Ympäristön säteilyvalvonta

Ympäristön säteilyvalvonnalla arvioidaan ympäristön säteilyturvallisuutta Suomessa. Ympäristöllä tarkoitetaan niitä asioita, jotka kuuluvat luontoon tai rakennettuun ympäristöön ja joiden kanssa ihminen on vuorovaikutuksessa. Suomessa valtakunnallisesta ympäristön säteilyvalvonnasta vastaa Säteilyturvakeskus (STUK).

STUKin valvontavelvoite perustuu STUKista annettuun asetukseen ja säteilyasetukseen. Myös Euratom-sopimus velvoittaa Euroopan unionin jäsenmaita valvomaan jatkuvasti radioaktiivisuuden tasoja ilmassa, vedessä ja maaperässä. STUKin lisäksi myös Ilmatieteen laitos ja puolustusvoimat seuraavat omilla havaintoasemillaan säteilyn esiintymistä ympäristössä.

Ympäristön turvallisuusarviointi on osa ympäristöriskien hallintaa. Tavoitteena turvallisuusarvioinnissa on ihmisen, ympäristön, yhteiskunnan ja tulevien sukupolvien suojeleminen säteilyn haitallisilta vaikutuksilta. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on oltava jatkuvasti tietoinen siitä säteilystä, jolle ihminen ja ympäristö altistuvat. Samalla varmistetaan, että väestön säteilyaltistus ei ole ristiriidassa säteilylainsäädännön kanssa. Valvonta on suunniteltu myös siten, että sen avulla voidaan havaita radioaktiivisuuden muutokset ympäristössä ja reagoida muutoksiin sekä arvioida ihmisen saamia säteilyannoksia ja suunnitella ja neuvoa toimenpiteitä annosten pienentämiseksi tai välttämiseksi kaikin käytettävissä olevin realistisin keinoin.

Suomen ympäristössä radioaktiivisia aineita on luonnostaan epätasaisesti jakaantuneena. Tämän seurauksena luonnon radioaktiivisia aineita esiintyy eri alueilla eri määriä kaikkialla ihmisen elinympäristössä. Ihmisen kannalta merkittävimpiä ovat muun muassa sisäilmassa esiintyvä radon ja maaperässä oleva uraani sekä sen hajoamistuotteet elintarvikkeissa ja juomavedessä. Keinotekoisia radioaktiivisia aineita on levinnyt ympäristöön ilmakehässä tehdyistä ydinasekokeista ja ydinvoimalaitosonnettomuuksista sekä erilaisten vahinkojen seurauksena. Pieniä määriä pääsee jatkuvasti ympäristöön ydinvoiman ja säteilyn käytön seurauksena.

Ympäristön säteilyvalvonta muodostuu vuosittain toteutettavasta jatkuvasta ohjelmasta, kerran 5-10 vuoden välein toteutettavista osaohjelmista sekä ydinvoimalaitosten ja kaivosten ympäristön säteilyvalvonnasta. Valvontaohjelma kattaa kaikki merkittävät altistumisreitit ja päättyy ihmisen kehon radioaktiivisuuden valvontaan.

Säteilyannokset

Suomalaiset altistuvat niin luonnollisista kuin keinotekoisista lähteistä peräisin olevalle ionisoivalle säteilylle. Suomalaisten saama keskimääräinen vuotuinen säteilyannos (efektiivinen annos) on 5,9 millisievertiä (mSv). Yli puolet tästä (4 mSv) on peräisin huoneilman radonista. Noin viidennes suomalaisten vuotuisesta säteilyannoksesta (1,1 mSv) aiheutuu muusta luonnon säteilystä. Kaiken kaikkiaan ympäristön keinotekoisten radioaktiivisten aineiden aiheuttama säteilyaltistus on merkityksettömän pieni kokonaissäteilyaltistukseen verrattuna.