Säteilyn terveysvaikutukset

Säteilyn aiheuttamat terveyshaitat johtuvat suurelta osin solun perimän eli DNA-molekyylin vauriosta. Osa DNA-vaurioista korjautuu eivätkä läheskään kaikki DNA-vauriot eivät johda terveyshaittaan. Säteily voi jättää solun perimään pysyvän muutoksen, mutaation. Useiden mutaatioiden kertyminen voi johtaa syövän kehittymiseen. Syövän synty on pitkä ja mutkikas prosessi ja siihen vaikuttavat muutkin tekijät kuin säteily.

Leukemia ja lasten kilpirauhassyöpä saattavat ilmetä jo kaksi vuotta altistumisen jälkeen. Muiden syöpälajien ilmaantumiseen voi kulua aikaa yli 10 vuotta.
    
Syöpäriskiä koskevaa tietoa on saatu eri yhteyksissä säteilylle altistuneita väestöjä käsitelleistä tutkimuksista. Tärkeimpiä näistä ovat ovat Hiroshiman ja Nagasakin atomipommien eloonjääneet uhrit, lääketieteellisen säteilyn käytön yhteydessä altistuneet ja ammatissaan säteilylle altistuneet.

Pienten säteilyannosten aiheuttamaa syöpäriskiä ei käytännössä voi havaita väestössä, koska syöpä on niin yleinen ja pienten säteilyannosten vaikutus häviää muiden tekijöiden aiheuttaman syöpäriskin vaihteluun (tilastolliseen ”kohinaan”). Suomessa eri syöpätyyppien esiintymistä on seurattu Syöpärekisterissä vuodesta 1953. Syöpään sairastuu vuosittain noin 35 000 ihmistä (Suomen syöpärekisteri 2023). Esimerkiksi Tšernobylin laskeuma, jonka kokonaisannos suomalaiselle on 80 vuoden aikana keskimäärin kaksi millisievertiä (mSv), saattaa arvion mukaan aiheuttaa tuona aikana joitain kymmeniä tai satoja syöpätapauksia Suomessa. Samana aikana miljoona ihmistä sairastuu kuitenkin syöpään muista syistä, joten arvio Tšernobylin onnettomuuden vaikutuksista jää pelkästään laskennalliseksi.

Jos ihminen altistuu pienille säteilyannoksille esimerkiksi työssään ja myöhemmin sairastuu syöpään, on erittäin epätodennäköistä, että syöpään olisi syynä juuri työssä saatu säteilyaltistus.

Ihon altistuminen suurille määrille UV-säteilyä ja ihon palaminen lisäävät riskiä sairastua ihosyöpään.

Lisätietoa UV-säteilystä

Kaksi kolmasosaa suomalaisten keskimääräisestä säteilyannoksesta on peräisin sisäilman radonista. Mitä kauemmin ja mitä suuremmassa radonpitoisuudessa oleskelee, sitä suurempi riski on. Suomessa todetaan vuosittain noin 2800 keuhkosyöpää, joista jopa 270 liittyy sisäilman radoniin. Sisäilman radon on toiseksi merkittävin keuhkosyövän aiheuttaja tupakoinnin jälkeen. 

Lisätietoa radonista ja keuhkosyövästä

Jos koko keho altistuu hyvin suurelle (yli yhden sievertin eli 1000 millisievertin) säteilyannokselle lyhyessä ajassa, kehittyy säteilysairaus. Kuolleisuus on erittäin suuri, jos ihminen saa lyhyessä ajassa 8 sievertin säteilyannoksen. Säteilysairaus johtuu laaja-alaisesta solutuhosta. Herkimpiä säteilylle ovat elimet, joissa on runsaasti jakautuvia soluja kuten luuydin ja suolisto.

Säteilyaltistusta suurellekaan annokselle ei voi välittömästi havaita, koska ihmisellä ei ole aistia joka tunnistaisi säteilyn. Säteilysairauden ensimmäinen oire on pahoinvointi, joka alkaa parin tunnin kuluessa. Vasta parin viikon jälkeen kehittyy varsinainen säteilysairaus. Oireena on luuytimen lamaantuminen. Kaikkien verisolujen määrä vähenee, mistä seuraa infektioita ja verenvuotoja. Myös suoliston limakalvo vaurioituu, mistä seuraa ripuli. Sairaus saattaa johtaa kuolemaan noin kuukaudessa. Korkeatasoisella hoidolla ennustetta voi parantaa.

Paikalliseen kudosvaurioon, säteilysairauteen tai kuolemaan johtaneita säteilyannoksia on aiheutunut tilanteissa, joissa tavalliset kansalaiset ovat tietämättään käsitelleet voimakkaita teolliseen tai lääketieteelliseen käyttöön valmistettuja säteilylähteitä. Tällaista onnettomuutta ei ole Suomessa koskaan sattunut.

Raskauden aikana on vältettävä turhaa altistusta säteilylle, koska säteilyaltistus sikiökauden aikana lisää syntyvän lapsen riskiä sairastua syöpään. Pienehköillä säteilyannoksilla (<50 mGy) ei ole osoitettu vaikutusta epämuodostumien riskiin.

Sikiönkehityksen herkässä vaiheessa eli alkuraskaudessa (2.-8. raskausviikon aikana) suurehko säteilyannos voi aiheuttaa sikiönkasvun ja hermostonkehityksen häiriöitä . Muita kehityshäiriöitä on havaittu vasta erittäin suurten (usean grayn) annosten jälkeen.

Säteilyaltistus hyvin varhaisessa vaiheessa, ennen kuin raskaus on edes tiedossa, saattaa aiheuttaa varhaisen keskenmenon. Jos raskaus kuitenkin jatkuu eikä sikiö altistu jatkossa säteilylle, syntyvä lapsi on kaiken todennäköisyyden mukaan terve.

Jos ottaa voimakkaan säteilylähteen käteensä, voi vaikea säteilyvaurio syntyä hyvin lyhyessä ajassa. Vaurio ei kuitenkaan tule heti näkyviin. Ensimmäisenä päivänä vaurioitunut ihoalue punoittaa. Vasta parin viikon päästä ihoon saattaa muodostua rakkuloita. Säteilyvaurioiden hoito on vaikeaa ja aikaa vievää. Vielä vuoden päästä altistunut alue saattaa mennä kuolioon, koska sen verenkierto on tuhoutunut. Säteilylle altistuneeseen kudokseen kertyy myös usein sidekudosta, joka voi haitata elimistön toimintaa monin tavoin.
 

Sädehoidossa käytetyt suuret säteilyannokset voivat suurentaa sydän- ja verisuonisairauksien esiintyvyyttä. Myös pienemmillä säteilyannoksilla on viimeaikaisissa tutkimuksissa saatu viitteitä verenkiertoelimistön sairauksien riskin mahdollisesta suurenemisesta Toistaiseksi tieteellinen näyttö ei kuitenkaan ole yksiselitteinen tai kiistaton. UNSCEAR (United Nations Scientific Committee on the Effects of Atomic Radiation) valmistelee tieteellistä arviota pienten säteilyannosten vaikutuksesta sydän- ja verisuonisairauksiin.

Useassa tutkimuksessa on raportoitu silmän linssin takaosan samentumien olevan yleisempiä säteilytyötä tekevillä ryhmillä. Tšernobylin onnettomuuden puhdistustyöntekijöillä on todettu silmän linssin samentumia eli harmaakaihia, jonka esiintymiseen säteilyaltistuksella voi olla vaikutusta. Lääketieteellisiä toimenpiteitä tekevät henkilöt, kuten interventiokardiologit ja interventioradiologit, altistuvat työssään säteilylle. Säteilyä saa usein myös silmän linssi, mikä saattaa johtaa kaihin muodostumiseen, jos annos on riittävän suuri. Linssiin kohdistuvaa annosta voidaan pienentää tehokkaasti käyttämällä suojalaseja tai muita suojavälineitä. Suomalaisessa tutkimuksessa ammatissaan säteilylle altistuneiden lääkärien linssin samentumien riski ei sen sijaan ollut suurempi kuin muilla lääkäreillä. Ero muista maista raportoituihin tutkimuksiin voi johtua siitä, että suomalaisessa tutkimuksessa annoskertymä oli selvästi pienempi.