Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta on kulunut pian 40 vuotta. Viime päivinä julkisuudessa on noussut esiin parin vuoden takainen taloustieteellinen tutkimus, jonka mukaan Suomeen levinnyt radioaktiivinen laskeuma olisi voinut heikentää sikiöaikana altistuneiden lasten koulumenestystä, etenkin ylioppilaskirjoitusten tuloksia sekä jatko-opiskelupaikan saantia. Väite on pysäyttävä, ja siksi se ansaitsee huolellisen tarkastelun.
Säteilyturvakeskuksessa (STUK) suhtaudumme tutkimuksen (The Impact of Prenatal Exposure to Chernobyl Fallout in Finland, journal.fi) johtopäätöksiin varauksella. Esitetyt tulokset eivät sovi yhteen sen kanssa, mitä säteilyn terveysvaikutuksista jo hyvin tiedämme. Tieto perustuu vuosikymmenten aikana kertyneisiin havaintoihin, tutkimustietoon ja näiden pohjalta tehtyihin kansainvälisten asiantuntijajärjestöjen yhteenvetoihin ja suosituksiin. Uudet väitteet on siksi arvioitava kriittisesti.
Ensimmäinen ja keskeisin kysymys on säteilyannos ja sen suuruus. Säteilyannoksen aiheuttamat mahdolliset vaikutukset riippuvat aina siitä, kuinka suuren annoksen säteilyä ihminen saa. Suurempi annos tarkoittaa suurempaa todennäköisyyttä säteilyn aiheuttamiin vaikutuksiin. Suomessa Tshernobylistä peräisin olleiden radionuklidien aiheuttama keskimääräinen säteilyannos (pääasiassa cesiumin isotoopeista 134 ja 137) oli onnettomuusvuonna 1986 noin 0,2 millisievertiä. Suurimmatkin säteilyannokset Suomessa olivat yhden millisievertin luokkaa. Vertailun vuoksi suomalaiset saavat joka vuosi keskimäärin lähes 6 millisievertin säteilyannoksen luonnosta ja lääketieteellisistä tutkimuksista. Säteilyaltistusta mitataan tässä niin kutsuttuna efektiivisenä annoksena, jonka yksikkö on millisievert. Se ei suoraan kerro yksittäisen elimen tai kudoksen säteilyannosta.
Toinen keskeinen ongelma liittyy siihen, mitä tutkimuksessa mitataan. Parin vuoden takaisessa taloustieteellisessä tutkimuksessa säteilylle altistuminen arvioitiin alueellisen cesium-137-laskeuman perusteella, ja annos oletettiin vakioksi kaikille tietyllä alueella asuville ihmisille. Tämä ei kuitenkaan kerro, mikä yksittäisen henkilön todellinen säteilyannos oli. Yksilön säteilyannokseen vaikuttavat monet tekijät, kuten luonnollinen taustasäteily, asuinrakennus ja sen sijainti, elintavat, lentomatkustaminen ja ravinto sekä mahdollinen lääketieteellinen kuvantaminen. Kun näitä vaihtelevia tekijöitä ei huomioida, yksittäisen henkilön arvioitu säteilyannos voi olla huomattavan virheellinen.
Kolmanneksi tulokset ovat ristiriidassa aiemman lääketieteellisen ja säteilybiologisen tutkimuksen kanssa. Tiedämme paljon esimerkiksi Hiroshiman ja Nagasakin atomipommien sikiövaikutuksista vuosikymmeniä kestäneen terveysseurannan perusteella. Seurantatutkimuksen vahvuuksia ovat tarkat yksilökohtaiset annosarviot ja laaja annosjakauma. Oppimiseen ja älylliseen kehitykseen liittyviä vaikutuksia havaittiin vasta yli sata kertaa suuremmalla annoksella verrattuna suomalaisten altistuksiin Tshernobylin onnettomuuden vuoksi.
Viime päivinä esillä ollut taloustieteellinen tutkimus perustuu asianmukaisiin tilastomenetelmiin ja laajaan aineistoon. Tilastollinen yhteys ei silti tarkoita syy-yhteyttä. Kun annokset ovat pieniä ja epävarmasti määriteltyjä, riskinä on, että säteilyn vaikutukseksi tulkitaan ilmiöitä, joihin vaikuttavat aivan muut tekijät kuten mahdolliset psykososiaaliset vaikutukset, vertailtavien ryhmien erot muissa tekijöissä tai sattuma.
Säteily herättää ymmärrettävästi huolta. Juuri siksi on tärkeää, että keskustelu perustuu tutkimusnäytön kokonaisuuteen ja säteilybiologian perustaan. Nykyisen tiedon perusteella ei ole uskottavaa näyttöä siitä, että Tshernobylin laskeuma olisi heikentänyt suomalaisten lasten oppimista tai kognitiivista kehitystä.
Tietoa Tshernobylin onnettomuuden vaikutuksista pyritään täydentämään ja korjaamaan uuden tutkimusnäytön pohjalta. YK:n säteilyvaikutusten komitea UNSCEAR arvioi parhaillaan säteilyn hermostovaikutuksia. Uutta tietoa saadaan varmimmin tutkimuksista, joissa tarkastellaan sekä pieniä että suuria annoksia ja joissa on luotettavat arviot niiden suuruudesta.
Kirjoittajat:
Anssi Auvinen, tutkimusprofessori, säteilyepidemiologian asiantuntija, lääkäri
Teemu Siiskonen, apulaisjohtaja, työelämäprofessori, dosimetrian asiantuntija
STUKin vastine tutkimusartikkelille vuonna 2023, englanniksi, journal.fi
