Katja Kojo: Radon tutummaksi - riski pienemmäksi
Jo 1950-luvulla ymmärrettiin, että radonille altistuminen lisää riskiä sairastua keuhkosyöpään. Maailman terveysjärjestö WHO on luokitellut 122 altistetta syöpää aiheuttaviksi ja radon on yksi näistä. Pitkäaikainen oleskelu korkeassa radonpitoisuudessa lisää riskiä sairastua keuhkosyöpään. Matalassa radonpitoisuudessa oleskelu lisää myös riskiä, mutta vähemmän. Täysin riskitöntä sisäilman radonpitoisuutta ei siis ole olemassa.
Kaikkia radoniin liittyviä keuhkosyöpiä ei voida millään keinoilla estää, sillä kaasumaista radonia on ilmassa kaikkialla. Esimerkiksi ulkoilman radonpitoisuus on noin kymmenen becquereliä kuutiometrissä (Bq/m3). Ihmiset altistuvat väistämättä radonille myös sisällä, sillä jossain on asuttava; rakennusmateriaalien takia sisäilmassa on radonia keskimäärin noin 15 Bq/m3.
Keuhkosyöpiä ilmaantuu, mutta kuinka paljon?
Loppuvuodesta 2022 Säteilyturvakeskus (STUK) ja Tampereen yliopisto julkaisivat tutkimuksen [Kurkela O & co; Lung cancer incidence attributable to residential radon exposure in Finland. Radiation and Environmentan Biophysics, 2022], jossa arvioitiin, montako radonaltistukseen liittyvää keuhkosyöpää Suomessa ilmaantuu vuosittain ja moniko näistä olisi estettävissä. Radonin arvioitiin olevan osallinen 152 – 273 Suomessa ilmaantuvaan keuhkosyöpään joka vuosi. Tutkimuksessa arvioitiin, kuinka monta keuhkosyöpää vähemmän ilmaantuisi, jos radonpitoisuus olisi kaikissa Suomen asunnoissa vain 25 Bq/m3, mikä on hyvin pieni pitoisuus. Tuolloin Suomessa ilmaantuisi vuosittain 97–170 keuhkosyöpää vähemmän kuin nykyään. Arviot ovat lukuvälejä, sillä tutkimuksessa käytettiin erilaisia mallituksia ja oletuksia sekä otettiin huomioon lähdeaineistojen epävarmuudet.
Olisiko sitten mahdollista, että kaikissa suomalaisissa asunnoissa sisäilman radonpitoisuus olisi 25 Bq/m3 tai sitä pienempi? Teoriassa kyllä, käytännössä ei. Maaperässä oleva radon kulkeutuu hyvin harvoin rakennusten toiseen tai sitä ylempiin kerroksiin, joten kerrostaloissa sisäilman suuri radonpitoisuus voi olla ongelma vain ensimmäisten kerrosten asunnoissa. Jos lisäksi kerrostalo on rakennettu materiaalista, jonka radontuotto on pieni tai sitä ei ole, voi radonpitoisuus olla olematon tai hyvin pieni kerrostalojen toisen ja sitä ylempien kerrosten asunnoissa. Kaikki eivät kuitenkaan voi tai halua asua kerrostalossa. Osa suomalaisista asuu pientaloissa, joissa radonpitoisuus johtuu maaperästä tulevan radonkaasun vuodosta sisäilmaan. Se on toki yleensä estettävissä tehokkailla radontorjunta- tai korjausratkaisuilla.
Rakennusmateriaaleista tuleva radontuotto voi tietyissä tapauksissa olla melko voimakasta. Esimerkiksi Kaakkois-Suomessa käytetään usein betonia, jonka radontuotto on voimakasta. Tällaisesta materiaalista rakennetusta rakennuksessa radonpitoisuus on noin 100 Bq/m3, vaikka maaperästä ei sisäilmaan radonia nousisikaan.
Edellä kerrotuista tutkimuksessa arvioiduista ilmaantuvuusluvuista voi laskea, että alle 25 Bq/m3 radonpitoisuudelle altistuvista 55–103 sairastuu joka vuosi radoniin liittyvään keuhkosyöpään. Suurehko lukema johtuu siitä, että iso osa suomalaisista asuu alle 25 Bq/m3 radonpitoisuuksissa ja näin ollen iso osa radoniin liittyvistä keuhkosyövistä myös ilmaantuu tässä ryhmässä. Jos kerran pienillekin radonpitoisuuksille altistuminen voi aiheuttaa keuhkosyöpiä, onko peli sitten menetetty? Ei ole. Aina kannattaa pyrkiä mahdollisimman pieneen radonpitoisuuteen. Mitä pienempi radonpitoisuus, sitä pienempi riski on sairastua.
Edellä olevat keuhkosyöpälukemat perustuvat vain asunnoissa oleviin radonpitoisuuksiin. Mukaan ei ole otettu radonaltistusta työpaikoilla tai muissa oleskelutiloissa. Arvion mukaan suurin osa, noin kolme neljäsosaa, kaikesta radonaltistuksesta tapahtuu kodeissa. Näin ollen, jos suomalaisten radonaltistusta ja radoniin liittyviä keuhkosyöpätapauksia halutaan tehokkaimmin vähentää, tulisi nimenomaan asuntojen sisäilman radonpitoisuuksia saada pienemmiksi. Asunnot kuitenkin ovat kotirauhan piirissä; valvova viranomainen eli kunnan terveydensuojeluviranomainen ei voi määrätä radonmittauksia kodeissa tehtäväksi. Radonmittaukset kodeissa ovat siis pääasiassa asukkaan tai omistajan vastuulla.
Suomessa asuntojen sisäilman radonmittaukset aloitettiin 1980-luvulta, jolloin STUK kampanjoi radonmittauksista yhdessä kuntien kanssa. Näiden kampanjoiden avulla suomalaisia koteja mitattiinkin ahkerasti. Sittemmin kunnalliset, yhteistyössä tehdyt radonkampanjat menettivät syystä tai toisesta hiljalleen suosiotaan. Kampanjamittaukset vähenivät, jonka vuoksi kunnalliset radonkampanjat lopetettiin. Radontiedon jakaminen ja toimet radonpitoisuuden vähentämiseksi kuitenkin jatkuivat ja ovat edelleen yhtä tärkeitä asioita kuin aiemminkin.
Nykyään STUKin arvion mukaan radonmittaus on tehty hiukan useammassa kuin joka kymmenennessä pientaloasunnossa. Kerrostalojen alimpien kerrosten asunnoista on mitattu vielä harvempi. STUK kuitenkin suosittaa, että radonmittaukset tehtäisiin kaikissa Suomen pientaloissa sekä kerrostalojen alimpien kerrosten asunnoissa. Lisäksi STUK suosittaa, että koko Suomessa rakennettaisiin radonturvallisesti. Vain näillä keinoilla voidaan estää ne radoniin liittyvät keuhkosyövät, jotka estettävissä ylipäätään ovat.
Tupakointi lisää radonin aiheuttamaa riskiä
Radoniin liittyvistä riskeistä puhuttaessa pitää aina muistaa puhua myös tupakoinnista. Radonin aiheuttama riski on suurempi tupakoitsijoilla kuin tupakoimattomilla. Moni radonin aiheuttamaksi katsottuun keuhkosyöpään sairastunut ei olisi syöpää saanut, ellei olisi tupakoinut. Saattaakin olla liian suoraviivaista sanoa, että radon aiheuttaa keuhkosyöpiä. Oikeampi tapa voisi olla sanoa, että sisäilman radonaltistumiseen liittyy keuhkosyöpäriskin kasvu. Matalassa radonpitoisuudessa oleskelevilla, jatkuvasti tupakoivilla henkilöillä on noin kymmenen prosentin todennäköisyys saada keuhkosyöpä, kun tupakoimattomilla tämä riski on vain noin puoli prosenttia.
Katja Kojo
Kirjoittaja työskentelee Säteilyturvakeskuksessa ylitarkastajana työpaikkojen radonvalvonnassa.
