Radioaktiivisen vedyn eli tritiumin vuoto matala- ja keskiaktiivisen jätteen loppusijoituslaitoksessa Eurajoen Olkiluodossa ei vaikuta merkittävästi säteilytilanteeseen varastossa eikä lainkaan varaston ulkopuolella. Selvitysten perusteella tritiumvuodon lähde on todennäköisesti valtion pienjätteet. Vuoto on niin pieni, ettei toimille vuodon rajoittamiseksi ole tarvetta.

Viime vuoden alussa Säteilyturvakeskus (STUK) kertoi, että Olkiluodon kallion sisään rakennetussa matala- ja keskiaktiivisen radioaktiivisen jätteen loppusijoitus- ja välivarastointitiloissa (VLJ-luola) havaittiin vähäinen tritiumvuoto. STUK ja Teollisuuden voima (TVO) ovat seuranneet VLJ-luolan tritiumpitoisuuksia ja selvittäneet vuodon alkuperää reilun vuoden ajan muun muassa tritiummittauksilla VLJ-luolan eri tiloissa sekä arvioimalla varastoitujen ja loppusijoitettujen jätteiden kirjanpitoa.

Mittausten perusteella tritiumpitoisuudet VLJ-luolassa olevassa valtion pienjätevarastossa ovat vaihdelleet välillä 80–190 becquereliä kuutiometrissä ilmaa (Bq/m³) ja loppusijoitustilojen yläpuolella olevassa tilassa välillä 20–60 Bq/m³. Seurannan aikana tritiumpitoisuus luolassa ei ole merkittävästi muuttunut. Havaittu vaihtelu johtuu VLJ-luolan olosuhteiden muutoksista.

VLJ-luolassa mitatut säteilyn annosnopeudet ovat jokseenkin samansuuruiset kuin Suomessa mitattu luonnon taustasäteily yleensä. Tritiumvuoto ei vaikuta esimerkiksi luolassa työskentelevien henkilöiden tai ympäristön säteilyturvallisuuteen. STUK ja TVO seuraavat edelleen säännöllisesti säteilypitoisuuksia, mutta STUK ei näe muihin toimenpiteisiin tarvetta.

Olkiluodon loppusijoitus- ja välivarastointitiloihin sijoitetaan TVO:n omien jätteiden lisäksi Suomen valtion vastuulla olevia radioaktiivisia jätteitä

TVO loppusijoittaa Olkiluodon ydinvoimalaitoksessa syntyvän matala- ja keskiaktiivisen jätteen VLJ-luolaan. Käytettyä ydinpolttoainetta luolassa ei ole. Luolassa on omat loppusijoitustilat matala-aktiivisille jätteille ja keskiaktiiviselle jätteelle.

VLJ-luolassa on myös Suomen valtion vastuulla olevia teollisuudesta, sairaanhoidosta ja tutkimuksesta peräisin olevia radioaktiivisia jätteitä. Tritiumpitoisia jätteitä ovat esimerkiksi vanhojen kompassien itsevalaisevat osat, aseiden tähtäimet ja itsevalaisevat julkisten tilojen poistumisopasteet. Osa valtion vastuulla olevista jätteistä on loppusijoitettuna jätesiiloihin, osa varastoituna väliaikaisesti VLJ-luolaan rakennettuun pienjätevarastoon odottamaan loppusijoittamista.

Olkiluodon VLJ-luolan käytöstä ja turvallisuudesta vastaa TVO. Valtion pienjätteet ovat kuitenkin välivarastoinnin aikana ja loppusijoituksen jälkeen täysin valtion vastuulla. Valtion vastuita hoitaa Suomen valtion ja TVO:n tekemän sopimuksen mukaan STUK. Vastuunjako ei ole täysin selkeä, sillä STUK myös valvoo loppusijoituksen turvallisuutta. STUK etsii vastuiden jakautumiseen parhaillaan ratkaisua yhdessä Sosiaali- ja terveysministeriön kanssa.

Tritium (3H) on vedyn radioaktiivinen isotooppi. Tritium-ytimessä on yksi protoni ja kaksi neutronia.

Tritiumin puoliintumisaika on 12,3 vuotta. Yhden tritiumgramman aktiivisuus on 356 terabecquereliä. Se hajoaa beeta-miinus-hajoamisella helium-3:ksi, elektroniksi ja antineutriinoksi. Syntyvän elektronin energia on hyvin matala, keskimäärin 5,7 kiloelektronivolttia.

Matalan energiatason takia tritiumin hajoamisessa syntyvän beetasäteilyn kantama on hyvin lyhyt, ja se pysähtyy jo ihon kuolleeseen pintakerrokseen. Siksi tritium voi aiheuttaa terveyshaittoja vain, jos sitä pääsee elimistön sisään. Säteilyn matalan energiatason ansiosta tritium aiheuttaa pienen säteilyannoksen suhteessa sen aktiivisuuteen.

Tritiumia on päässyt ympäristöön ilmakehässä tehtyjen ydinkokeiden seurauksena. Maapallolla on myös tritiumia, joka on syntynyt ilmakehässä avaruudesta tulevan kosmisen säteilyn vaikutuksesta. 90 prosenttia maapallolla olevasta tritiumista on valtamerissä. Tritiumia pääsee hyvin pieniä määriä ympäristöön myös ydinvoimaloista.