Jyrki Heinonen: Pitääkö olla huolissaan?

Suomeen ei kohdistu suoraa sotilaallista uhkaa eikä säteily- ja ydinturvallisuus ole merkittävästi vaarantunut muustakaan syystä. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö erilaisiin häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin varautumista pitäisi jatkaa, sillä turvallisuusympäristömme on sellaisessa murroksessa, jota ei ole nähty sitten toisen maailmansodan.

Maailma on muuttunut. Kolme vuotta sitten Venäjä laajensi hyökkäystään Ukrainaan avoimeksi rintamasodaksi. Maailma tuomitsi hyökkäyksen laajasti ja apua Ukrainaan on toimitettu siitä saakka. Nyt ollaan tilanteessa, jossa Yhdysvallat on jopa asettunut YK:n yleiskokouksen päätöslauselmaäänestyksessä Venäjän puolelle ja vaatii Ukrainalta toimenpiteitä rauhan pikaiseksi saavuttamiseksi. Säädöspohjaisesta maailmanjärjestyksestä ollaan siirtymässä kohti diilipohjaista järjestystä.

Ukrainan säteily- ja ydinturvallisuus on myös ollut uhattuna useaan otteeseen. Venäjä miehittää Zaporizzjan ydinvoimalaitosaluetta, muiden käyvien laitosten läheisyydessä on raportoitu toistuvasti sotilaallisista toimista ja helmikuussa räjähdelastissa ollut drooni törmäsi Tshernobylin tuhoutuneen reaktorin suojakuoreen.

Myös lähialueellamme tapahtuu koko ajan. Itämerellä on sattunut viimeisten parin vuoden aikana useita tietoliikennekaapeleiden ja kaasuputkien katkeamisia. Viranomaiset ja toiminnanharjoittajat ovat tuoneet julki kymmeniä tiedustelu-, tunkeutumis- tai vahingontekotapauksia omilla vastuualueillaan niin voimalaitoksissa kuin myös muissa kriittisen infrastruktuurin kohteissa.

Kybermaailma on vielä oma, mutta ei suinkaan erillinen saarekkeensa, jossa tapahtuva rikollinen tai muu ei-hyväksyttävä toiminta on räjähdysmäisesti kasvanut. Ja kun kaiken tämän lisäksi ihmiset altistuvat suurelle määrälle tarkoituksellista tai tahatonta mis- ja disinformaatiota, on joskus syytäkin kysyä tuo otsikon kysymys.

Suomi toimii

Suomalainen yhteiskunta on kriisinkestävä. Olemme luoneet vuosien saatossa järjestelmän, jossa viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen ja kansalaisten yhteistoiminnalla turvataan yhteiskunnan elintärkeät toiminnot kaikissa olosuhteissa ja kaikilla tasoilla. Tätä mallia kutsutaan kokonaisturvallisuudeksi.

Noin neljän vuoden välein päivitetään tuota mallia kuvaava Yhteiskunnan turvallisuusstrategia (YTS). Sen tavoitteena on tarjota jokaiselle toimijalle yhteinen viitekehys kokonaisturvallisuuden toteuttamiseksi omista lähtökohdistaan omalla vastuualueellaan. Selonteon uusinta päivitystä jouduttiin odottamaan poikkeuksellisen pitkään, lähes kahdeksan vuotta, mutta toisaalta syykin on selkeä. Toimintaympäristössä alkoi tapahtua sitä tahtia, ettei olisi ollut mielekästä kirjoittaa edes strategisen tason paperia tilanteessa, jossa ensin vaikutti korona historiallisine poikkeusoloineen, sitten Venäjän hyökkäyksestä alkanut Nato-jäsenyysprosessi ja lisäksi vielä kotimaassa jatkunut monia hallinnonaloja koskenut alue- ja paikallishallinnon uudistustyö.

Lopputuotteena on teos, joka määrittelee selkeästi, mitä meidän tulee kyetä suojaamaan ja ylläpitämään. Se kertoo myös toiminta-ajatuksen asian hoitamiseksi sekä vastuutahot, joiden tehtävänä on noita toimia johtaa ja suorittaa. 

Johtava periaate on, että ennen kriisin eskaloitumista tehtävillä varautumistoimilla tuotetaan valmius toimia ja estää tai pienentää haittavaikutuksia. Mikäli tarve syntyy, tuota syntynyttä vastetta, oli se sitten materiaalia, rakenteita, sopimuksia tai osaamista, käytetään kulloisenkin tarpeen mukaisesti ja yhteisvastuullisesti. Yhteistyö eri viranomaisten ja muiden toimijoiden kesken on merkittävässä roolissa vastetoimien onnistumisen kannalta, myös säteilyvaaratilanteessa.

STUK on kokonaisturvallisuuden vastuullinen tekijä

STUKin uudistetun strategian kaikki kolme strategista tavoitetta ovat valmius- ja varautumismielessä erinomaisia. Edellä kuvatulla tavalla olemme osa Suomen kokonaisturvallisuutta ja vieläpä merkittävässä roolissa oman substanssialueemme erikoisosaajana. On vaikea kuvitella muuta toimijaa, jolle media, kansalaiset, muut viranomaiset tai valtiojohto osoittaisivat kysymyksensä ja tietotarpeensa niissä tilanteissa, joissa säteily- tai ydinturvallisuus vaarantuu. Viime vuoden aikana tällaisia tilanteita oli lukuisa joukko. Osa oli kotimaassa tapahtuneita häiriötilanteita, mutta valtaosa koski erityisesti Ukrainan ydinvoimalaitosten turvallisuutta. STUK antoi monta kertaa asiantuntija-arvion tapahtumien seurausvaikutuksista sekä loi muiden viranomaisten kanssa entistä tiiviimpiä toimintatapoja tiedonkulun parantamiseksi ja yhteisen tilanneymmärryksen saavuttamiseksi. 

Valmiusharjoitusten määrää lisättiin ja skenaarioita monipuolistettiin. Perinteisten lakisääteisten kotimaan laitosharjoitusten lisäksi järjestimme itse harjoituksen, johon osallistimme aivan uusia yhteistoimintatahoja hyvinvointialueista alkaen pohtimaan rajojemme ulkopuolelta alkunsa saavaa säteilyvaaratilannetta. Toimialakohtaista osaamista harjoiteltiin lisäksi INEX-kokonaisuuden puitteissa muun muassa alkutuotannon ja jätehuollon toimijoiden kanssa.

STUK on uudistuva ja ennakoiva viranomainen

Tehtävämme on olla aktiivinen jo nyt. Jakamalla aktiivisesti tilannekuvaa viranomaisille sekä viestimällä asiantuntevasti ja rauhoittavasti säteilyn vaikutuksista toteutamme toista strategista painopistettämme. Valvontaroolin lisäksi STUKilla on merkittävä turvallisuusviranomaisrooli ja sitä työtä pitää jatkuvasti tehdä hyvinkin etupainotteisesti. 

Tässä suhteessa eniten työpanosta on kohdistettu Ukrainan ydin- ja säteilyturvallisuustilanteesta kertomiseen. Olemme ”suomentaneet” esimerkiksi Zaporizzjan ydinvoimalaitoksen jäähdytystornin tulipalon vaikutuksia, lukuisien drooni-iskujen merkitystä sekä aivan viimeisimpänä Tshernobylin drooni-iskun mahdollisia tuhovaikutuksia. Olemme aktiivisesti mukana myös uhka-arvioiden laatimisessa koskien ydinaseiden vaikutuksia. 

STUK on hyvinvoiva virasto

Työmme merkittävyys on yksi tärkeistä virastomme hyvinvoinnin kulmakivistä. Viime aikoina valvontatehtävämme rinnalle on entistä voimakkaammin noussut vähintään yhtä merkittäviä valmiuteen ja varautumiseen liittyviä tehtäviä ja velvoitteita. Sekä osaaminen että resurssit ovat olleet aika ajoin tiukassa ja viraston sisälläkin on jouduttu keskustelemaan painopisteistä. Strategiamme lujittaa STUKin roolia niin yhteiskunnan tasolla kuin myös toimialallamme. Hyvinvointia lisää tehtävän ja roolin selkeys, riittävät resurssit sekä tunne osaamisen riittävyydestä.

Näitä kaikkia tulokulmia pyrimme rakentamaan myös vastikään alkaneessa Valmiuden kehittämisohjelmassa, joka pyrkii varmistamaan sen, että STUK kykenee toteuttamaan lakisääteiset tehtävänsä valmiuden säätelyn kaikissa vaiheissa ja olemaan toimintakykyinen, vaikka niin sanotut perinteiset toiminta- ja johtamismallit eivät olisikaan käytettävissä.

Kehittämisohjelma jakaantuu neljään projektiin, joiden nimet kuvaavat hyvin niitä polkuja, joiden kautta tavoitteeseen pyritään: valmiuden suunnittelu, tilannekuva, osaamisen kehittäminen ja tietojärjestelmät. Projektit tuottavat esityksiä aloiltaan, toimivat tiiviissä yhteistyössä keskenään ja varmistavat sen, että muualla kuin STUKissa tehtävä kehitystyö tulee huomioiduksi. Turha tai päällekkäinen työ ei vie asioita eteenpäin. Olemme valmiina.