Johanna Marttila ja Jukka Sovijärvi: STUK nyökyttelee varovaisesti pienreaktoreiden lähisijoittamiselle

Yleinen kiinnostus niin sanottuja pienydinvoimaloita kohtaan tuntuu myös STUKissa. Tutkijoiden ja laitostoimittajien esittelemä uudenlainen teknologia tuo mukanaan mahdollisuuksia, mutta valvovalle viranomaiselle myös haasteita. STUKin näkökulmana on aina ydinenergian turvallinen käyttö, ja ennen kuin turvallisuutta pystytään luotettavasti valvomaan, pitää tekniikka ja laitokset tuntea perinpohjaisesti.

Pienydinvoimaloilla tarkoitetaan yleisesti laitoksia, joiden sähköntuotantoteho on alle 300 megawattia. Vertailun vuoksi Suomen vanhimmat ydinvoimalaitosyksiköt Loviisassa tuottavat hieman yli 500 megawattia kumpikin. Maailmalla on suunnitteilla yli 70 erityyppistä pienydinvoimalaitosta. Jotkut niistä on suunniteltu sähkön, jotkut lämmön tuotantoon ja jotkut tuottamaan sekä sähköä että lämpöä. Laitosten ratkaisuissa on isoja eroja ja reaktorien koot ja turvallisuuspiirteet poikkeavat toisistaan. Osassa laitoksia käytetään turvallisuusjärjestelmiä, jotka tarvitsevat ulkoista käyttövoimaa, kuten sähköä. Toisissa laitosratkaisuissa puolestaan käytetään niin sanottuja passiivisia järjestelmiä, jolloin ulkoista käyttövoimaa ei tarvita. Pumppujen sijaan painovoima kuljettaa veden haluttuun paikkaan.

Oli kyseessä iso tai pieni reaktori, täytyy ihmisiä ja ympäristöä suojella yhtä hyvin. Voisi ajatella, että pienempi teho tarkoittaa onnettomuustilanteessa myös pienempää radioaktiivisen päästön mahdollisuutta. Turvallisuuden näkökulmasta asia on kuitenkin hieman monimutkaisempi ja turvallisuuteen vaikuttavat tekijät on aina arvioitava tapaus kerrallaan. Esimerkiksi reaktorityyppi ja se, kuinka laitos on suunniteltu kokonaisuutena vaikuttavat siihen, kuinka suuri osa reaktorissa olevista radioaktiivista aineista voi onnettomuuden sattuessa päästä laitoksen ulkopuolelle. Arvion tekemiseen tarvitaan monipuolista tutkimukseen ja kokemukseen perustuvaa tietoa, testaamista ja laskelmia.

Vastuu ydinvoimalaitoksen turvallisuudesta on sillä, joka sitä käyttää. Yhteiskunta puolestaan asettaa toiminnanharjoittajalle erilaisia vaatimuksia aina laissa, asetuksissa ja STUKin määräyksissä. Kun laitos ja laitoksen käyttäjä täyttävät nämä vaatimukset, laitosta voidaan käyttää turvallisesti. Toisaalta määräykset ja vaatimukset eivät saa olla tarpeeton este turvallisen laitoksen rakentamiselle ja käyttämiselle.

Viime vuonna Suomessa aloitettiin kansallisen ydinenergialainsäädännön kokonaisuudistus, jossa tavoitteena on ottaa huomioon uudet teknologiat ja liiketoimintamallit. Ensimmäisiä pohdinnan paikkoja pienvoimaloiden ja ydinenergialainsäädännön uudistuksen suhteessa on ollut laitosten sijoittaminen.

Nyt suojavyöhyke on viisi kilometriä

Nykyisin ydinvoimalaitoksia ympäröivät suojavyöhykkeet ja varautumisalueet. Molempien lähtökohtana on ydinvoimalaitoksella tapahtuvan onnettomuuden seurausten rajoittaminen ja laitoksen lähialueella asuvien ihmisten suojelu.

Onnettomuudessa radioaktiivisia aineita saattaa vapautua ilmaan, maaperään sekä pinta- ja pohjavesiin, jolloin lähistön ihmiset ja ympäristö voivat joutua vaaraan. Vakavassa onnettomuudessa radioaktiivisia aineita voi vapautua ilmaan paljon ja levitä sääolosuhteista riippuen laajallekin alueelle. Yksinkertaistettuna voisi sanoa, että mitä kauempana päästöstä on, sitä vähemmän säteilylle altistuu.

Nykyisen ydinturvallisuussäännöstön mukaan voimalaitosta täytyy ympäröidä noin viiden kilometrin etäisyydelle ulottuva suojavyöhyke ja noin kahdenkymmenen kilometrin etäisyydelle laitoksesta ulottuva varautumisalue. Suojavyöhykkeen sisäpuolella ei tulisi olla esimerkiksi sairaaloita, kouluja tai väestökeskittymiä, joiden turvallinen evakuointi onnettomuustilanteessa ei olisi mahdollista. Suojavyöhykkeellä ei myöskään tulisi sijaita yhteiskunnallisesti merkittäviä toimintoja, joihin onnettomuus voisi vaikuttaa. Varautumisalueelle on pelastuslaitoksen yhteistyössä toiminnanharjoittajan kanssa laadittava väestön suojaamista varten ulkoinen pelastussuunnitelma. Vaaran luonteeseen suhteutettuna mahdollisia suojelutoimia ovat esimerkiksi sisälle suojautuminen, joditablettien ottaminen, kulkurajoitukset tai ihmisten evakuointi.

Suojavyöhykkeen ja varautumisalueen koko on määritelty nykyisin käytössä olevien, suurten ydinvoimalaitosten onnettomuuksien seurausten perusteella. Suomessa on paljon harvaan asuttuja alueita, minne ydinlaitoksia on aiemmin pyritty ja pystytty sijoittamaan. Näin ei ole kaikkialla maailmassa ja monessa maassa suurempi väestöntiheys on tarkoittanut ydinlaitosten sijoittumista lähemmäs asutusta. Myös esimerkiksi kaukolämpöä tuottava pienydinvoimalaitos on taloudellisesti kannattavampaa rakentaa lähelle paikkaa, jossa lämpöä tarvitaan. Suojavyöhykkeen ja varautumisalueen määritelmiä, niiden perusteluja ja niihin kohdistuvia vaatimuksia onkin nyt syytä pohtia uudelleen.

Sopiva vyöhykkeen koko on perusteltava

Voisiko pienreaktori siis sijoittua lähemmäs tiheää asutusta kuin nykyinen säännöstö sallii? Me STUKissa varovasti nyökyttelemme tälle kysymykselle. Uudenlaiset suunnitteluratkaisut ja eri kokoiset ydinreaktorit haastavat syvälle iskostuneita tapoja toteuttaa ja varmistaa turvallisuutta.

Ennalta määrättyjen etäisyyksien sijaan haluamme tulevaisuudessa korostaa enemmän toiminnanharjoittajan omaa arviota turvallisuudesta. Lainsäädäntö asettaa tavoitteen ja lupaa hakeva osoittaa, kuinka tavoite saavutetaan. Suojavyöhykkeiden ja varautumisalueiden näkökulmasta tämä tarkoittaisi, että luvanhakijan tekemien ja STUKin tarkastamien analyysien, selvitysten ja laskelmien pohjalta arvioidaan erikseen jokaisen suunnitellun suuren tai pienen voimalan etäisyyden riittävyys. Näiden arvioiden perusteella voidaan asettaa tarvittavat vyöhykkeet yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa.

Konkreettisia askeleita asioiden uudistamiseksi on otettu. STUK on jo aloittanut ydinvoimalaitoksen valmiusjärjestelyistä annetun määräyksen päivittämisen tältä osin. Mietinnän keskiössä ovat juuri ydinlaitosta ympäröivään alueeseen kohdistuvat vaatimukset ja turvallisuustavoitteet.

Ydinenergialain ja sen alaisen sääntelyn kokonaisuudistus on iso työ ja kestää vielä useampia vuosia, mutta tällä yksittäisellä päivityksellä STUK haluaa osaltaan mahdollistaa pienempien ydinvoimalaitosten ensimmäisen lupajärjestelmäetapin – kaavoitusprosessin käynnistämisen. Täytyy kuitenkin muistaa, että ydinlaitoksen etäisyys asutuksesta on vain yksi tekijä monien joukossa. Ydinlaitoksen täytyy olla kokonaisuutena turvallinen ihmisille ja ympäristölle.

Kirjoittajat:

Johanna Marttila on projektikoordinaattori Säteilyturvakeskuksen ydinvoimalaitosten valvonta -osastossa.

Jukka Sovijärvi on säteilysuojelutoimiston toimistopäällikkö STUKin ydinvoimalaitosten valvonta -osastossa.