Pohjoismaat torjuvat radonin haittoja eri keinoin
Radioaktiivinen radon on ihmisten terveyteen vaikuttava ongelma Pohjoismaissa. Tuore raportti antaa yleiskuvan radonin aiheuttamien riskien hallinnasta eri maissa ja selvittää menetelmien samankaltaisuuksia ja eroja.
Nordic-Natin (Nordic Working Group on Natural Ionizing Radiation) raportissa todetaan, että radon on terveyttä uhkaava ongelma etenkin Suomessa, Norjassa ja Ruotsissa. Näissä maissa radonin pitoisuudet asuntojen sisäilmassa ja juomavedessä ovat samaa suuruusluokkaa. Tanskassa ongelma on vähäisempi, ja Islannissa sekä sisäilman että juomaveden radonaktiivisuuspitoisuudet ovat kaiken kaikkiaan erittäin pienet.
Suomessa rakennusten suunnittelua ja toteutusta koskeva radonpitoisuuden viitearvo on 200 becquerelia kuutiometrissä ilmaa (Bq/m3) ja olemassa olevien rakennusten 300 Bq/m3. Jos sisäilman radonpitoisuus on näitä arvoja suurempi, suositellaan toimenpiteitä pitoisuuden pienentämiseksi. Tanskassa viitearvo on 100 Bq/m3 ja Ruotsissa 200 Bq/m3. Norjassa radonin toimenpidearvo on 100 Bq/m3 ja suurin sallittu pitoisuus 200 Bq/m3.
Mittaustulosten tulkinnassakin on eroja maiden välillä. Suomessa ja Norjassa mittaustulosten perusteella tehdään arvio radonpitoisuuden vuosikeskiarvosta, jota verrataan viitearvoon. Muissa maissa vertailu tehdään suoraan mittaustulokseen. Tanskassa ja Ruotsissa viitearvoon vertaaminen tehdään asunnossa tehtyjen mittausten keskiarvoon, kun taas Norjassa se koskee vain olo- ja makuuhuoneissa tehtyjä mittauksia.
Ylitarkastaja Tuukka Turtiainen Säteilyturvakeskuksesta toteaa, että eri Pohjoismaiden vertailu osoittaa, että erot määräyksissä ja mittaustavoissa ovat ymmärrettäviä ja EU:n vuonna 2013 vahvistaman säteilysuojelun perusnormidirektiivin mukaisia.
”Suomessa on muita Pohjoismaita korkeampi viitearvo työpaikkojen radonille, mutta meillä tehdään työpaikkojen radonvalvontaa selvästi enemmän kuin muissa Pohjoismaissa ja järjestetään aktiivisesti valvontaiskuja”, Tuukka Turtiainen toteaa.
Juomaveden raja-arvoissa isot erot
Myös juomaveden laatua koskevat suositukset ja vaatimukset poikkeavat eri Pohjoismaissa toisistaan. Vesilaitoksille asetetut radonpitoisuuden ehdottomat laatuvaatimukset ovat joko 100 becquerelia litrassa (Bq/l) tai 1000 Bq/l. Laatutavoite taas on joko alle 100 tai 300 Bq/l. Yksityisten kaivojen osalta varsinaisia vaatimuksia ei ole, mutta laatusuositukset vaihtelevat 500 ja 1000 Bq/l välillä. Suomessa juomavettä koskevat suositukset ja vaatimukset ovat Pohjoismaista sallivimpia.
Ylitarkastaja Tuukka Turtiainen selittää eroja sillä, että EU:n juomaveden radioaktiivisuusdirektiivi antaa enimmäisarvolle vaihteluvälin 100–1000 Bq/l. Juodun veden radon aiheuttaa nykykäsityksen mukaan ruoansulatuselimistölle vain pienen säteilyannoksen. Valtaosa juomavedenkin aiheuttamasta säteilyannoksesta aiheutuu keuhkoille, kun radonia vapautuu vedestä sisäilmaan esimerkiksi suihkussa, pyykinpesussa tai muussa veden käytössä. Turtiainen korostaakin, että suomalaisia altistaa säteilylle ehdottomasti eniten sisäilmassa oleva radon.
Nordic Working Group on Natural Ionizing Radiation, Nordic-Nat, perustettiin vuonna 2016 ja sen toiminta-ajatuksena on tunnistaa yhteisiä luonnonsäteilyn valvontaan liittyviä haasteita, toteuttaa kehitysprojekteja, ja laatia yhteisiä kannanottoja. Ryhmä tarjoaa kohtaamispaikan kokemusten vaihtoon valvontatyön ja viestinnän edistämiseksi. Yhteistyö myös helpottaa kalliiden laboratorioresurssien tehokasta jakamista. Työryhmän jäsenet tulevat Suomen (STUK), Ruotsin (SSM), Tanskan (SSI), Islannin (GR) ja Norjan (DSA) säteilyturvallisuusviranomaisista.
