UV-säteily aiheuttaa ihosyöpää

Liiallinen altistuminen ultraviolettisäteilylle (UV-säteilylle) voi aiheuttaa terveyshaittoja. Iho voi palaa ja vanhentua ennenaikaisesti, ja ihosyöpään sairastumisen riski kasvaa. UV-säteily voi vahingoittaa myös silmiä. UV-säteilyllä on myös positiivisia vaikutuksia, sillä UV-säteilyn vaikutuksesta iholla muodostuu D-vitamiinia.  

 Yleisimmät ihosyövät, joilla on selvä yhteys UV-säteilyyn, ovat tyvisolusyöpä, okasolusyöpä ja tummasolusyöpä eli melanooma.  

Tyvi- ja okasolusyövät ovat yleensä hyvänlaatuisia ja kehittyvät pitkäaikaisen altistuksen seurauksena useimmiten vanhemmille ihmisille. Niitä esiintyy pääasiassa kasvoissa ja käsissä, jotka ovat jatkuvasti alttiina auringon säteilylle.  

Pahanlaatuinen melanooma kehittyy tyypillisesti vartalon tai raajojen ihoon. Muista ihosyövistä poiketen melanoomaa esiintyy myös nuorilla ihmisillä. Ihon toistuva polttaminen lapsena tai nuoruudessa lisää riskiä sairastua melanoomaan. Tämän vuoksi lasten suojaaminen auringolta on tärkeää.  

 Melanooma on lisääntynyt rajusti kaikissa valkoihoisen väestön asuttamissa maissa. Vaikka viime vuosina kasvu on tasaantunut, melanooma on Suomessa silti yli kymmenen kertaa yleisempää kuin 1950-luvun alussa. Yleistymiseen ei ole tiedossa muuta syytä kuin väestön pukeutumisessa ja auringonottotavoissa tapahtuneet muutokset. Lisäksi ihmiset matkustavat aurinkolomille maihin, joissa he altistuvat voimakkaammalle UV-säteilylle.  

Vuosittain melanoomaan sairastuu yli 1700 ja kuolee noin 200 suomalaista. Huomattavasti enemmän ihmisiä sairastuu tyvi- ja okasolusyöpään, mutta niihin kuolee vain nelisenkymmentä ihmistä vuodessa. Vaikka melanooman maine on huono, se ei kuulu pahimpiin syövän lajeihin. Riittävän ajoissa tapahtunut kasvaimen poisto parantaa taudin täysin. Melanooman sairastaneista on viiden vuoden kuluttua elossa n. 94 prosenttia.  

Ihoa kannattaa tarkkailla varsinkin silloin, jos omaa herkän ihotyypin tai muita kohonneeseen melanoomariskiin viittaavia ominaisuuksia. Yksilölliset tekijät, kuten herkkä ihotyyppi, luomien runsaus ja ihon pisamaisuus, lisäävät selvästi sairastumisalttiutta.  

Melanooman riskitekijöitä ovat  

• ihon palaminen alle 15-vuotiaana  
• herkästi palava iho (ihotyypit I ja II)  
• runsas määrä (yli 150 kpl) pigmenttiluomia  
• epätavalliset luomet 
• runsas auringonotto ja solariumin käyttö  
• melanooman esiintyminen lähisukulaisella. 

  Tarkkaile ihoasi ja käy lääkärissä, jos  

• luomi alkaa kasvaa  
• luomi haavautuu, kutiaa tai muuten ärsyyntyy  
• luomi on rajoiltaan epätarkka ja epäsymmetrinen  
• luomen väri vaihtelee sinertävän mustasta punertavaan  
• luomen ympärille alkaa kasvaa pieniä satelliittiluomia  
• iholle ilmestyy muita epätavallisia muutoksia (30 prosenttia melanoomista alkaa muualta kuin luomesta).  

Lue lisää ihosyövistä Syöpäjärjestöjen Kaikki syövästä -sivustolta tai Terveyskylän sivustolta.

Iho voi palaa auringossa  

Jos auringossa oleskellaan liian pitkään, iho palaa. Palamisoireet näkyvät iholla vasta tuntien kuluttua varsinaisesta palamisesta.  Lievä palaminen näkyy ihon punoituksena. Jos iho palaa pahasti, iholla ilmenee turvotusta ja iholle nousee rakkuloita. Lapsen ohut iho on erityisen herkkä auringolle. Palaminen lisää selvästi ihosyövän riskiä. Erityisesti ihon toistuva palaminen lapsena tai nuoruudessa lisää riskiä sairastua melanoomaan. Tämän vuoksi lasten suojaaminen auringolta on tärkeää.  

UV-säteilyn vaikutukset silmiin  

Voimakas auringon UVB-säteily voi aiheuttaa silmän sarveiskalvon tulehdusta eli niin sanottua lumisokeutta. Se vahingoittaa silmän sarveis- ja sidekalvon epiteelisoluja. Oireina ovat muun muassa sidekalvon punoitus, valonarkuus, lisääntynyt kyyneleritys ja kipu. Oireet ilmenevät parin tunnin kuluttua UV-altistuksesta. Silmän epiteelikerroksen solujen nopean uudistumisen ansioista oireet häviävät parissa päivässä.  

Runsas ja pitkäaikainen oleskelu auringonpaisteessa voi aiheuttaa myös silmän mykiössä hitaasti kehittyviä samentumia. Vaurio johtaa lopulta harmaakaihiin.  

Muita UV-säteilyn vaikutuksia

Ihotyyppien sietokyky vaihtelee  

Ihotyyppien sietokyky vaihtelee: ihmiset voidaan jakaa karkeasti kuuteen eri ihotyyppiin sen mukaan, miten hyvin iho sietää aurinkoa. Herkästi palavilla ja huonosti ruskettuvilla (ihotyypit I ja II) on suurempi riski sairastua melanoomaan.  

Lasten iho on ohuempi eikä pysty tuottamaan pigmenttiä samalla tavalla kuin aikuisten iho, joten heidät luokitellaan herkimpään ihotyyppiin I.  

Helpoin tapa selvittää oma ihotyyppi on vastata kahteen kysymykseen:  

• Palaako ihosi joka kesä ensimmäisinä kertoina auringossa?  
• Rusketutko aurinkoa otettuasi?  

Harvat ihmiset kuuluvat puhtaasti vain yhteen tiettyyn ihotyyppiin. Ihotyyppiluokitus on vain suuntaa antava.  

I-tyyppiin kuuluvat ovat usein hyvin vaaleaihoisia, punatukkaisia ja pisamaisia, palavat auringossa hyvin nopeasti eivätkä rusketu lainkaan.  

II-tyypin ihmiset ovat vaaleaihoisia ja vaaleatukkaisia sekä sini- tai vihreäsilmäisiä, palavat usein ja ruskettuvat hieman.  

III-tyyppiin kuuluvat ovat tyypillisesti ruskeatukkaisia ja harmaa- tai ruskeasilmäisiä. He kestävät aurinkoa suhteellisen hyvin, palavat joskus ja ruskettuvat hyvin.  

IV-tyyppiin kuuluvilla on vaaleanruskea/oliivinvärinen iho, ruskeat silmät ja tummanruskea tai musta tukka. He palavat harvoin ja ruskettuvat hyvin.  

Eurooppalaiset kuuluvat useimmiten näihin neljään ihotyyppiin. Kolmannes suomalaisista kuuluu tyyppeihin I tai II ja noin puolet tyyppiin III. Vain joka kymmenes on IV-tyyppiä, joka on vallitseva Etelä-Euroopassa.  

Ihotyyppiin V ja VI kuuluvat ovat luonnostaan tummaihoisia ja -tukkaisia sekä sietävät hyvin aurinkoa. V-tyyppiin kuuluvat ovat ruskeaihoisia ja mustatukkaisia. Esimerkiksi pohjoisafrikkalaiset ja intialaiset kuuluvat ihotyyppiin V. Ihotyyppiin VI kuuluvilla on musta iho ja musta tukka. Tyypillisesti afrikkalaiset kuuluvat ihotyyppiin VI. Näillä ihotyypeillä ihosyöpä on harvinainen.