Tšernobylin onnettomuudesta 40 vuotta

Äkilliseen säteilysairauteen ja säteilypalovammoihin kuoli lähiviikkoina 30 henkilöä. Myöhempinä vuosina sairastuneista muutamia on kuollut luuytimen lamaantumiseen sekä mahdollisesti säteilyn aiheuttamaan syöpään.

Tšernobylin jodilaskeuma on lisännyt lasten kilpirauhassyöpää onnettomuuden lähialueilla, ja erityisesti alle 15-vuotiaina altistuneilla. Lapsilla on todettu yli 6000 tapausta. Varhaisvaiheen kilpirauhassyöpä on usein hoidettavissa, joten alle 20 heistä on menehtynyt syöpään. Aikuisena altistuneilla syöpävaara on pienempi. Kaikkiaan kolmen eniten laskeumaa saaneen maan väestössä (Venäjä, Ukraina , Valkovenäjä) on raportoitu yli 11 000 kilpirauhassyöpää, mutta vain osan näistä katsotaan johtuvan ydinvoimalaitoksen onnettomuuden laskeumasta.

Onnettomuusalueen puhdistustöihin osallistuneilla säteilyannokset olivat huomattavasti suurempia kuin muussa väestössä. Heidän terveydentilaansa seurataan erityisen tarkkaan edelleen.

Laskennallisesti ylimääräisiä syöpäkuolemia Tšernobyl-altistuksesta tulee olemaan tuhansia. Tähän kuluu kuitenkin 80 vuotta eli kokonainen elinikä, ja samana aikana miljoonat ihmiset tulevat kuolemaan syöpään muista syistä. Tästä syystä Tšernobylin uhrien kokonaismäärää ei voida todeta eikä syöpäsairastavuudessa havaita tästä johtuvaa nousua. Tästä poikkeuksena ovat ensimmäisten vuosien niin sanotut puhdistustyöntekijät, joita oli noin 226000. Heidän joukossaan on odotettavissa tuhatkunta ylimääräistä syöpäkuolemaa, kun taustalla on noin 45000 syöpäkuolemaa muista syistä (viidesosa kaikista ihmisistä kuolee aikanaan syöpään). Tämä on sellainen ylimäärä, jota mahdollisesti tulevaisuudessa voidaan havaita käynnissä olevan seurantatutkimuksen ansiosta.

Lisätietoa vaikutuksista väestöön Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus -sivulla

Pahiten saastuneilta alueilta Tšernobylin ympäristössä ihmiset voitiin viedä pois ja ihmisten säteilyaltistusta voidaan myös monin eri keinoin muutoinkin vähentää. Kasvit ja eläimet ovat tässä suhteessa eri asemassa, ja monien eliöiden saamat säteilyannokset Tšernobylin ympäristössä olivat - ja ovat edelleen - huomattavan korkeita. Erilaisia mutaatioita ja kehityshäiriöitä on raportoitu muun muassa myyrissä, vesi- ja maakasveissa ja vesieliöissä Tšernobylin ympäristössä. Toisaalta eliökunta on myös useilla alueilla hyötynyt siitä, että ihmiset on siirretty sieltä pois ja alueet on jätetty luonnontilaan.

Lisätietoa vaikutuksista eläimiin ja ekosysteemiin Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus -sivulla.

Tšernobyl-laskeuma levisi Suomeen erittäin epätasaisesti. STUKin internetsivuilla näkyy Cs-137-laskeuman jakautuminen Suomeen. Siinä Suomi on jaettu viiteen alueeseen Cs-137-laskeuman mukaan. Alueella 1 on vähiten laskeumaa ja alueella 5 eniten laskeumaa.

Laskeuman mukana maan pinnalle tullut cesium-137 'laimenee' maata muokatessa ja siirtyy pinnasta syvemmälle. Se sitoutuu viljelysmaassa tiukasti hienojakoiseen maa-ainekseen.Se sitoutuu viljelysmaassa tiukasti hienojakoiseen maa-ainekseen, joten viljelyskasvien cesiumpitoisuudet ovat tyypillisesti pieniä. Sen sijaan metsäympäristössä cesium-137 pysyy kauan orgaanisessa pintakerroksessa ja on kasveille ja sienille käyttökelpoisessa muodossa. Samoin järvissä cesium-137 säilyy kauan ravintoketjussa. Luonnosta saatavien tuotteiden käytölle ei ole säteilyn takia rajoituksia, mutta tuotteita kannattaa syödä monipuolisesti, eri kala-lajeja ja eri sienilajeja. Kalalajien osalta pitoisuudet ovat korkeimmat petokaloissa ja pienimmät ei-petokaloissa. Metsämarjojen pitoisuudet ovat huomattavasti pienemmät kuin sienten. Sienilajien välillä on cesium-137-pitoisuuksissa eroja ja keittämisessä poistuu valtaosa sienten cesium-137:sta keitinveden mukana.

Cesium-137-laskeuma Suomessa kunnittain 

Mahdollisuus, että Tšernobylin laskeuma olisi vaikuttanut kilpirauhasen toimintaan Suomessa, on täysin poissuljettu. Kilpirauhasen vajaatoiminnan yleisin aiheuttaja on kilpirauhastulehdus, jota on useita muotoja. Se voi olla bakteerin tai viruksen aiheuttama, mutta useimmiten se on sisäsyntyinen eli syy on tuntematon. Paikalliset havainnot jonkin sairauden määrän vaihtelusta eivät välttämättä ole tieteellisesti perusteltuja. Jos havainto kuitenkin on oikea, syynä voi olla sattuma tai jokin muu tekijä, ei kuitenkaan säteily.

On totta, että ainoa syöpälaji joka on ollut liitettävissä Tšernobyl-laskeumaan on kilpirauhassyöpä. Tämä koskee kuitenkin vain lähiympäristössä asuvia (Valko-Venäjä, pohjois-Ukraina ja länsi-Venäjä) ja sielläkin selkeästi vain lapsuudessa altistuneita. Mitään näyttöä ei ole siitä, että aikuisena altistuneilla olisi lisääntynyt kilpirauhassyövän riski. On hyvä muistaa, että syöpä on yleinen tauti, johon on lukuisia muita syitä kuin säteily.

Suomessa ei ole terveysseurannoissa havaittu Tšernobylin aiheuttamaa lisäystä syövässä eikä epämuodostumien tai mutaatioiden määrässä. Sen sijaan Tšernobylin ympäristössä Valko-Venäjällä ja Ukrainassa havaittiin selvä lisäys lasten kilpirauhassyövässä, mikä johtui radioaktiivisesta jodista. Jodille lapset altistuivat sekä hengitysilman että maidon kautta ja osa sikiökaudella äidin kohdussa. Suomessa maidon jodipitoisuudet jäivät hyvin pieniksi, koska lehmät olivat vielä sisäruokinnassa huhtikuun lopulla. Ilmassakin jodipitoisuudet olivat meillä erittäin pieniä verrattuna Tshernobylin lähialueisiin.

Lasten kilpirauhassyöpätapausten lisäksi ei ole löydetty varmaa yhteyttä muiden terveysvaikutusten ja säteilyn välillä. Esimerkiksi lasten leukemiat eivät lisääntyneet eikä säteilyaltístuksen ja raskauden aikaisten häiriöiden välillä todettu yhteyttä edes pahiten saastuneilla alueilla. Vuosina 1985-1986 syntyneet suomalaiset voivat turvallisin mielin suunnitella tulevaisuutta ja perheen perustamista.

Tšernobylin laskeumassa oli vallitsevana radionuklidina pitkäikäinen cesium-137. Keinokuiduissa cesiumia ei ole. Luonnonkuidut ovat viljelykasveja, jotka kasvavat runsaasti ravinteita sisältävässä maassa. Tällaisesta maasta cesiumin siirtyminen kasveihin on hyvin vähäistä. Lisäksi kuitujen vahva prosessointi kankaan valmistuksen yhteydessä poistaa ne vähätkin cesium-määrät, joita kasveissa saattaisi olla. Eläimillä (ja ihmisellä) laskeumassa mahdollisesti ollut cesium kulkeutuu lihakseen, joten villassa sitä ei ole, ei myöskään Tšernobylin lähistöllä valmistetuissa vaatteissa.

Moskovassa sai vähemmän säteilyä Tšernobyl-laskeumasta kuin Suomessa.

Tšernobyliin jäi paljon vuoden 1986 onnettomuudesta aiheutuneita ydinjätteitä.

Tuhoutuneen nelosreaktorin voimakkaasti radioaktiivinen sydän levisi osin ympäristöön, mutta pääosa materiaalista jäi raunioituneen reaktorirakennuksen jäänteisiin.

Raunioiden päälle Neuvostoliiton hallitus rakennutti vielä samana vuonna sarkofagiksi kutsutun suojarakennuksen. Vaikeissa olosuhteissa, voimakkaan säteilyn alaisena rakennettua sarkofagia ei saatu ilmatiiviiksi eikä myöskään rakenteellisesti kovin kestäväksi.

Rakennuksen ulkopuolella pahimmin saastuneita rakenteita ja maata koottiin onnettomuuden jälkeen satoihin maahautoihin laitospaikan ympäristöön.

Ukrainan itsenäistyttyä 1990-luvun alussa aloitettiin kansainväliset yhteishankkeet Tšernobylin laitospaikan saattamiseksi pysyvästi turvalliseen tilaan. Tätä varten perustettiin Euroopan Jälleenrakennus- ja kehityspankin yhteyteen Tšernobylin suojarakennusrahasto, jota myös Suomen hallitus tukee. Rahaston päähanke on rakentaa sarkofagin päälle uusi ilmatiivis suojarakennus, josta radioaktiivisia aineita ei pääse vapautumaan ympäristöön ja jonka suojassa sarkofagi ja rauniot voidaan vähitellen purkaa ja pakata kuljettaviksi erikseen rakennettavaan loppusijoitustilaan. Näille tehtäville suunniteltu aikajänne on sata vuotta. Uuden suojarakennuksen on määrä valmistua vuonna 2017.

Uuden suojarakennuksen rakentamisen valmisteluna on pantu toimeen lukuisia pienempiä hankkeita. Rapautunutta sarkofagia on mm. vahvistettu sortumisen estämiseksi. Tšernobylin ydinvoimalaitoksen kolme muuta reaktoria on myös vuosien mittaan pysäytetty ja niiden purkamiseen liittyviä toimenpiteitä on menossa.

Tšernobylin voimalaitosta ympäröi säteilyarvojen perusteella määritelty suljettu suojavyöhyke, jonka säde on 30 kilometriä. Tilapäinen oleskelu tällä alueella ei ole vaarallista, mutta pysyvä asuminen tai maatalouden harjoittaminen ei ole sallittua. Säteilyä aiheuttavat reaktorin räjähtäessä ympäristön maaperään levinneet reaktorisydämen radioaktiiviset aineet. Aineiden poiskerääminen ei ole käytännössä mahdollista. Ympäristön säteilytaso pysyy poikkeuksellisen korkeana erityisesti muutaman kilometrin säteellä vielä tuhansia vuosia.

Luonnon eläimistöä ja kasvistoa jätteet eivät häiritse siinä määrin, että haittavaikutuksia olisi huomattu. Päinvastoin seudun alkuperäinen eläimistö on lisääntynyt ja monipuolistunut, kun ihmisten toiminta ei ole niille haitaksi.

Säteilyannos ja sen merkitys ihmisen terveydelle on  huonekalujen sisältämän cesium-137:n tapauksessa käytännössä merkityksetön. Altistumista voidaan verrata asumiseen hirsitalossa, mikä aiheuttaa Suomessa vain pienen osan rakennusmateriaaleista saatavasta hyväksyttävästä annoksesta. Huonekalun puuosat voivat sisältää vain erittäin pienen määrän jotakin radioaktiivista isotooppia, eikä puusta tehty huonekalu voi olla merkittävä säteilylähde.

Mänty ei puulajina aiheuta sen suurempaa riskiä kuin muutkaan pohjoisten metsien puulajit. Puutavara on Suomessa erittäin vähän kontaminoitunut Tšernobyl-laskeumasta. STUK tutkii sekä metsien että puutavaran radioaktiivisuutta. Tiedossani ei ole sellaista tuontipuun alkuperää, joka tulisi ottaa kysymyksenne johdosta erityisesti huomioon.

Lisätietoa metsien tuotteista Säteily- ja ydinturvallisuus -kirjasarjan Säteily ympäristössä -teoksen luvussa 6: Radioaktiiviset aineet ja ravinto (pdf)

Tšernobylin laskeuma levisi erittäin epätasaisesti Suomeen. Eniten laskeumaa saaneet alueet sijoittuvat Keski-Suomeen ja Hämeeseen kun taas Lappiin ja Itä-Suomeen laskeumaa tuli vain vähän. Kartta cesium-137 laskeuman jakautumisesta Suomeen löytyy STUKin internetsivulta. Kartassa Suomi on jaettu laskeumatasoltaan viiteen vyöhykkeeseen, joista vyöhyke 5 sai eniten laskeumaa ja alue 1 vähiten. STUKin sivuilta löytyy myös tiedot laskeumasta kunnittain.

Jos juomavesi tehdään pintavedestä, niin siihen tulee laskeumasta radioaktiivisia aineita, jos laskeuma tulee avoveden aikana. Jos käytetään pohjavettä juomaveden raakavedeksi, laskeumalla ei ole siihen välittömiä vaikutuksia. Ainoastaan avoimina olevat pohjavesilähteet joutuvat laskeuman kohteiksi, muuten pohjavesi on suojassa laskeumalta maakerrosten alla. Pintaveden tapauksessa cesium-137 väheni Tšernobylin onnettomuuden jälkeen nopeasti vedestä, jo muutamassa kuukaudessa alle puoleen eniten laskeumaa saaneilla alueilla. Lisäksi pintaveden käsittelyprosessi vesilaitoksilla poistaa osan radioaktiivisesta cesiumista.

Tšernobyl-laskeuma Suomessa kunnittain