Säteilyturvakeskus mittaa ihmisten radioaktiivisuutta Rovaniemellä
Säteilyturvakeskuksen tekemät ihmisten radioaktiivisuusmittaukset Rovaniemellä ovat osa jo 1960-luvulla aloitettua väestön radioaktiivisuuden mittausohjelmaa.
Lapin yliopiston Rovaniemen kampukselle, pääoven eteen maanantaista 8.4. torstaihin 11.4. parkkeeratussa umpilavakuorma-autossa selviää, mitä radioaktiivisia aineita ihmisessä on ja kuinka paljon ihminen säteilee.
Viisitoista minuuttia kestäviin mittauksiin on kutsuttu vapaaehtoisia Lapin yliopiston ja Lapin ammattikorkeakoulun opiskelijoita ja henkilökuntaa.
Vastaavia mittauksia kuin Rovaniemellä, STUK tekee myös Helsingissä ja Tampereella. Mittausten perusteella STUK laskee, kuinka suuria säteilyannoksia suomalaiset saavat kehossaan olevista radioaktiivisista aineista ja kuinka suuri osa aineista ja annoksista on peräisin ihmisen tekemistä ja ympäristöön päästämistä aineista.
Ensin mitattiin poronhoitajia
Ensimmäinen Suomessa väestömittauksiin kutsuttu ryhmä oli Pohjois-Lapin poronhoitajat ja ensimmäiset mittaukset tehtiin vuonna 1962. Tuolloin ilmakehässä räjäytetyistä ydinaseista peräisin olleet radioaktiiviset aineet laskeutuivat sateiden mukana erityisesti pohjoiseen. Jäkälät keräsivät tehokkaasti radioaktiivisuutta ja porojen kautta sitä kertyi erityisesti paljon poronlihaa syöneisiin poronhoitajiin.
Ydinasekokeita ei ole vuoden 1963 jälkeen tehty ilmakehässä pohjoisessa ja ylipäätään viimeinen ilmakehässä tehty ydinaseräjäytys on vuodelta 1980. Poronhoitajien radioaktiivisuus ei nykyään eroakaan muun väestön radioaktiivisuudesta. Asiaan vaikuttaa myös poronhoitajien ruokavalion monipuolistuminen.
Suomen luonnossa on kuitenkin yhä hyvin pieniä, mutta mitattavia määriä niin ydinasekokeista kuin vuonna 1986 tapahtuneesta Tshernobylin onnettomuudestakin peräisin olevia radioaktiivisia aineita. Näistä merkittävin on cesium-alkuaineen isotooppi 137.
Cesium-137:n aiheuttamasta säteilyannoksesta ei tarvitse olla huolissaan. Se on alle tuhannesosa suomalaisten vuodessa keskimäärin eri lähteistä saamasta säteilyn kokonaisannoksesta, eikä sillä ole vaikutusta ihmisten terveyteen.
Suurin osa suomalaisten saamasta säteilyannoksesta johtuu erilaisista ulkoisista lähteistä eikä kehon sisällä olevasta radioaktiivisuudesta. Eniten suomalaisia säteilyttää kotien ja työpaikkojen sisäilman radonkaasu.
