Malttia radonmittauksiin
Sisäilman suuri radonpitoisuus ei ole terveydelle hyväksi ja kodin radontilanteen mittauttaminen on järkevää. Pahimmillaan ilman suuri radonpitoisuus aiheuttaa keuhkosyövän. Vaikka mittauspalveluja tarjoavia luotettavia yrityksiä on tarjolla, liikkeellä on myös mittaajia, joiden palveluihin ei kannata luottaa.
Jos kotiovelle ilmestyy radonmittaaja, joka lupaa nopean ja ilmaisen mittauksen ja antaa sen jälkeen tarjouksen radonkorjauksesta, kannattaa olla varuillaan. Ääriesimerkkinä voidaan mainita mittaaja, joka lupaa radonmittaustuloksen kymmenessä minuutissa. Ilmaista mittausta seuraa tyypillisesti sitten tarjous normaalia kalliimmasta radonkorjauksesta.
Radonin pikamittausta ovella tarjoava yrittäjä käyttää tavallisesti edullista eikä kovin luotettavaa mittalaitetta. Laitteen epätarkkuus on harmeista kuitenkin pienempi, sillä pikamittaus ei ylipäätään ole asianmukainen tapa mitata radonpitoisuutta. Pikamittauksen tuloksen käyttäminen asunnon radontilanteen arviointiin onkin käytännössä yhtä tyhjän kanssa.
On tietysti mahdollista, että pikamittausta tarjoava yrittäjä ei edes tiedä, että hetkellisen radonpitoisuuden mittaaminen tavanomaisilla radonmittalaitteilla ei ole mahdollista kymmenessä minuutissa. Mittalaitteisiin liittyy niin sanottu vasteaika, joka on vähintään 20 minuuttia ja usein yli tunnin. Siinä ajassa radonkaasu ehtii siirtyä laitteen ilmaisinkammioon ja radonin lyhytikäisten hajoamistuotteet ehtivät muodostua. Laite tai ilmiö eivät siis ole aivan yksinkertaiset, kaasu siirtyy kammioon puoliläpäisevän kalvon läpi, diffundoituu. Radonin radioaktiivisuus ei puolestaan johdu pelkästään alkuaine radonista, vaan radon hajoaa jatkuvasti yhtä lailla radioaktiivisiksi tytäraineiksi.
Luotettava mittaus kestää vähintään kaksi kuukautta
Pikamittaus ei ole oikea tapa selvittää radonpitoisuutta, joten sosiaali- ja terveysministeriön asetus ionisoivasta säteilystä edellyttää, että asunnon ja muun oleskelutilan radonpitoisuuden mittauksen on oltava yhtäjaksoinen ja kestettävä vähintään kaksi kuukautta. Mittaus on tehtävä syyskuun alun ja toukokuun lopun välisenä aikana. STUKin määräys asettaa saman vaatimuksen työpaikoilla tehtäville radonmittauksille. Näitä voi tarvittaessa täydentää jatkuvatoimisilla mittauksilla, joilla tutkitaan käyttöaikojen tai työaikojen mukaan säätyvän ilmanvaihdon vaikutusta radonpitoisuuteen.
STUKin asiantuntijoilta kysytään usein, miksi mittausta ei voida tehdä esimerkiksi kolmen vuorokauden aikana. Kahden kuukauden odottaminen voi tuntua turhalta, kun markkinoilla on runsaasti sähkökäyttöisiä radonpitoisuuden pikamittareita.
Syy on radonpitoisuuden ajallinen vaihtelu. Rakennuksen radonpitoisuus vaihtelee vuorokauden sisällä ja päivästä toiseen. Pitoisuuteen vaikuttavat muun muassa sisä- ja ulkoilman välinen lämpötilaero, maaperän kosteus, sademäärä, tuulen suunta, ilmanvaihtokoneen ja liesituulettimen käyttö, raitisilmaventtiilien säädöt sekä tuulettaminen.
Radonin kiistatta todistettu terveyshaitta on keuhkosyöpä. Keuhkosyöpäriskin kasvu on suoraan verrannollinen radonaltistukseen, johon vaikuttavat altistuksen kesto sekä radonpitoisuuden keskiarvo altistusajalta. Asunnossaan ihminen voi altistua radonille kymmeniä vuosia, joten hetkellisen radonpitoisuuden vaikutus keuhkosyöpäriskiin on vähäinen. Tästä syystä lainsäädännössä radonpitoisuudelle asetettu viitearvo, 300 becquerelia kuutiometrissä ilmaa (Bq/m3), määritellään vuosikeskiarvona. Asunnoissa keskiarvo tarkoittaa koko vuoden keskiarvoa. Muissa oleskelutiloissa keskiarvo tarkoittaa käytönaikaista vuosikeskiarvoa ja työpaikoilla työajan vuosikeskiarvoa.
Tutkimus osoitti radonpitoisuuden suuren vaihtelun
Radonpitoisuuden minimi- ja maksimiarvot voivat poiketa toisistaan jopa satakertaisesti. Alla olevassa kuvassa on esitetty kahden kuukauden mittauksen tulokset kerrostaloasunnosta, jossa radonpitoisuus tallennettiin mittalaitteen muistiin tunnin välein. Mittausjakson keskiarvo oli 480 Bq/m³. Mittauksen kesto oli riittävä osoittamaan, että radonille asetettu viitearvo 300 Bq/m³ ylittyy.
Radonin hetkellinen pitoisuus vaihteli mittausjakson aikana välillä 38–2800 Bq/m³. Joka neljäs tunnin mittainen jakso osoitti viitearvoa pienempää radonpitoisuutta. Jopa vuorokauden mittaisissa mittauksissa joka kymmenes tuloksista jäi alle 300 Bq/m³.
Jos kotiovelle ilmestyy radonmittaaja, joka lupaa nopean ja ilmaisen mittauksen ja antaa sen jälkeen tarjouksen radonkorjauksesta, kannattaa olla varuillaan. Ääriesimerkkinä voidaan mainita mittaaja, joka lupaa radonmittaustuloksen kymmenessä minuutissa. Ilmaista mittausta seuraa tyypillisesti sitten tarjous normaalia kalliimmasta radonkorjauksesta
Radonin pikamittausta ovella tarjoava yrittäjä käyttää tavallisesti edullista eikä kovin luotettavaa mittalaitetta. Laitteen epätarkkuus on harmeista kuitenkin pienempi, sillä pikamittaus ei ylipäätään ole asianmukainen tapa mitata radonpitoisuutta. Pikamittauksen tuloksen käyttäminen asunnon radontilanteen arviointiin onkin käytännössä yhtä tyhjän kanssa.
On tietysti mahdollista, että pikamittausta tarjoava yrittäjä ei edes tiedä, että hetkellisen radonpitoisuuden mittaaminen tavanomaisilla radonmittalaitteilla ei ole mahdollista kymmenessä minuutissa. Mittalaitteisiin liittyy niin sanottu vasteaika, joka on vähintään 20 minuuttia ja usein yli tunnin. Siinä ajassa radonkaasu ehtii siirtyä laitteen ilmaisinkammioon ja radonin lyhytikäisten hajoamistuotteet ehtivät muodostua. Laite tai ilmiö eivät siis ole aivan yksinkertaiset, kaasu siirtyy kammioon puoliläpäisevän kalvon läpi, diffundoituu. Radonin radioaktiivisuus ei puolestaan johdu pelkästään alkuaine radonista, vaan radon hajoaa jatkuvasti yhtä lailla radioaktiivisiksi tytäraineiksi.
Säteilyturvakeskus selvitti vuosina 2023–24 radonpitoisuuden lyhyen aikavälin vaihtelua 55 asunnossa, jotka edustivat suomalaisia pientaloja sijainnin, talotyypin ja rakennusvuoden perusteella. Tulosten mukaan lyhytaikaisten radonmittausten tulkinta on epävarmaa. Jos kolmen vuorokauden mittauksen tulos loka–toukokuun välisenä aikana on 90 Bq/m³, on edelleen yhden prosentin todennäköisyys, että radonpitoisuuden vuosikeskiarvo ylittää viitearvon. Mittaustuloksen ollessa 150 Bq/m³ todennäköisyys viitearvon ylittymiselle on noin viisi prosenttia.
Myös suurten mittaustulosten tulkinta on hankalaa. Jos kolmen vuorokauden mittauksen tulos on 500 Bq/m³, on noin kahdeksan prosentin todennäköisyys, että vuosikeskiarvo jää kuitenkin alle 300 Bq/m³. Mittaustuloksen ollessa 850 Bq/m³ on edelleen yhden prosentin todennäköisyys, ettei viitearvo ylity. Suuri osa lyhytkestoisten radonmittausten tuloksista sijoittuu pitoisuusalueelle, jonka perusteella ei voida luotettavasti päätellä, ylittyykö viitearvo vai ei.
Kirjoittaja
Ylitarkastaja Tuukka Turtiainen, Säteilyturvakeskus
