon uudisrakentamisessa
Radonin torjunta uudisrakentamisessa on tärkeää, jotta voidaan varmistua sisäilman pienestä radonpitoisuudesta. Radonin torjunta on rakennusvaiheessa helpompaa ja halvempaa kuin talon korjaaminen jälkikäteen. Radonturvallinen rakentaminen on perusteltua koko maassa. Tavoitteena kannattaa olla mahdollisimman pieni radonpitoisuus, koska radoniin liittyvä keuhkosyöpäriski on sitä suurempi mitä suurempi radonpitoisuus on ja mitä kauemmin siinä oleskelee.
Radonin torjunnan avainkysymys on maaperästä tulevien radonpitoisten ilmavirtausten estäminen tai vähentäminen. Yleisin pientalon perustamistapa Suomessa on sokkeli, jonka sisäpuolelle valetaan erillinen maanvarainen lattialaatta. Laatan ja sokkelin välin jää tässä rakennustavassa rako, josta radon pääsee rakennukseen. Ilmaa läpäisevä kevytsoraharkko perusmuurin materiaalina voi vielä pahentaa tilannetta. Sama ongelma kohdataan, kun kevytsoraharkkoa käytetään valubetonin sijasta materiaalina kellari- ja rinnetalojen maanvastaisissa seinissä. Nämä haitat pystytään torjumaan helposti tiivistämällä alapohja- ja seinärakenteet ja asentamalla radonputkisto.
Ryömintätilainen alapohja on radonturvallinen ratkaisu, mikäli radonin pääsy sisätiloihin on estetty tiivistämällä alapohjan liitokset ja läpiviennit ja huolehtimalla ryömintätilan tuuletuksesta. Riittävä tuuletus saavutetaan noudattamalla tuuletusaukkojen koosta ja määrästä annettuja määräyksiä. Reunavahvistettu laattaperustus on radonturvallinen, koska rakenteessa ei ole vuotavia rakoja tai liitoskohtia. Kuitenkin, läpivientien tiivistäminen pitää muistaa tässäkin tapauksessa.
Ilmanvaihto on aina suunniteltava ja toteutettava rakentamismääräyksiä ja niihin liittyviä ohjeita noudattaen. Uusissa rakennuksissa radonin torjunnan kannalta paras vaihtoehto on koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto. Vaikka ilmanvaihto säädettäisiin tasapainoon, sisäilman ja ulkoilman välinen lämpötilaero aiheuttaa alipainetta lattian tasolle. Tämä alipaine pakottaa maaperässä olevan radonpitoisen ilman virtaamaan sisätiloihin. Rakennuksen ilmanvaihtoa ei kuitenkaan saa säätää ylipaineiseksi kosteusvaurioriskin takia.
Radonturvallinen rakentaminen on pääsääntöisesti perusteltua koko maassa, koska viitearvon 200 Bq/m3 ylitykset ilman radonin torjuntaa ovat yleisiä. Maaperän radonmittauksia ei kannata tehdä, koska radontorjunta tulee halvemmaksi kuin yksittäisen tontin radonselvitys.
Radonpitoisuuden pienentämisen lisäksi radonturvallisella rakentamisella voidaan parantaa muutenkin sisäilman laatua. Radonturvallinen ratkaisu estää maaperästä tulevien tunkkaisten hajujen ja myös mahdollisten muiden haitallisten kaasujen pääsyn sisätiloihin. Radonputkisto myös poistaa alapohjasta kosteutta.
Rakennushankkeeseen ryhtyvän kannattaa vaatia suunnittelijalta ja rakentajalta radonturvallista suunnittelua ja työn toteutusta RT-ohjekortin mukaisesti. Radontorjunnan ratkaisut merkitään perustus-, rakenne- ja LVI-kuviin. Rakentamisen aikana on tärkeä valvoa, että radontorjunta toteutetaan huolellisesti suunnitelmien mukaan.
Radontorjunnan menetelmiä
Rakennuspohjan tuuletusjärjestelmällä varmistetaan sisäilman radonpitoisuuden hallinta, jos alapohjarakenteisiin jää rakentamisvaiheessa ilmavuotoja tai jos niitä syntyy myöhemmin rakennuksen elinkaaren aikana. Tuuletusjärjestelmän tarkoituksena on salaojakerroksen huokosilman tuulettaminen ja tarvittaessa rakennuspohjan alipaineistaminen. Tällöin sisätiloihin rakennuspohjasta virtaavan ilman määrä ja radonpitoisuus pienenevät.
Radonputkisto asennetaan lattian alle, alapohjan lämmöneristeiden alapuolella olevaan kapillaarikatkokerrokseen. Radonputkiston poistokanava viedään vesikatolle jo rakentamisvaiheessa, jolloin se tuulettuu painovoimaisesti. Tällöin vältytään myös valmiissa rakennuksessa tehtävistä muutostöistä, joita poistoputken asentaminen jälkikäteen edellyttää, jos radonputkistoon pitää liittää huippuimuri. Vapaasti tuulettuva putkisto alentaa radonpitoisuutta tyypillisesti 20–60 prosenttia.
Rakennuksen valmistuttua kannattaa tehdä radonpitoisuuden tarkistusmittaus. Luotettavan tuloksen saamiseksi tulee lämmityksen ja ilmanvaihdon olla täysin valmiita ja normaalissa käytössä. Jos radonpitoisuus ylittää viitearvon 200 Bq/m3 rakennusvaiheen torjuntatoimenpiteistä huolimatta, kytketään poistokanavaan huippuimuri. RT-ohjekortti antaa tarkempia ohjeita huippuimurin ja ilmavirran mitoittamiseksi. Huippuimurin kytkeminen radonputkistoon alentaa radonpitoisuutta tyypillisesti 60–95 prosenttia.
Imukanavisto suunnitellaan joko rengasmalliseksi tai monihaaraiseksi. Putkisto sijoitetaan vähintään 200 mm lämmöneristeen alapuolelle. Tuuletusjärjestelmä voidaan toteuttaa saatavilla olevilla rakennus- ja ilmanvaihtotarvikkeilla. Markkinoilla on myös pientaloon sopivia radonputkistopaketteja, joihin on koottu kaikki putket, liitoskappaleet ja tarvikkeet.
1. Imukanavisto, muovista salaojaputkea
- etäisyys perusmuurista noin 1,5 metriä
- etäisyys laatan lävistävistä rakennusosista vähintään 0,5 metriä
2. Siirtokanava ja poistokanava, muovista viemäriputkea
3. Jos imukanavan reitillä on 3 metriä kapeampia kohtia, tulee kohdassa käyttää tiivistä putkea, esim. sadevesiviemäriputkea.
4. Jos rakennuksen runkosyvyys on 3 - 4 metriä, voidaan rengasmallisen imukanavan sijasta käyttää yhtä pitkittäistä imukanavaa, jonka pää suljetaan.
5. Jos rakennuksen runkosyvyys on yli 10 metriä, tarvitaan lisäimukanava, joka sijoitetaan rakennuksen keskilinjalle.
6. Perustusten läpivientikohdassa imukanava vaihdetaan tiiviiksi putkeksi.
Paritaloissa ja rivitaloissa on syytä käyttää haravamallista putkistoa. Kun laatan alla käytetään nykyisin erittäin karkeita ja ilmaa läpäiseviä täyttöaineksia, rengasmallisen putkiston toimivuus voi paritalossakin olla riittävä vain siinä osassa taloa, johon asennetaan poistokanava. Ilmavirrat eivät välttämättä ole paritalon toisella puolella ole enää riittäviä. Katso tarkemmat ohjeet RT-ohjekortista.
Tiivistysten tavoitteena on tehdä lattiarakenteista ja liitoskohdista mahdollisimman tiiviit. Perusmuurin/sokkelin ja maanvaraisen laatan liittymä tiivistetään kumibitumikermillä alla olevien esimerkkien mukaisesti.
Kermi asennetaan perusmuurin päälle ja edelleen maanvaraisen laatan alle vähintään 150 millimetrin leveydeltä, hiekkapintavalua vasten. Kermi asennetaan niin, ettei se rakenteen kutistumisen, painumisen tai muiden liikkeiden vuoksi rikkoudu eikä irtoa rakenteista.
Ohjetta voidaan soveltaa kaikenlaisiin sokkelidetaljeihin. Suositeltava kermi on polyesteritukikerroksinen TL2-luokan kumibitumikermi, esimerkiksi K-MS 170/3000 hitsattavana tai liimattavana. RT-ohjekortissa on esitetty esimerkkikuvia myös kantaville väliseinille ja maanvastaisten seinien radonsuojaukselle.
Kermi estää maaperän radonpitoisen ilman virtaamisen rakennuksen sisälle.
Kuvat kumibitumikermin asentamisesta
Läpiviennit voivat muodostaa merkittävän vuotoreitin maaperän radonpitoiselle ilmalle.
Alapohjarakenteen alapuolelta rakennukseen tulevien sähköjohtojen, lämmitys-, vesi- ja viemäriputkien läpiviennit ja niiden suojaputket voivat toimia radonin vuotoreitteinä asuintiloihin. Laatassa olevien luukkurakenteiden tiivistäminen on myös tärkeätä. RT-ohjekortissa on esitetty tiivistämisesimerkkejä yksittäisille putkille ja putkiryhmille. Tiivistäminen suoritetaan elastisella saumausmassalla sen jälkeen, kun tiivistettävä kohta on rajattu sopivalla pohjanauhalla tai täyteaineella.
Läpivientien ja laatan saumojen tiivistäminen tulee toteuttaa kaikkialla rakennuksessa. Tiivistämistöiden laiminlyönti esim. teknisessä tilassa tai varastotiloissa saattaa johtaa merkittävään radonpitoisuuden kasvuun asuintiloissa.
Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan rakennushankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava, että rakennus suunnitellaan ja rakennetaan siten, että sen sisäilma on terveellinen ja turvallinen. Säteilylain nojalla annettavassa sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa uusien rakennusten viitearvo on 200 Bq/m3.
Radoniin liittyviä rakentamismääräyksiä on annettu ympäristöministeriön asetuksilla pohjarakenteista (465/2014) sekä uuden rakennuksen sisäilmastosta ja ilmanvaihdosta (1009/2017). Pohjarakenneasetuksen (4 §) mukaan rakennuspaikan radonriskit on otettava huomioon suunnittelussa ja toteutuksessa. Ilmanvaihtoasetuksen (5 §) mukaan sisäilmassa ei saa esiintyä terveydelle haitallisissa määrin fysikaalisia tekijöitä eli mm. radonia. Ilmanvaihdon suunnittelijan on suunniteltava rakennuksen ulko- ja ulospuhallusilmavirrat siten, ettei rakenteisiin aiheudu ylipaineen vuoksi rakenteita vaurioittavaa pitkäaikaista kosteusrasitusta eikä alipaineen vuoksi radonin siirtymistä maaperästä sisäilmaan (21 §).
Suomen rakentamismääräyskokoelman (YM 2018) Pohjarakenteiden suunnittelu -osassa annetaan määräyksiä täydentäviä ohjeita. Radonin torjumiseksi rakennukseen valitaan sopivat rakenteet ja/tai toimenpiteet.
Kuntien rakennusjärjestyksissä voi olla tarkempia vaatimuksia radonturvallisesta rakentamisesta.
Muista lopuksi vähintään 2 kuukauden radonmittaus
Rakennuksen valmistuttua kannattaa tehdä radonpitoisuuden mittaus, jotta voidaan varmistua radontorjunnan onnistumisesta ja havaita mahdolliset rakennusvirheet. Mittaus kannattaa tehdä heti ensimmäisen vuoden aikana, jolloin takuu on vielä voimassa ja rakennusfirma on velvollinen tekemään mahdolliset tarvittavat toimenpiteet radonpitoisuuden pienentämiseksi. Luotettavan tuloksen saamiseksi tulee lämmityksen ja ilmanvaihdon olla täysin valmiita ja normaalissa käytössä. Jos radonpitoisuus ylittää viitearvon 200 Bq/m3, radonpitoisuutta on helppo pienentää kytkemällä poistokanavaan huippuimuri.
Kysyttävää radontorjunnasta?
Ota ensisijaisesti yhteyttä oman kunnan rakennusvalvontaan tai oman rakennushankkeen vastaavaan työnjohtajaan tai rakennesuunnittelijaan.