Suomalaiset ydinvoimalaitokset Loviisassa ja Eurajoella eivät juuri lisää ympäristönsä radioaktiivisuutta, kertoo Säteilyturvakeskuksen viime vuoden ympäristövalvonnan tuloksia esittelevä raportti.
Ydinvoimalaitosten ympäristön radioaktiivisuutta seurataan hyvin tarkasti. Luvanhaltijat eli Fortum Power and Heat ja Teollisuuden Voima tekevät omaa seurantaansa, jota täydentää Säteilyturvakeskuksen (STUK) seuranta. STUKin ja luvanhaltijoiden ympäristövalvonnan havaintojen välillä ei ole juurikaan eroja.
Merkittävin ihmisen toiminnasta peräisin oleva radioaktiivisuus suomalaisten ydinvoimalaitosten ympäristössä, kuten muuallakin Suomessa, on peräisin Tshernobylin ydinvoimalaitosonnettomuudesta vuodelta 1986. Ympäristössä havaitaan myös ilmakehässä vielä 1960-luvulle asti tehtyjen ydinasekokeiden radioaktiivisia aineita.
Ympäristön radioaktiivisuuden määrä vähenee vuosi vuodelta, koska uusia merkittäviä radioaktiivisten aineiden päästöjä ei onneksi ole tapahtunut. Merkittävin Tshernobylin onnettomuudesta peräisin oleva ja edelleen mittauksissa näkyvä radioaktiivinen aine on cesium-alkuaineen isotooppi 137. Sen puoliintumisaika on 30 vuotta eli radioaktiivisuus vähenee aina puoleen kolmessakymmenessä vuodessa.
Ydinvoimalaitosten radioaktiiviset aineet yhä paremmin kurissa
Kun tarkasti mitataan maalta, merestä ja ilmasta, kerätyistä näytteistä havaitaan myös ydinvoimalaitoksista peräisin olevia radioaktiivia aineita. Viime vuonna mitatut radioaktiivisten aineiden määrät vastasivat edellisinä vuosina laitosten ympäristöstä havaittuja määriä. Määrät vähenevät vuosi vuodelta, koska voimalaitokset pystyvät hallitsemaan päästöjään yhä paremmin.
Ylipäätään ydinvoimalaitoksista ympäristöön pääsevien ja hallitusti päästettävien eri radioaktiivisten aineiden määrät ovat hyvin pieniä verrattuna raja-arvoihin, joiden alle päästöjen pitää lupaehtojen mukaan jäädä.
