Säteilyturvakeskus havaitsi Imatralla maaliskuussa kerätyissä ilman hiukkasnäytteessä pienen määrän radioaktiivista kobolttia. Aineen pitoisuus oli niin pieni, että siitä ei ollut haittaa ihmisille tai ympäristölle.
Imatralla ulkoilmasta 9.–16 3.2026 välisenä aikana kerätyssä hiukkasnäytteessä oli koboltin radioaktiivisia isotooppia Co-60. Aktiivisuuspitoisuus oli hyvin pieni, 0,3 mikrobecquerelia kuutiometrissä ilmaa.
Tällaisten hyvin vähäisten keinotekoisten radioaktiivisten aineiden alkuperää ei useinkaan saada selville. Tälläkään kertaa sitä ei tiedetä. Koboltti on voinut kulkeutua Suomeen kaukaakin. Mikään ei myöskään viittaa siihen, että koboltti olisi peräisin isosta päästöstä, joka aiheuttaisi ongelmia päästölähteen lähellä.
Radioaktiivista kobolttia syntyy muun muassa ydinvoimalaitoksissa käytön aikana ja ilmaan sitä voi vapautua esimerkiksi laitosten huoltotöissä.
Imatran näytteessä havaittiin myös vähäinen määrä radioaktiivista cesiumia (Cs-137), jota Suomen ympäristössä on edelleen Tshernobylin ydinvoimalaitosonnettomuuden jäljiltä. Näytteessä ollut cesiumin määrä vastaa Imatralla kerätyissä näytteissä normaalisti havaittavaa määrää.
STUKilla on kahdeksalla paikkakunnalla Suomessa keräysasemat, joilla se seuraa radioaktiivisten aineiden pitoisuutta ilmassa. Keräysasemien kerääjät imuroivat suuria määriä ilmaa, jolloin ilmassa olevat hiukkaset jäävät kerääjien suodattimille. Suodattimista voidaan mitata radioaktiivisten aineiden aktiivisuuspitoisuus ja selvittää, mistä radioaktiivista aineista on kyse. Menetelmällä havaitaan erittäin pienetkin radioaktiivisten aineiden pitoisuudet.
