Jaakko Leino: Tritiumhavainnot Olkiluodon voimalaitosjäteluolassa - mistä on kyse?

Olkiluodon voimalaitosjätteen loppusijoituslaitoksessa tehdyt tritiumhavainnot saivat äskettäin mediassa runsaasti huomiota. Uutisointi sai alkunsa STUKin käytön tarkastusohjelman mukaisten tarkastusten kolmannesvuosiraportoinnista Olkiluodon laitoksella.

Toimittaja Jami Jokinen kirjoitti Länsi-Suomi-sanomalehteen asiasta hyvän ja asiapitoisen artikkelin. Juttua siteerattiin runsaasti suomalaisissa medioissa, jolloin asia ja sen merkitys muuttuivat ja taidettiin juttuun sotkea muita ydinlaitoksiakin.

Jami Jokinen kirjoitti siteerausten jälkeen vielä kommentin viestinnän vaikeudesta, kun on kyseessä ydinenergiaan tai ydinjätteisiin liittyvä uutisointi. Tähän on alan ajankohtaisista valvonta-asioista viestivän viranomaisen helppo yhtyä. STUKin arvot, rohkeus ja avoimuus, kannustavat kuitenkin yrittämään ja väärinymmärrystenkin uhalla koitan selittää mistä oli kyse.

Olkiluodon ydinvoimalaitoksen alueella on kallioon louhittu noin sata metriä syvä voimalaitosjäteluola, lyhyemmin VLJ-luola. Sinne loppusijoitetaan ydinvoimalaitosten käytön aikana syntyvää matala- ja keskiaktiivista jätettä. Lisäksi myöhemmin ydinvoimalaitoksia käytöstä poistettaessa syntyvää radioaktiivista jätettä on tarkoitus loppusijoittaa luolaan. Käytöstäpoistojätekin on matala- ja keskiaktiivista.
Korkea-aktiivinen jäte on pääasiassa käytettyä ydinpolttoainetta ja sen loppusijoittamista varten Posiva vasta rakentaa Olkiluotoon omaa loppusijoituslaitosta.

Olkiluodon voimalaitosjäteluolan matala-aktiivisen jätteen siilo. Kuva: Teollisuuden Voima (TVO).

Olkiluodon voimalaitosjäteluolan matala-aktiivisen jätteen siilo. Kuva: Teollisuuden Voima.

Olkiluodon voimalaitosjäteluolassa varastoidaan ja loppusijoitetaan myös Suomen valtion vastuulla olevia pienjätteitä. Valtion pienjätteet ovat esimerkiksi teollisuudessa, sairaanhoidossa tai tutkimuksessa syntyneitä radioaktiivisia jätteitä.

Säteilylaki vaatii, että toiminnanharjoittajan on huolehdittava toiminnassa syntyvien radioaktiivisten jätteiden vaarattomaksi tekemisestä. Tätä kutsutaan huolehtimisvelvollisuudeksi. Aina toiminnanharjoittaja ei kuitenkaan syystä tai toisesta täytä huolehtimisvelvollisuuttaan. Syy voi olla esimerkiksi se, ettei käytettyä säteilylähdettä voida palauttaa valmistajalle korkean hinnan vuoksi tai sitten se, että valmistaja ei ole enää toiminnassa esimerkiksi konkurssin vuoksi.

Säteilylain mukaan valtio huolehtii tällaisessa tilanteessa radioaktiivisten jätteiden vaarattomaksi tekemisestä. Käytännössä tämä on tarkoittanut sitä, että STUK tai kolmas toimija pakkaa ja huolehtii, että radioaktiiviset jätteet siirtyvät valtion haltuun. On tarkoituksenmukaista loppusijoittaa valtion pienjätteet jo olemassa olevaan loppusijoitusluolaan.

Kuinka merkittäviä nuo Olkilkuodon VLJ-luolan tritiumhavainnot sitten olivat turvallisuuden kannalta? Tritiumia havaittiin hyvin pieniä pitoisuuksia verrattuna esimerkiksi koko VLJ-luolassa olevien jätteiden sisältämään tritiumiin. Mitatut pitoisuudet luolasta otetuissa vesinäytteissä ovat suuruusluokaltaan sellaisia, että mikäli mitattua vettä käyttäisi jatkuvasti juomavetenä, jäisi tritiumista saatava vuosiannos merkittävästi alle juomaveden annoskriteerin, joka on 0,1 millisievertiä (Maailman terveysjärjestö, WHO). Vettä saisi siis juoda, jos se muilta ominaisuuksiltaan juotavaksi kelpaisi.

Toiselta kantilta katsottuna koko VLJ-luolan tritiuminventaari on samaa suuruusluokkaa kuin Olkiluodon ydinvoimalaitosten sallittu vuotuinen tritiumpäästö meriveteen. Kannattaa myös muistaa, että ydinvoimalaitosten sallitut radioaktiivisten aineiden päästöt ovat hyvin konservatiivisia eli paljon alle sen, minkä voitaisiin ajatella vaikuttavan ihmisten tai ympäristön turvallisuuteen.

Myös radionuklideissa on eroja. Tritium kuuluu vähiten terveydelle haitallisiin radioaktiivisiin aineisiin. Tritium on heikko beetasäteilijä, jonka säteilyvaikutukset ihmisille ovat hyvin pieniä. Havaittujen tritiumpitoisuuksien perusteella VLJ-luolan tritiumilla ei ole vaikutusta Olkiluodon vuosittaiseen väestöannokseen eikä työntekijöille VLJ-luolassa.

Mitattujen pitoisuuksien perusteella matala- ja keskiaktiivisen jätteen loppusijoituslaitoksesta aiheutuu konservatiivisesti arvioiden 0,05 mikrosievertin annos laitoksessa vierailijalle ja laitoksen työntekijälle 0,2 mikrosievertin annos vuodessa. Konservatiivisuus tarkoittaa tässä, että arvioidaan suurimmat mahdolliset aiheutuvat annokset. Mahdollinen säteilyannos on siis mitätön. Esimerkiksi luonnon taustasäteily Suomessa on paikasta riippuen 0,04–0,30 mikrosievertiä tunnissa, jolloin vastaavan annoksen saa noin tunnissa ihan vain ulkona olemalla. Suomalainen altistuu säteilylle muuallakin kuin luonnossa liikkuessaan, suomalaisten keskimääräinen säteilyannos on 5,9 millisievertiä vuodessa. Näihin arvioihin perustuen matala- ja keskiaktiivisen jätteen loppusijoituslaitokselle ei ole asetettu käyttörajoituksia.

""

Suomalaisen keskimääräinen säteilyannos vuodessa eri lähteistä.

Tritiumin suhteellisen lyhyestä puoliintumisajasta (12,3 vuotta) johtuen tritiumtilanteella ei ole myöskään vaikutusta VLJ-luolan sulkemisen jälkeiseen turvallisuuteen. Miksi STUK sitten piti tritiumhavaintoja merkittävänä? Syitä on monta. Tritiumin alkuperästä ei ole tarkkaa tietoa, vaikutukset työtekijöihin ja väestöön tulee arvioida ja seurantamittauksia tulee jatkaa. Lisäksi asian selvittäminen voi antaa lisätietoa radioaktiivisten jätteiden käsittelystä ja pakkaamisesta ennen loppusijoitusta, ettei vastaavaa tapahtuisi uudelleen tritiumin tai jotain muita nuklideja sisältävän jätteen kohdalla.

Tritiumin lähteitä VLJ-luolassa voivat olla ydinvoimalaitoksen huoltojätteet sekä valtion pienjätteet. Suurimmat tunnistetut tritiumlähteet ovat valtion pienjätteitä, joita on sekä loppusijoitettu ja välivarastoituna pienjätevarastossa. Myös tämä pienjätevarasto on VLJ-luolassa. Se mistä tritiumpäästö on peräisin, on kuitenkin vielä epäselvää. Asian selvittely on vielä kesken ja tarvittavat jatkotoimenpiteet määrittyvät selvityksien mukaisesti.

Olkiluodon voimalaitosjäteluolan käytöstä ja luolan turvallisuudesta vastaa Teollisuuden Voima Oyj ja valtion pienjätevarastotilasta on vastuussa STUK. Valtio on vuokrannut varastotilan TVO:lta. Varastotilassa välivarastoidaan valtion pienjätettä ennen sen loppusijoittamista. STUK on riippumaton viranomainen ja tällainen järjestely, jossa STUK sekä operoi että valvoo toimintaa, on riippumattomuuden kannalta hankala. STUK on tunnistanut tilanteen hankaluuden jo pitkään.

Vuonna 2022 Kansainvälisen atomienergiajärjestön, IAEA:n arviointityöryhmä arvioi, kuinka hyvin Suomen säteily- ja ydinturvallisuusvalvonta täyttää IAEA:n viranomaisvalvontaa koskevat vaatimukset. Arviointiryhmä kiinnitti huomiota myös tähän STUKin kaksoisrooliin ja antoi suosituksen erottaa vastuu valtion omistaman radioaktiivisen jätteen käytöstä ja valvonnasta siten, että STUK ei enää vastaa varastotilan käytöstä, vaan vain ja ainoastaan valvonnasta.

Tilanteen ollessa toistaiseksi sellainen kuin se on, STUKissa pidetään riippumattomuutta yllä järjestämällä valvonta eri osastolla kuin varastotilan operointi. Tilanne ei silti ole kestävä. Järjestelyn muuttamiseksi on ponnisteltava, jotta vastuut pysyvät selkeinä ja kyky huolehtia jätteistä turvallisesti varmistetaan.

Henkilökuva blogin kirjoittaja Jaakko Leinosta.

Kirjoittaja Jaakko Leino on Ydinjätteiden ja ydinmateriaalien valvonta -osaston johtaja Säteilyturvakeskuksessa