Säteilyturvakeskus suosittelee radonpitoisuuden mittaamista, jos talousvesi tulee porakaivosta. Radioaktiivisen talousveden käyttö lisää riskiä sairastua syöpään. Radonin poistoon on myynnissä tehokkaita laitteita.

Porakaivoveden radon- ja uraanikartasto (STUK-A 256) (pdf) (julkari.fi)

Jos haluat mittauttaa talousveden radonpitoisuuden STUKissa:

• Näytteiden radioaktiivisuusmittaukset -sivulta löytyy tietoa myös talousveden mittauksista, tilauslomake sekä ohjeet näytteenottoon.
• STUKin palveluhinnasto​​​​​​​

Maaperän radonpitoinen huokosilma tunkeutuu asuntoon talon alapohjassa olevien rakojen kautta. Tehokkaimmilla radonkorjausmenetelmillä pyritäänkin estämään ilman virtaus alapohjan läpi sisätiloihin. Jos lattialaatan alle on rakennusvaiheessa asennettu radonputkisto, otetaan se käyttöön kytkemällä siihen poistopuhallin. Jos lattialaatan alla ei radonputkistoa ole, voidaan radonpitoisuutta alentaa radonimurin tai radonkaivon avulla. Vuotoreittien tiivistäminen voi olla myös mahdollista. Ilmanvaihtoteknisillä toimenpiteillä on mahdollista myös alentaa radonpitoisuutta, jos se toimii huonosti.

Lisätietoa radonkorjauksista

Korjausopas: Asuntojen radonkorjaaminen (STUK-A252) (julkari.fi)

Radonpitoisuuden pikamittaukset ovat hyvä apu radonkorjausten yhteydessä, sillä niillä voidaan jo parissa päivässä arvioida, onnistuiko radonkorjaus. Sisäilman radonpitoisuus kuitenkin vaihtelee usein voimakkaasti. Tämä vaihtelu johtuu vallitsevasta säätilasta, muun muassa ulkoilman lämpötilasta, tuulen suunnasta ja nopeudesta sekä ilmanpaineen muuttumisesta. Siksi pikamittaus ei korvaa kahden kuukauden kestoista purkkimittausta. Luotettavan tuloksen saamiseksi radonpitoisuus mitataan syyskuun alun ja toukokuun lopun välisenä aikana vähintään kaksi kuukautta kestävällä mittauksella.

Radonmittaus kannattaa tehdä kahdella mittauspurkilla, jotta saadaan kattava arvio altistuksesta. Mittauspurkit laitetaan eri huoneisiin, kaksikerroksisissa taloissa sekä ylä- että alakertaan. Alle 100 m² asunnossa, mittauksen voi tehdä yhdelläkin purkilla, jolloin purkki tulisi sijoittaa alimpaan asuttuun kerrokseen. Yli 200 m² asunnoissa kannattaa mitata useammalla purkilla.

Alle 100 neliömetrin kokoisien asuntojen mittaamiseen riittää yksi radonmittauspurkki. Yli 100 neliömetrin kokoisien asuntojen mittaamiseen suositellaan useamman radonmittauspurkin käyttöä.

Radonmittauspurkki kannattaa sijoittaa maanpinnan tasolla olevaan tai sitä alempaan kerrokseen. Ylempiin kerroksiin radonmittauspurkkia ei tarvitse sijoittaa, koska radonpitoisuus vähenee mitä korkeammalle maanpinnasta siirrytään. Tärkeintä on kuitenkin sijoittaa radonmittauspurkki siihen tilaan, jossa oleskellaan yhtäjaksoisesti eniten, kuten makuuhuone tai olohuone. Jos esimerkiksi olohuone sijaitsee suunnilleen keskellä alle 100 neliömetrin kokoista asuntoa, niin radonmittauspurkin voi sijoittaa sinne mittaamaan. Tällöin koko asunto tulee tasaisesti katettua yhdellä mittauspurkilla.

Lisätietoa radonin mittaamisesta

Radon tunkeutuu asuntoihin rakennuksen alapohjan rakojen kautta rakennuksen alipaineisuuden vuoksi. Eristeiden ja ilmanvaihdon kunnossapito ovat taloyhtiön vastuulla. Näin ollen on luontevaa, että taloyhtiö maksaa radonmittaukset.

Taloyhtiössä esim. taloyhtiön hallitus pyytää isännöitsijää tilaamaan mittaukset ja ilmoittamaan mittauksista etukäteen niille asukkaille, joiden asunnoissa mittaus tehdään. Mittauspurkit voi tilata esim. suoraan huoltoyhtiön osoitteeseen, joka käy jakamassa ne asukkaille.

Tulokset lähetetään vain mittauksen tilaajalle. Mittaustuloksista kannattaa ensin kysyä taloyhtiöltä. STUKin radonmittauslaboratoriosta voi kysyä yksittäisen asunnon radonmittaustuloksia, mutta tämä on maksullinen palvelu ja tilaajan tulee kyetä osoittamaan omistusoikeus tai asumisoikeus asuntoon.

Lisätietoa radonista

Jos asunnon radonpitoisuus ylittää viitearvon eikä taloyhtiö ole halukas radonkorjauksiin, kannattaa ottaa yhteyttä kunnan terveydensuojeluviranomaiseen.

Radonimurin kytkeminen rakennusvaiheessa asennettuun radonputkistoon maksaa noin keskimäärin 5600 euroa (mediaani). Työn itse tehneet maksoivat tarvikkeista 200–300 euroa. Jos radonputkistoa ei ole asennettu, jälkikäteen asennetun laatan alaisen imun eli radonimurin asentaminen on maksanut keskimäärin 3000–25000 euroa. Radonkorjauksesta aiheutuvat kulut oikeuttavat työn osalta kotitalousvähennykseen.

Sisäilman radonia ei voi havaita millään muulla tavalla kuin luotettavalla radonmittausmenetelmällä. Pääsääntöisesti omakotitalot, rivitalot ja kerrostalojen ensimmäisten kerrosten asunnot kannattaa mitata. Myös kellarikerrokset kannattaa mitata, jos niissä vietetään paljon aikaa. Radonpitoisuudet kannattaa mitata niin uusissa kuin vanhoissakin rakennuksissa koko Suomessa.

Yleisesti tiedetään, että lapset ovat herkempiä säteilyn haitallisille vaikutuksille. Ei ole kuitenkaan näyttöä siitä, että sama radonaltistus aiheuttaisi suurempaa vaaraa lapsille kuin aikuisille. Radonin aiheuttaman säteilyn vaikutukset kertyvät kuitenkin koko eliniän ajan, joten mitä aikaisemmassa vaiheessa radonaltistus voidaan torjua, sen paremmin suojaudutaan terveysriskeiltä.

Lisätietoa radonista

Vanhempien kannattaa kysyä päiväkodista tai koulusta sisäilman radonpitoisuuksista. STUK on toteuttanut radonvalvontaprojekteja päiväkodeissa ja kouluissa. STUK valvoo työpaikkojen työntekijöiden radonaltistumista. Kunnan terveydensuojeluviranomainen valvoo päiväkotien, koulujen sekä muiden oleskelutilojen radonasioita lasten kannalta.

Radon on näkymätön ja hajuton kaasu. Sitä ei voi havaita aistein. Kohonnut radonpitoisuus voi liittyä heikkoon ilmanvaihtoon. Heikko ilmanvaihto myös lisää riskiä sille, että hengitysilmassa on muitakin haitta-aineita. Muut sisäilman ongelmat (liian kuiva ilma, pölyt, kemikaalit yms.) voivat aiheuttaa mm. ärsytysoireita. Radon ei tällaisia oireita aiheuta.

Radon on radioaktiivinen kaasu, joka on haitallista huoneilmassa ja juomavedessä.

Terveyshaitta aiheutuu pääasiassa radonin lyhytikäisistä hajoamistuotteista (poloniumin isotoopit Po-214 ja Po-218). Ilmassa olevat radonin hajoamistuotteet kulkeutuvat hengityksen mukana keuhkoihin ja tarttuvat keuhkojen sisäpintaan, missä ne lähettävät alfasäteilyä. Alfasäteily voi rikkoa DNA:n, ja jos tapahtuu vääränlainen korjautuminen, voi syntyä mutaatio. Useat perättäiset mutaatiot voivat johtaa syöpäsolun syntymiseen. Radon lisää keuhkosyövän riskiä, joka vaatii vuosikymmeniä kehittyäkseen.

Mitä kauemmin ja mitä korkeammassa radonpitoisuudessa oleskelee, sitä suurempi riski on. Tupakoitsijoilla radon lisää entisestäänkin suurta keuhkosyövän riskiä. Tupakoimattomalla radonin aiheuttama lisäriski on pienempi, muttei kuitenkaan olematon.

undefined

Ionisoivan säteilyn ominaisuuksia ja vaikutuksia on vaikea hahmottaa arkipäivän kokemusten perusteella, sillä säteilyä ei voi aistein havaita.

Aineen perusosa on atomi. Atomiydin koostuu protoneista ja neutroneista. Protonien määrä on tietyllä alkuaineella aina sama. Neutronien lukumäärä saattaa vaihdella, jolloin puhutaan alkuaineen eri isotoopeista.

Atomin ydin voi olla virittyneessä tilassa. Usein tällaisessa ytimessä on liian paljon tai liian vähän neutroneja. Aineet, joissa on virittyneitä ytimiä, ovat radioaktiivisia. Lähes jokaisella alkuaineella on sekä pysyviä että radioaktiivisia isotooppeja. Isotooppi ilmaistaan aineen lyhenteen perässä olevalla massaluvulla, esimerkiksi Sr-90. Massaluku on ytimessä olevien protonien ja neutronien lukumäärien summa. Ytimen viritys purkautuu itsestään ennemmin tai myöhemmin, jolloin ytimestä irtoaa jokin hiukkanen sekä energiaa. Tällöin aine säteilee. Alkuperäistä atomia, nuklidia, sanotaan emonuklidiksi ja syntyvää uutta nuklidia tytärnuklidiksi.

Säteily kuuluu luonnollisena osana elinympäristöömme. Säteilyä on kahdenlaista – ionisoivaa ja ionisoimatonta. Säteily voi toisaalta olla joko sähkömagneettista aaltoliikettä tai hiukkassäteilyä.

Ionisoivalla säteilyllä on riittävästi energiaa irrottamaan säteilyn kohteeksi joutuvan aineen atomeista elektroneja tai rikkomaan aineen molekyylejä. Radioaktiiviset aineet lähettävät ionisoivaa säteilyä. Myös esimerkiksi röntgenlaitteet tuottavat sitä.

Ionisoimaton säteily on sähkömagneettista aaltoliikettä. Ionisoimatonta säteilyä hyödynnetään esimerkiksi matkapuhelimissa ja mikroaaltouuneissa. Myös auringon säteily on ionisoimatonta. Ionisoimattoman ja ionisoivan säteilyn raja on röntgensäteilyn ja ultraviolettisäteilyn välissä.

Linkki liitetiedostoon

Toinen linkkiliitetiedostoon

h₂O

²

Ydinaseen kaukovaikutuksia on hyvin vaikea arvioida, koska ne riippuvat aseen koosta ja korkeudesta, jossa se räjäytetään. Jotta aseen vaikutukset ulottuisivat Suomeen, pitäisi ydinaseen olla hyvin suuri. Tällöinkään vaikutukset eivät olisi välittömiä; todella isonkin ydinpommin välitön kuumuus- ja painevaikutus ulottuu pahimmillaan kymmeniin kilometreihin asti. Nykyaikaiset taisteluissa käytettäväksi suunnitellut ydinaseet ovat pienempiä ns. taktisia ydinaseita. Säteilyvaikutus ei ole ydinaseen pääasiallinen tuhoa aiheuttava mekanismi, vaan käytännössä ydinpommi tuottaa todella ison räjähdyksen. Tuhoa aiheuttavat tällöin ensisijaisesti lämpö- ja painevaikutukset.

Suomeen ei kohdistu tällä hetkellä ydinaseen uhkaa.

​​​​​​Jos Ukrainassa käytössä olevista ydinvoimalaitoksista tai Tšernobylistä pääsisi radioaktiivisia aineita ympäristöön, olisivat vaikutukset lähinnä paikalliset ja alueelliset. Ihmisten ei tarvitsisi suojautua säteilyltä Suomessa.

Suomessa on käytössä hyvin tarkat ja herkät menetelmät radioaktiivisuuden määrittämiseen ulkoilmasta ja laskeumasta, joten pieniä aktiivisuuspitoisuuksia voitaisiin mahdollisesti havaita täälläkin. Pitoisuuksien määrä riippuu paljolti tuulen suunnista ja päästön korkeudesta. Jos kova tuuli (yli 10 m/s) puhaltaisi Ukrainan suunnasta suoraan pohjoiseen Suomea kohden, menisi noin kaksi vuorokautta ennen kuin päästö saavuttaisi Suomen. Päästö toki laimenee matkalla, kun se sekoittuu ilmavirtauksiin ja osin laskeutuu maahan. Tässäkään tilanteessa ihmisten Suomessa ei tarvitsisi suojautua säteilyltä.

Ydinreaktorin sulaminen Ukrainassa voisi paikallisesti aiheuttaa suuret päästöt, mikäli reaktoria ympäröivä suojarakennus samalla vaurioituisi. Radioaktiivisia aineita ei kuitenkaan leviäisi merkittäviä määriä pitkälle yli 100 km säteellä onnettomuuspaikasta. Välittömiä terveysvaikutuksia voisi syntyä siis vain lähellä laitosta. Käytännössä mikään Ukrainassa mahdollisesti radioaktiivisiin materiaaleihin tai ydinvoimalaitoksiin liittyvä ei voi aiheuttaa tilannetta, jonka takia Suomessa tarvitsisi välitöntä suojautumista säteilyltä. Suomeen voisi tulla Ukrainassa tapahtuvan ydinonnettomuustilanteen tai ydiniskun seurauksena käyttörajoituksia joillekin elintarvikkeille. Tämän kaltaisilla toimilla suojattaisiin ihmisiä säteilyn pitkäaikaisvaikutuksilta.

Huolimatta siitä, että Tšernobylin onnettomuus oli erittäin vakava, ei onnettomuus aiheuttanut Suomessa terveysvaikutuksia. Tšernobylin laskeumasta johtuva suurin mitattu annosnopeus oli viisi mikrosievertiä tunnissa. Se on 30–50 kertaa suurempi kuin normaali luonnon taustasäteilynopeus. Se ei kuitenkaan ollut niin suuri, että ihmisten suojaustoimenpiteet olisivat olleet tarpeen. Suojaustoimenpiteisiin pitää ryhtyä, jos säteilytaso ylittää 100 mikrosievertiä tunnissa.

Elintarviketuotannon suojaustoimet aloitettiin Suomessakin välittömästi, jotta lyhytikäiset radioaktiiviset aineet eivät siirtyisi ihmiseen elintarvikkeiden kautta.

Tšernobyl-laskeuma lisää nykyäänkin suomalaisten säteilyannosta, mutta määrä on hyvin pieni, alle sadasosa vuosittaisesta keskimääräisestä 5,9 millisievertin annoksestamme. STUKin, Syöpärekisterin ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) vuonna 2013 ilmestyneen tutkimuksen mukaan Tšernobylin ydinvoimalaitosonnettomuuden aiheuttama laskeuma ei ole havaittavasti lisännyt syöpien määrää Suomessa.

Lisätietoa:

• Tšernobylin ydinvoimalaitosonnettomuuden vaikutukset ihmisiin
• Tšernobyl-laskeuma Suomessa kunnittain
• Chernobyl fallout and cancer incidence in Finland 1988–2007 (julkari.fi)