Suomessa säteilytyötä tekee kymmeniä tuhansia ihmisiä eri aloilla terveydenhuollosta teollisuuteen ja lentoliikenteeseen. Valtaosa työntekijöistä altistuu hyvin pienille säteilymäärille. Altistus on usein selvästi vähäisempää kuin luonnon taustasäteilystä johtuva altistus.
Johtava asiantuntija Maaret Lehtinen Säteilyturvakeskuksesta (STUK) toteaa, että viime vuosi oli työperäisen säteilyaltistuksen osalta tavanomainen. Yksittäisten työntekijöiden säteilyannoksille asetettujen annosrajojen ylityksiä ei ollut.
Suurimmat annokset kertyvät lentotyössä
Säteilytyöntekijöistä oman ryhmänsä muodostavat lentäjät ja matkustamohenkilökunta. He saavat säteilyannoksensa pääosin avaruudesta tulevasta kosmisesta säteilystä. Lentokoneissa työtä tekevien yhteenlaskettu säteilyannos on suurempi kuin minkään muun työntekijäryhmän, ja työntekijää kohden lasketut säteilyannokset ovat heillä myös suurimmat.
”Mitä korkeammalla ja mitä pidempään lennetään, sitä suurempi säteilyannos kertyy”, Maaret Lehtinen kertoo. Kosmisen säteilyn määrään vaikuttaa myös lentoreitti sekä auringon aktiivisuus, joka vaihtelee noin 11 vuoden jaksoissa.
Lentohenkilöstön vuotuiset annokset olivat viime vuonna selvästi alle raja-arvojen.
Sen enempää lentäjät kuin matkustamohenkilökuntakaan eivät siis ole saaneet kosmisesta säteilystä terveydelleen haittaa. Kosmiseen säteilyyn pitää kuitenkin suhtautua vakavasti. Lentoyhtiöt rajoittavat esimerkiksi raskaana olevien työntekijöiden lentotunteja ja yksi rajoitusten syistä on kosminen säteily.
Terveydenhuollossa työntekijät altistuvat pienille säteilyannoksille
Suuri osa säteilytyöntekijöistä työskentelee terveydenhuollossa, esimerkiksi tutkimuksissa, joissa käytetään röntgensäteilyä tai toimenpiteissä, joissa hyödynnetään radioaktiivisia aineita.
Terveydenhuollon säteilyn käytössä on otettava huomioon niin potilaiden kuin työntekijöidenkin turvallisuus ja uusia hoitomuotoja ja tekniikkaa käyttöön otettaessa on pidettävä tarkasti mielessä myös tämä näkökulma.
”Säteilyn ja radioaktiivisten aineiden käyttö on lisääntynyt terveydenhuollossa mutta samalla altistusta hallitaan entistä paremmin, sillä tekniikka ja menettelytavat ovat kehittyneet merkittävästi”, sanoo Maaret Lehtinen. ”Esimerkiksi röntgensäteilyn käytöstä terveydenhuollossa aiheutui kaikille työntekijöille yhteensä lähes samankokoinen altistus kuin potilaalle yhdestä TT-tutkimuksesta.”
Toisin kuin potilaalle, työntekijöille säteilyaltistus on vain haitta ja se pidetään mahdollisimman pienenä. Sen sijaan potilaan on arvioitu hyötyvän hänelle tehtävästä säteilytutkimuksesta ja hyöty on arvioitu suuremmaksi kuin säteilyaltistuksesta aiheutuva riski.
Työntekijöiden suojelu velvoittaa toiminnanharjoittajia
Työntekijöiden, potilaiden ja sivullisten säteilyturvallisuudesta vastaa aina toiminnanharjoittaja. Työntekijöiden altistusta säteilylle seurataan henkilökohtaisilla annosmittareilla eli dosimetreillä ja tulokset tallennetaan Säteilyturvakeskuksen ylläpitämään annosrekisteriin. Annosrajan ylityksistä ja muistakin säteilyturvallisuuspoikkeamista, toiminnanharjoittajan pitää aina tehdä myös ilmoitus Säteilyturvakeskukselle.
Altistusolosuhteiden tarkkailulla ja henkilökohtaisella annostarkkailulla varmistetaan, etteivät työntekijät altistu suunniteltua enemmän, eikä ainakaan annosrajoja enempää. Lisäksi tarkkailulla pyritään tunnistamaan säteilyturvallisuuspoikkeamia ja parantamaan säteilyturvallisuutta.
STUK on päivittänyt työperäisen altistuksen selvittämistä koskevaa määräystä ja uusi määräys tuli voimaan 1.toukokuuta.2026.
Koko määräyksen työperäisen altistuksen selvittämisestä, arvioinnista ja seurannasta (STUK S/2/2026) sekä muut STUKin määräykset löydät täältä: https://stuk.fi/stukin-maaraykset
