Työpaikan radonturvallisuus on työnantajan vastuulla kuten muutkin työturvallisuusasiat. Säteilyturvakeskus valvoo Suomessa työpaikkojen radonpitoisuuksia ja työntekijöiden altistumista radioaktiiviselle radonkaasulle. Vastikään päättynyt Säteilyturvakeskuksen valvontahanke kohdistui viiden kaupungin keskisuuriin ja suuriin työpaikkoihin ja paljasti eroja työpaikkojen radonpitoisuuksissa kaupungeittain.
Säteilyturvakeskus (STUK) lähetti vuoden 2020 marraskuussa 423 työpaikkaan pyynnön selvittää työtilojen radonpitoisuudet. Valvontahankkeeseen valittiin työpaikkoja, joissa oli Tilastokeskuksen yritysrekisterin mukaan vähintään 50 työntekijää. Tavoitteena oli suojella mahdollisimman monia työntekijöitä liialliselta radonaltistukselta. Työpaikat valittiin viidestä Suomen mittakaavassa suuresta kaupungista, joissa on radonin mittausvelvoite. Valitut kaupungit olivat Tampere, Kouvola, Hämeenlinna, Porvoo ja Jyväskylä.
Selvityspyynnön saaneista työpaikoista noin 60 % toimitti STUKille radonpitoisuuden mittaustuloksen. Lopuilla työpaikoista oli jokin perusteltu syy, miksi radonmittauksia ei tarvitse tehdä. Radonia ei tarvitse mitata esimerkiksi työtiloissa, jotka ovat toisessa tai sitä ylemmissä kerroksissa.
Mittaustuloksen toimittaneista työpaikoista 36:ssa (15 %) radonpitoisuus oli suurempi kuin viiitearvo 300 becquerelia kuutiometrissä ilmaa (Bq/m³). Osuus on jotakuinkin sama kuin kaikissa mitatuissa työpaikoissa Suomessa. STUKin ylläpitämään radonrekisteriin tallennetuista työpaikoista noin 16 prosentissa on mitattu viitearvoa suurempi radonpitoisuus.
Radonpitoisuuksissa eroja alueittain
Valvontahankkeen tuloksissa oli eroja kaupungeittain; esimerkiksi Hämeenlinnassa mitattiin viitearvoa suurempia radonpitoisuuksia jopa 32 % työpaikoista, mutta Jyväskylässä vain 5 % työpaikoista. ”Valvontahankkeissa tarkasteltujen kaupunkien radonpitoisuuksien erot voivat johtua monesta tekijästä. Merkittävä syy eroihin on maaperä. Esimerkiksi Hämeenlinnassa on aikaisemminkin mitattu useammin viitearvoa suurempia radonpitoisuuksia kuin Jyväskylän alueella”, kertoo ylitarkastaja Katja Kojo.
Hyvin ilmaa läpäisevässä maaperässä radonpitoinen ilma pääsee liikkumaan helposti. Esimerkiksi hiekkaharjuille rakennetuissa rakennuksissa radonpitoisuudet voivat olla selvästi suurempia kuin muissa rakennuksissa.
Valvontahankkeet radonvalvonnan keinona
Radioaktiivinen radonkaasu aiheuttaa keuhkosyöpää. STUK valvoo Suomessa työpaikkojen radonpitoisuuksia ja työntekijöiden altistumista radonille. Tavoite on, ettei kukaan Suomessa altistu työpaikallaan radonille liikaa. STUK valvoo kohdennetuilla hankkeilla erityisesti alueita, joiden työpaikoilla on todennäköisintä löytää suuria radonpitoisuuksia. Valvontahankkeita on tehty muillakin perusteilla, esimerkiksi toimialakohtaisesti oppilaitoksiin sekä päiväkoteihin.
Säteilylain mukaan työpaikkojen radonpitoisuus täytyy selvittää alueilla, joissa aikaisemmin mitatuista radonpitoisuuksista joka kymmenes tai useampi on ollut viitearvoa suurempi.
Jos työpaikalla on mitattu viitearvoa suurempia radonpitoisuuksia, STUK velvoittaa työnantajaa tekemään tarkentavia selvityksiä tai rajoittamaan työntekijöiden radonaltistumista. Työnantaja vastaa työpaikalla tehtävistä radonmittauksista, vaikka työpaikka toimisi vuokratuissa tiloissa. Radonkorjauksista työnantaja ja kiinteistön omistaja sopivat keskenään.
Mieluiten kolme, mutta vähintään kaksi kuukautta kestävä radonmittaus tehdään syyskuun alun (1.9.) ja toukokuun lopun (31.5.) välisenä aikana.
