Jos vastuullista ei löydy, valtio vastaa radioaktiivisista jätteistä
Radioaktiivisille jätteille ei aina löydetä omistajaa, joka huolehtisi jätteen asianmukaisesta käsittelystä, kertoo johtaja Tommi Toivonen Säteilyturvakeskuksen nettisivulla julkaistussa kirjoituksessaan. Valtion vastuulle jääviä radioaktiivisia jätteitä pitäisi olla vain pieni osa hävitettävistä radioaktiivisista aineista, mutta todellisuus on ollut toinen.
Johtaja Tommi Toivonen muistuttaa kirjoituksessaan, että radioaktiivisista jätteistä on aina vastuussa se, jonka toiminnasta niitä syntyy. Ydinenergian käytöstä syntyvälle radioaktiiviselle jätteelle on Suomessa toimivat ratkaisut, mutta radioaktiivisia jätteitä syntyy muuallakin – teollisuudessa, terveydenhuollossa ja tutkimuksessa.
Viime aikoina Säteilyturvakeskus (STUK) on kehittänyt valvontaansa ja uudistanut toiminnanharjoittajille ja käytöstä poistettuja säteilylähteitä vastaanottaville yrityksille antamiaan ohjeita, jotta jätteistä huolehdittaisiin entistäkin asianmukaisemmin.
Vuoden 2018 jälkeen Suomeen tuoduille säteilylähteille on oltava valmistajan vastaanottositoumus, ja toiminnanharjoittajan on etsittävä vanhempienkin säteilylähteiden reitti loppusijoitukseen ensisijaisesti kaupallisesti. Käytännössä säteilylähteiden pitäisi tällöin mennä loppusijoitettavaksi ulkomaille. Valtion vastuulle tulevan radioaktiivisen jätteen määrän pitäisi olla vain pieni osa hävitettävistä radioaktiivisista aineista. Todellisuus on ollut varsin erilainen.
Osa radioaktiivista jätteistä jää Suomeen ymmärrettävistä syistä. Suomessa löydetään joka vuosi orpoja lähteitä, joilla ei ole omistajaa. Tällaisia orpoja lähteitä löytyy esimerkiksi teollisuus- tai tutkimuslaitosten muuttojen yhteydessä tai varastoja siivotessa. Lisäksi säteilylähteitä tulee Suomeen ulkomailta tuotavan romun mukana. Suomeen jää myös esimerkiksi Neuvostoliitossa tai Venäjällä valmistettuja säteilylähteitä, joita ei nykyään voida palauttaa valmistajalle.
Käytöstä poistettujen säteilylähteiden vastaanottamisesta ja käsittelystä on vastannut viimeisen parinkymmenen vuoden ajan yksi yksityinen yhtiö. Tänä vuonna alalla aloitti toinenkin yrittäjä.
Varastoon ei toistaiseksi viedä uusia jätteitä
Valtiolle kuuluvien radioaktiivisten jätteiden välivarastointi ja loppusijoittaminen ovat STUKin vastuulla, kirjoittaa Tommi Toivonen. Vuonna 1996 Suomen valtio ja Teollisuuden Voima Oy (TVO) tekivät sopimuksen, jonka perusteella valtio sai käyttöönsä TVO:n Olkiluodossa sijaitsevan välivaraston ja oikeuden loppusijoittaa sen loppusijoitustilan kalliosiiloihin radioaktiivisia jätteitä.
Pienjätteen vastaanotto Olkiluodossa on ollut katkoksissa viime vuodesta saakka. Päällimmäinen syy on se, että vuoden 1996 sopimuksen soveltamisessa syntyneet epäselvyydet halutaan ratkaista ja käytännöt sopia yksityiskohtaisesti ennen kuin varastoon viedään lisää tavaraa.
Kiireellisin kysymys jäteratkaisussa on Olkiluotoon kelpaamattomien jäte-erien loppusijoitusratkaisun etsiminen. Osa jätteistä on sellaisia, että niitä ei ilman jatkokäsittelyä voida Olkiluotoon loppusijoittaa. Pitää myös ratkaista, mitä tehdään, kun Olkiluodon loppusijoitustilat täyttyvät. Kymmenen vuoden kuluttua valtiolle päätyneitä radioaktiivisia jätteitä ei nykyisten sopimusten mukaan enää Olkiluodon loppusijoitustilaan mahdu.
Loppusijoitusta tekeviä laitoksia on Suomessa kolme, yksi molemmilla ydinvoimalaitoksilla ja yksi käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitusta aloittelevalla Posivalla. Laitosten lupia on muutettu siten, että muualta tulevan radioaktiivisen jätteen loppusijoitus olisi niissä mahdollista.
