Tietoa ydinjätteistä

Radioaktiivisella jätteellä tarkoitetaan radioaktiivisia aineita sisältävää materiaalia, esinettä tai rakennetta, jolle ei ole käyttöä ja joka radioaktiivisuutensa takia on tehtävä vaarattomaksi.

Radioaktiivisille jätteille on tyypillistä, ettei niitä voida hävittää, vaan ne täytyy eristää luotettavasti elinympäristöstä. Jätteiden aktiivisuus kuitenkin vähenee itsestään radioaktiivisen hajoamisen kautta ja jätteiden eristämiselle asetettavat vaatimukset riippuvat aktiivisuustason lisäksi niissä vallitsevien radionuklidien puoliintumisajoista.

Ydinenergian käytössä ja ydinasetuotannossa syntyy suuria määriä radioaktiivisia jätteitä, joita kutsutaan alkuperänsä mukaan ydinjätteiksi. Suomessa ydinjätettä syntyy pääasiassa Loviisan ja Olkiluodon ydinvoimalaitoksilla. Ydinjätteisiin sovelletaan ydinenergialainsäädäntöä. 

Muita radioaktiivisia jätteitä kertyy kaivannaistoiminnassa, teollisuudessa, terveydenhuollossa ja tutkimuslaitoksissa, joissa käytetään säteilylähteitä. Näiden jätteiden määrät ja aktiivisuudet ovat vähäisiä ydinjätteisiin verrattuna lukuun ottamatta kaivannaisjätteitä, joissa määrä voi olla suuri. Niihin sovelletaan säteilylainsäädäntöä.

Radioaktiiviset jätteet

Radioaktiiviset jätteet jaotellaan korkea-, keski- ja matala-aktiivisiin jätteisiin. Ydinenergian käytössä syntynyt radioaktiivinen jäte on ydinenergialain alaista ja muussa radioaktiivisten aineiden käytössä syntynyt jäte säteilylain alaista.

Käsittelyn ja varastoinnin kannalta radioaktiiviset jätteet on tarkoituksenmukaista jakaa aktiivisuustason mukaan seuraaviin luokkiin:

1. Korkea-aktiiviset jätteet edellyttävät hyvin tehokkaita säteilysuojelujärjestelyjä ja yleensä myös jäähdytystä. Tällöin jätteiden aktiivisuuspitoisuus on yli 10 GBq/kg. Suomessa ydinreaktoreiden käytetty polttoaine luokitellaan korkea-aktiiviseksi jätteeksi. 
2. Keskiaktiivisten jätteiden käsittely edellyttää tehokkaita säteilysuojelujärjestelyjä, ja niiden aktiivisuuspitoisuus on yli 1 MBq/kg mutta ei yli 10 GBq/kg. Esimerkiksi ydinvoimalaitoksen primaaripiirin puhdistukseen käytetty ioninvaihtohartsi on keskiaktiivista jätettä. 
3. Matala-aktiivisia jätteitä voidaan käsitellä ilman erityisiä säteilysuojelujärjestelyjä, ja niiden aktiivisuuspitoisuus on alle 1 MBq/kg. Esimerkiksi ydinvoimalaitosten huoltoseisokkien aikana kertyvä sekalainen kiinteä jäte (ns. huoltojäte) on pääosin matala-aktiivista.

Loppusijoituksen kannalta radioaktiiviset jätteet luokitellaan usein lyhyt- ja pitkäikäisiin. Lyhytikäisissä jätteissä on vallitsevien radioaktiivisten aineiden puoliintumisaika enintään noin 30 vuotta (esimerkiksi strontium-90 ja cesium-137 lukeutuvat näihin). Niiden aktiivisuus ehtii vähentyä vaarattomalle tasolle muutaman sadan vuoden kuluessa. Ydinvoimalaitosten käytössä syntyvät keski- ja matala-aktiiviset jätteet ovat yleensä lyhytikäisiä. Pitkäikäisissä jätteissä, kuten käytetyssä ydinpolttoaineessa, on puolestaan huomattavia pitoisuuksia radioaktiivisia aineita, joiden puoliintumisaika ylittää 30 vuotta.