Marko Hämäläinen: Suomen ydinmateriaaleja valvovat STUK, IAEA ja Euratom
Uutisista tiedämme, että kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA valvoo ydinmateriaaleja Iranissa. Valvonnan yksi perimäinen tavoite on estää Irania saamasta käyttöönsä ydinaseita. Ydinaseiden leviämisen estämiseksi IAEA valvoo myös Suomea ja käytännössä ihan yhtä tiukasti kuin Irania. Valvonnan kriteerit ovat kaikkialla maailmassa samat. IAEA pystyy tekemään täällä kuitenkin kaiken tarvittavan ja kykenee varmistumaan siitä, että Suomi täyttää sitä koskevat sopimusvelvoitteet, joten Suomi ei ole samalla tavalla uutisotsikoissa.
Ydinmateriaalien valvonnalla pyritään maailmanlaajuisesti estämään ydinaseiden leviämistä ja varmistumaan ydinenergian rauhanomaisesta käytöstä. Ydinsulkusopimus, Non-Proliferation Treaty, eli NPT neuvoteltiin kylmän sodan aikana ja se astui voimaan vuonna 1970. Sen tarkoitus on ydinteknologian viennin mahdollistaminen, samalla varmistaen, että samassa yhteydessä ei ydinaseteknologia leviä uusiin maihin. Sopimuksen kolme kantavaa pilaria ovat ydinenergian rauhanomainen käytön edistäminen, ydinaseiden leviämisen estäminen ja ydinaseriisunta. IAEA toimii ydinmateriaali- eli safeguards-valvonnan kansainvälisenä toimeenpanijana.
Suomi on sitoutunut ydinenergian rauhanomaiseen käyttöön ja ydinaseiden leviämisen estämiseen sekä näihin liittyvään kansainväliseen ydinmateriaalivalvontaan. Suomi myös solmi ensimmäisenä maana kattavan valvontasopimuksen IAEA:n kanssa. Sopimus tuli voimaan vuonna 1972. Tuolloin Suomeen oltiin tuomassa sekä neuvostoliittolaista että länsimaista ydinteknologiaa, joten kansainvälinen neutraali organisaatio valvojana oli Suomelle äärimmäisen tärkeä ja hyvä asia. Järjestelyn avulla voitiin pitää eri blokkien kansalliset valvojat rajojemme ulkopuolella ja välttää mahdolliset suurvaltojen väliset ristiriidat Suomen ydinohjelmista.
Käytännössä valvonnalla varmistutaan siitä, että ydinmateriaaleja käytetään siihen mihin ne on tarkoitettukin, niistä huolehditaan ja niitä säilytetään asianmukaisesti. Toisin sanoen varmistutaan siitä, että ydinmateriaalit ovat siellä missä pitääkin, eikä niitä ole päätynyt vääriin käsiin.
Ydinmateriaalivalvonta kohdistuu kaikkiin ydinmateriaaleihin. Sopimuksessa materiaaleiksi luetaan ydinaineet kuten uraani, torium ja plutonium sekä muut ydinalan tuotteet kuten ydinreaktorin käytössä tarvittavat laitteet, laitteistot ja tietoaineistot.
Suomen valtio vastaa siitä, että toiminta Suomessa on kansainvälisten sopimusten mukaista. Näin ollen IAEA valvoo valtiota eli järjestö varmistuu siitä, että Suomi täyttää sille kansainvälisissä sopimuksissa asetetut velvoitteet: ydinenergian käyttö on rauhanomaista ja ydinenergian käyttö ei edistä ydinaseiden leviämistä.
Euroopan Unioniin liittyessään Suomi tuli myös osalliseksi Euratom-sopimusta, jonka tavoitteena on ollut mahdollistaa ydinenergian käyttäminen kaikissa jäsenmaissa ja varmistua siitä, että ydinaineita käytetään vain ilmoitettuun tarkoitukseensa. Tästä valvonnasta vastaa Euroopan komissiossa Euroopan atomienergiayhteisö, Euratom. Euratom valvoo kaikkia ydinaineita käyttäviä toiminnanharjoittajia niin Suomessa kuin myös koko EU:n alueella.
Suomessa ydinturvallisuuden valvonta kuuluu Säteilyturvakeskukselle (STUK). STUKin tehtävä on huolehtia myös turva- ja valmiusjärjestelyjen valvonnasta sekä ydinaseiden leviämisen estämiseksi tarpeellisesta ydinenergian käytön valvonnasta. STUK varmistuu siitä, että toiminta täyttää suomalaisen lainsäädännön ja määräysten vaatimukset sekä siitä, että IAEA:n ja Euroopan komission ydinmateriaalivalvonnalle asetetut tavoitteet saavutetaan. STUK on siis Suomessa valvoja ja kansainvälisesti valvottavan eli Suomen edustaja.
Ydinalan tärkeimmät toimijat ja valvonnan kohteet Suomessa ovat ydinvoimayhtiöt TVO ja Fortum sekä käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitukseen käyttölupaa hakeva Posiva. Tämän lisäksi valvotaan muutakin ydinalan toimintaa, kuten esimerkiksi VTT:n FiR1-tutkimusreaktorin käytöstä poistoa, uraanin tuotantoon valmistautuvaa Terrafamea, ydinaineita tutkimuksissaan käyttäviä yliopistoja ja tutkimuslaitoksia. Myös ydinalan tutkimus- ja kehittämistoimintaa valvotaan, vaikka toiminnassa ei konkreettisesti käsitellä ydinaineita. Eli käytännössä kansallinen ja kansainvälinen ydinmateriaalivalvonta kohdistuu kaikkeen ydinalaan jollain tavalla liittyvään toimintaan.
IAEA:n ja Euroopan komission on voitava varmistua siitä, että toiminta on sopimusten mukaista eli ydinmateriaaleja käytetään rauhanomaisesti, ilmoitusten mukaisesti, eikä toiminnalla edistetä ydinaseiden leviämistä. Tähän valvontaan käytetään erilaisia valvontalaitteita kuten valvontakameroita ja sinettejä, jonka lisäksi ydinlaitoksiin sekä valvottaviin kohteisiin tehdään tarkastuksia.
IAEA ja Euroopan komissio tekevät Suomessa joka vuosi noin 20 tarkastusta. STUK osallistuu kaikkiin tarkastuksiin ja tekee lisäksi noin 20 omaa ydinmateriaalivalvonnan tarkastusta. Ydinvoimalaitospaikoilla tehtävillä tarkastuksilla todennetaan muun muassa ydinpolttoainenippujen ja muiden ydinaine-erien lukumäärät sekä valvontaa varten toimitettujen tietojen oikeellisuus. Lisäksi tarkastetaan käytettyjen valvontalaitteiden toimivuus ja koskemattomuus.
IAEA:lla ei ole ollut Suomelle huomautettavaa ja se on voinut oman valvontansa johtopäätöksissään todeta, että Suomi on täyttänyt kansainväliset sopimusvelvoitteensa, ja siis STUK on voinut todeta, että suomalaiset ydinalan toimijat ovat täyttäneet niitä koskevat vaatimukset.
STUK julkaisee vuosittain englanninkielisen ydinmateriaalivalvonnan vuosiraportin, viimeisin on ”Implementing Nuclear Non-Proliferation in Finland: Regulatory control, international cooperation and the Comprehensive Nuclear-Test-Ban Treaty: Annual report 2021” ja lisää ydinsulkusopimuksen kansallisesta toimeenpanosta voi lukea Petri Pajun raportista ”Ydinsulku ja Suomi: 50 vuotta ydinsulkusopimuksen kansallista toimeenpanoa”.
