Säteilyturvakeskuksen julkaisema Ympäristön säteilyvalvonta Suomessa -vuosiraportti kertoo, mitä luontoon alun perin kuulumattomia radioaktiivisia aineita vuonna 2024 löytyi, mistä niitä löytyi ja kuinka paljon niitä ympäristössä on.
Vuoden 2024 tulokset osoittavat, että ympäristössä olevat keinotekoiset radioaktiiviset aineet ovat pääosin peräisin vuoden 1986 Tšernobylin onnettomuudesta ja ilmakehässä 1950- ja 1960-luvuilla tehdyistä ydinkokeista. Radioaktiivisten aineiden määrä ympäristössä on vähentynyt tasaisesti.
Vuoden 2024 aikana kuudessa ulkoilmasta kerätyssä näytteessä havaittiin vähäisiä määriä muualta kuin ydinasekokeista tai Tšernobylin onnettomuudesta peräisin olevia keinotekoisia radioaktiivisia aineita, joiden alkuperää ei voitu varmuudella selvittää.
Ympäristön keinotekoisten radioaktiivisten aineiden aiheuttama säteilyaltistus suomalaisille viime vuonna oli alle 0,02 millisievertiä (mSv), mikä on hyvin vähän suomalaisten vuotuiseen keskimääräiseen säteilyannokseen 5,9 mSv verrattuna. Valtaosa suomalaisten säteilyaltistuksesta tulee sisäilman radonista eli on peräisin luonnon radioaktiivisuudesta.
Tulokset osoittavat, että vuoden 2024 aikana ympäristöön ei tapahtunut sellaisia radioaktiivisten aineiden päästöjä, joilla olisi haittavaikutuksia ihmisen terveydelle tai ympäristölle Suomessa.
Tšernobylin cesiumia löytyy yhä
Ainoat merkittävät keinotekoisten radioaktiivisten aineiden lähteet ovat vuosikymmenten takaa. 1950- ja 1960-luvuilla ilmakehässä tehdyistä ydinasekokeista ja vuoden 1986 Tšernobylin ydinvoimaonnettomuudesta peräisin olevaa radioaktiivisuutta mitataan ympäristönäytteistä vieläkin, joskin vuosi vuodelta yhä vähemmän.
Muutamassa STUKin viime syksynä mittaamassa metsäsieninäytteessä radioaktiivisen cesium 137:n (Cs-137) pitoisuus ylitti vieläkin raja-arvon 600 becquereliä kilossa. Tätä pitoisuutta ei suositella ylitettäväksi, kun saatetaan markkinoille luonnonvaraista riistaa, metsämarjoja ja -sieniä sekä järvikaloja. Elintarvikkeiden käyttäminen on kuitenkin turvallista, eikä metsäsienien runsaskaan käyttö aiheuta merkittävää säteilyaltistusta.
Itämerestä kerätyissä näytteissä näkyy myös Tšernobylin onnettomuudesta peräisin oleva Cs-137. Kuten muissakin ympäristönäytteissä, Itämerestä kerättyjen näytteidenradioaktiivisuuspitoisuudet ovat laskussa.
Luotettavaa tietoa ympäristön tilasta
Säteilyturvakeskuksen (STUK) ympäristön valvontaohjelma on suunniteltu niin, että vähäisetkin radioaktiivisuuden muutokset ympäristössä havaitaan ja niihin pystytään tarvittaessa reagoimaan. Koska säteilyä on kaikkialla, STUK myös löytää sitä kaikkialta. Johtaja Pia Keski-Jaskarin mukaan tarkat mittausmenetelmät ja hyvin suunniteltu ympäristön säteilyvalvontaohjelma antavat luotettavan kuvan suomalaisen ympäristön radioaktiivisuudesta:
”Säteilyvalvontaohjelma on suunniteltu siten, että sen avulla voidaan havaita vähäisetkin radioaktiivisuuden muutokset ympäristössä, reagoida muutoksiin, arvioida ihmisen saamia säteilyannoksia sekä tarvittaessa suunnitella ja neuvoa toimenpiteitä annosten pienentämiseksi. Säteilyvalvontaohjelman avulla ylläpidetään asiantuntemusta ja valmiutta reagoida nopeasti ja oikein poikkeaviin säteilytilanteisiin.”
Säteilyvalvontaa tehdään mittaamalla ulkoisen säteilyn annosnopeutta reaaliajassa säteilyvalvontaverkolla, jatkuvalla ulkoilman sekä laskeumanäytteiden keräyksellä sekä määräajoin tehtävin näytteenotoin pinta- ja juomavedestä, maidosta, elintarvikkeista ja jätelietteistä. Lisäksi valvontaohjelmaan sisältyy ihmisten kehossa olevien radioaktiivisten aineiden seuranta sekä Itämeren radioaktiivisuuden seuranta.
